Elonmerkkejä

Minun piti tulla kirjoittamaan tänne pitkiä tarinoita jostain, mistä en edes muista rahtuakaan. Kulunut viikko on soljunut tuttuun tapaansa valoakin nopeammin, pitäen sisällään onnistuneen anatomian ja fysiologian kokeen(!!), outoa sairastelua minun puolestani, mielenkiintoista naistenpäivän ohjelmaa mm. koko luokan voimin syömistä ulkona, oman kätilöydensä pohtimista, ystäväni pienen pojan nimiäiset, tutor-tapaamisen, meidän vuosikkaan uhmakohtauksia ja liian täynnä olevan pyykkikorin. Blogi on ollut enemmän tai vähemmän mielessä, mutta en pelkän turhanpäiväisen blogin täytteen takia ole jaksanut avata koko tietokonetta. Aivan kuin tämäkään postaus olisi sen kiinnostavampi kuin kuluneen viikon aikana päähäni pilkahtaneet aivopierut. Minkäänlaista ajatusten jäsentelyä ei ole enää tähän aikaan illasta mahdollista toteuttaa, joten pahoittelen.


Arki tuntuu tällä hetkellä olevan aika siedettävää. Olen yrittänyt panostaa kotona ollessani lapsiin, jotka ovat tuntuneet jääneen pienemmälle huomiolle ison tentin takia. Mieskin on taas aika kiva tapaus, vaikka ei periaatteesta (no okei, tulin liian myöhään kotiin) muistanut omaa naistaan kukilla, hieronnalla ja kasalla suklaata. Kuvitella! Tänään ehdin kerrankin hakea lapset tarhasta ajoissa, joten kotona ehdittiin tekemään yhdessä vaikka mitä puuhia ja harrastaa ihan silkkaa löhöilyä. Turmiollinen Helsinki on nielaissut kukkarostani muutaman roposen ja muuttanut ne kivoiksi sisustuselementeiksi. Yhteisvoimin puntissa kitisevien lasten kanssa yritin värkätä todella hauskoja tauluja Tiimarin halvoista kehyksistä ja mielettömän upeista korteista. Eiköhän puuronkeiton lomassa yksi taulu tipahtanutkin seinältä, vaikka kuinka olin yrittänyt sitä mokomaa seinään kiinnittää.


Plus vielä se, että kun on nukkunut hieman paremmin (kuola poskella bussissa), niin ehtii havainnoimaan lasten kasvua ja kehitystä (yllättys) paremmin. Sisarrakkaus on oikein kukoistanut koko viikon aikana. Valitettavasti jonkinasteinen uhma on vallannut meidän pienen vauvan, josta on kuoriutunut siskon housuja repivä, kaikki lelut omiva ja hieman väkivaltaisiakin piirteitä omaava jätkä! Aamulla kuudelta saattaa siskon huoneesta kuulua korvia riipivää huutoa, kun veikka haluaisi tulla siskon viereen pötköttelemään (tai repimään kaikki nukkekodin tavarat ulos mokomasta hökkelistä). Iltapäivä menikin rattoisasti veikka, eeii:tä kuunnellessa. On nuo lapset kyllä aika veikeitä tapauksia.


Hyppiäkseni asiasta toiseen, jään ruudun taakse toivomaan lisää aikaa vuorokausiin blogin pitämiseen. Oikeastaan pieni tauko julkisesta pään sisällä liikkuvien asioiden rääpimisestä tekee hyvää. Muistona itselleni tätä enimmäkseen pidän, mutta kaikki lukijat eri paikoista yhteenlaskettuna tekee jo niin huiman luvun, että pidemmän tauon pidettyään tuntee jo piston sydämessä, sillä lukijat eivät saa sitä mitä toivovat. Tuleva viikonloppu on sovittu vietettäväksi kotona, joten kaiken lukemisen ja huushollaamisen lomassa aikaa riittää taas tännekin. Käyn usein pelkällä MinäPuhelimella katsomassa mahdolliset uudet kommentit ja tietenkin lukemassa muita blogeja. Kuvattomia postauksia en osaa oikein enää tehdä, mutta joskus saatan bussissa istuessani lyhyesti kirjoittaa tänne jotain hyvin tärkeää mobiilisti.


Täällä siis ollaan, elossa ja hektisissä tunnelmissa. Kaiken arjen keskellä osaa arvostaa leppoisaa hetkeä lasten kanssa arkipäivänä, jolloin ei normaalisti ehdi tuntia-kahta kauempaa orientoitua lasten kanssa olemiseen. Kahden kuukauden aikana lapsistani on kehittynyt todella reippaita tarhalaisia, joiden vuoksi äidin ei tarvitse enää tihrustaa itkua bussissa. Vaikka tietenkin kumpikin osoittaa väsymyksen, ikävän ja silkan ärtymyksen merkkejä pitkän päivän jälkeen kotona, osaan ottaa ne rauhallisesti vastaan. Entinen kärttyinen ja kyllästynyt kotiäiti antaa nyt sataprosenttia ja enemmänkin lapsillensa, kun yhteistä aikaa on hupenevan vähän päivässä. Halaukset ja suukot tuntuvat entistä tärkeimmiltä, ja niiden avulla jaksaa taas herätä seuraavana päivänä ennen kello kuutta. 


Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!