Totuuksia ja sydämiä

Ja se on taas sunnuntai. Miten tämä aika meneekin niin nopeasti, mutta silti tuntuu, ettei ainakaan talvessa mennä yhtään eteenpäin. Blogi reppana on joutunut taas viimeiseksi tärkeyslistalle elämässäni, vaikka tätä harrastusta vaalin ja tarvitsen arjen kovasta pyörityksestä huolimatta. On ihana kuitenkin huomata arjen puristaessa minusta viimeisiä tippoja lukijapaneelissa uusia kasvoja ja tunnustuksia satelevan kuin vettä vaan. Tällä viikolla sain kaksi tunnustusta, iso kiitos siitä! Kaiken takana on kaksi minun blogiluettelossa olevaa naista: Leopardikuningatar ja Home Sweet England.

Nyt pitäisi taas tunnustaa itsestään kahdeksan totuutta. Varioin tehtävää ja kerron kahdeksan mieleeni painunutta asiaa tältä viikolta.

1. Yksi minun luokkalaisistani kertoi minulle löytäneensä blogini ennen kuin koulumme alkoi. Tuntui ihan tosi hassulta ja kivalta, kun kohtasinkin blogini löytäneen tallaajan omalta luokaltani. Nyt jos koskaan sitä ymmärtää, että ei tätä harrastusta tule ylläpidettyä pelkästään itsensä vuoksi, vaan kyllä täällä niitä lukijoita ja ohikulkijoita löytää muitakin kuin pelkkiä omia sukulaisia tai ystäviä.

2. Toinen blogien ihmeellisen maailmaan liittyvä tapaus sattui tänään, kun kävimme koko perhe Heurekassa. Tyttö näki nallelääkärin jonossa tarhakaverinsa, jota tietenkin piti moikata. Sen kummemmin asiaa enää miettimättä kävin illalla lukemaan lemppariblogejani, ja kas, yhdestä blogista löytyikin saman pojan kuvan. Olen siis kauan lukenut tätä blogia tietämättä sitä seikkaa, että lapsemme ovat samassa tarharyhmässä!!

3. Koulusta pitää tietenkin myös jauhaa, joten täältä pesee: Pandan maitosuklaalevy on aivan ehdoton iltoihin painottuneissa lääkärinluennoissa. Puoli viidestä puoli kahdeksaan täytyy pitää itsensä hereillä mässäten koko luennon aikana jotakin. Ukko ihan pöyristyi tänään, kun meillä ammattikorkeakoulussa syödään luennoilla. Varsinkin yliopistojepen niskavillat nousivat pystyyn, kun kerroin luokkakaverini syönneen luennolla sipsejä. Oh my god!

4. Lasten syntymän jälkeen en ole onnistunut lukemaan säännöllisesti yhtäkään kirjaa. Viimeisestä lukukerrasta on aina niin kauan, etten aina muista mitä viimeksi kirjassa tapahtui. Nyt minulla on työn alla kaksi rankkoihin aiheisiin liittyvää kirjaa: toinen kertoo raskauden keskeytyksistä raskauden puolenvälin paikkeilla ja toinen kertoo synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tuossa ne kirjat nököttävät. Kova hinkun olisi tarttua niihin, mutta sitä anatomiaa olisi pakko lukea myös. Korvista kohta tursuaa kaikki vena cava superiorit ja heparit ja RAA-systeemit.

5. Meidän poitsulle on tullut uusi ruoka-aine kiellettyjen listalle: kala. Tällä hetkellä pannassa on ruis, kaura, vehnä, kananmuna ja kala. Lääkäri määräsi tarhaan ja kotiin allergialääkettä uusien reaktioiden varalle. Myös paljon rasvaisempaa rasvaa täytyy hieroa pojan käsiin ja poskiin, sillä iho on todella punainen ja kuiva. Joku meidän pientä vielä dieetistä huolimatta vaivaa, sillä oireita on edelleen, vaikkakin lievinä. Parin kuukauden päästä olisi tarkoitus mennä valvottuihin altistustesteihin.

6. Tällä viikolla on ollut iso ikävä kaikkia ystäviä. Vaikka arki onkin nyt sitä pää kolmantena jalkana juoksemista ja kotiin saatetaan tulla vasta kuuden maissa, niin ystävät ovat mielessäni siitä huolimatta. Tähän ei ole muuta lisättävää. En sentään enää itke iltaisin lasten sirkusteltassa ikävääni, mutta haikea mieli saattaa iskeä silti.

7. Sillä välin kun muut äitibloggaajat miettivät jo kevään VÄLIKAUSIHAALAREITA, niin minä haaveilen omista kevätvaatteista, tietyistä tennareista ja parka-takista. Pinnallista, mutta minkäs teet, kun oma garderobi näyttää uhkaavasti (ja kirjaimellisesti) hajota käsiin.

8. Tänä viikonloppuna olen vain ihmetellyt meidän yli vuoden ikäisen palleron älykkyyttä. Olen tähän asti pitänyt tyttöä perheen osaavana ja ymmärtävä osapuolena. Tuo poika ymmärtää aivan mielettömästi jo puhetta: vie sukka isille, pupu on sinun selän takana, otatko rusinoita vai viinirypäleitä, ai nyt ne loppu (poju sanoo poppu), ai joku tippu (poju sanoo ippu). Ihanaa ja samalla haikeaa, sillä en pääse näkemään kehitystä samalla tavalla kuin kotiäitinä.


7 kommenttia

  1. Vähänkö hauskoja sattumia noi 1 & 2 :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli! Pienet on piirit blogimaailmassa ja sen ulkopuolella. :-)

      Poista
  2. Hahaa, muistan omilta luennoilta aikanaan että kaikki siellä söi ja ei tosiaan mitään low-fat energiapatukoita :D mikään muu ryhmä ei taida loppupeleissä syödä niin epäterveellisesti kuin terv.huollon alan opiskelijat. Mutta minkäs teet, vaikea ala vaatii raskaat eväät

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun pitäisi mielessä sen, että me ollaan niitä esikuvia ja roolimalleja asiakkaille. Iltaluennoilla vähän lipsuu tuo herkuttelu. 8-)

      Poista
  3. Oi tää oli kyllä niin hauska ja kiva juttu ja sattuma, että vieläkin hymyilyttää! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli! Toivottavasti törmätään tarhalla!! :-))

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!