Ensiapua parisuhteelle

Omasta väsymyksestä ja lopullisesta kyllästymisestä perheen epäoikeudenmukaiseen arvohierarkiaan ja näiden aiheuttamasta olotilasta huolimatta on vastalääkettä saatavilla. On tehtävä pikainen hätäensiapu parisuhteelle, vaikka oikeasti parantumisprosessi on pitkä ja vaatii aikaa.

En tiedä, minkä pistoksen sain, että päätin käydä järjestämään yhteistä aikaa vain meille kahdelle. Mieshän ei blogini puolella niin paljoa käy, ettenkö uskaltaisi kertoa, että me tulemme saamaan (kiitos ihanien isovanhempien) ihan ikiomaa aikaa aviopuolisoina. Milloin ja missä tämä tulee tapahtumaan, saa jäädä vielä salaisuudeksi, jotta pieni salaisuuteni ei paljastuisi. Ukko kyllä tietää, että "hyvällä käytöksellä" on mahdollisuus järjestämääni yllätykseen. Olen tästä todella innoissani, vaikka vasta viikonloppuna olin hukkua kyyneliin ja silkkaan pahaan oloon. Jos minä haluan muutosta, niin on se minunkin jotain tehtävä. Vielä ihanampaa olisi, että mies saisi ideastani takaraivoon vinkin, miten voi hyvänä aviomiehenä toimia.

On surullista, että vasta todellinen hätä saa aikaan tälläisen havahtumisen. Avioliittoa pitäisi vaalia ihan siinäkin olotilassa, jossa kumppani on "aika kiva", eikä "häivy silmistäni, olet ihan pee". Tästä otan itsekin opiksi ja tulen hoitamaan vain minua ja häntä erilaisilla yhteisillä (KAHDENKESKISILLÄ) hetkillä.

Odotan yhteisestä ajaltamme ihan oikeasti sitä ahaa-elämystä, jossa näen mieheni uusin silmin. Tai oikeastaan niiden rakastuneiden nuoren tytön silmin, joilla palvoin miestäni seurustelun alkuaikoina. Avioitumisestamme on vasta vuosi, enkä aina tahdo muistaa sitä "tahdon"-sanan aiheuttamaa tunnetulvaa.

Ensiapu on aloitettu. Kyllä se rakkaus sieltä saadaan elvytettyä uuteen nousuun!

11 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Kyllä minä lopulta olen vähän sellainen haaveilija ja toivon aina parempaa. <3

      Poista
  2. Täällä tarvis kans herätellä rakkautta....voih! Kun tietäis miten ja koska?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehkää se asap, ettei tule samanlainen hätä. Onko teillä siellä Englannissa miehen sukulaisia lähellä, jotka voisivat tulla lastenhoitoavuksi? :-)

      Poista
  3. Siis oi. Tää on niin hyvä juttu! <3 Toivottavasti teidän kahdenkeskinen aika on ihan superhyperkivaa ja onnistunutta! Toivottavasti molemmat löydätte sen kipinän uudelleen. Miten se onkin niin vaikea arjessa muistaa huolehtia siitä parisuhteesta? Täällä meilläkin, kun tää vauva vie kaikki mehut, niin tuntuu, että ei ole aikaa/voimia yhtään mihinkään muuhun... Ja kun nimenomaan parisuhdekin vaatii jatkuvaa hoivaa, jo ennen ongelmia. Pitäis vaan muistaa. Kaikki ne ihan pienenpienetkin jutut, pieni sana tai kosketus ohimennen. Mun mies muistaa nämä, kun itse vaan kiukuttelen ja tuhahtelen väsymyksissäni. Oi ja voi. Mitenhän se jaksaakaan mua enää? :O Huomenna me onneksi saadaan muutama tunti illasta kahdenkeskistä aikaa. Edelliskerrasta onkin aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, kiitos! :-)
      Kaiken kiireen keskellä se yksi elämän tärkeimmistä asioista unohtuu. Nyt on otettava itseään niskasta kiinni. :-)

      Poista
  4. Suunta kuulostaa hyvältä. :)
    Halusin vain jakaa kokemukseni siitä, että voi olla toisaalta myös vaikeaa, jos sille kauan odotetulle kahdenkeskiselle ajalle lataa aivan HIRVEÄSTI odotuksia. Minulla ja miehelläni on ollut viime kuukaudet vaikeaa, liikaa töitä ja huolia, emmekä ole ehtineet kunnolla kohtaamaan arjessa. Molemmilla on ollut odotuksia, joita toinen ei sitten väsyneenä ja stressaantuneena ole ollut kiinnostunut tai kykeneväinen täyttämään. Seurauksena paljon pahaa mieltä. Viikonloppuisin olemme lähinnä riidelleet, kun on odottanut toisesta tukea, turvaa ja mukavanmielistä kumppania lepohetkeen, mutta saanutkin väsyneen, itse tukea kaipaavan känkkäränkän. Molemmin päin.

    Aivan viimeisen parin viikon aikana saimme tästä dynamiikasta kiinni ja onnistuimme toteamaan sen ääneen. Sen jälkeen on ollut paljon mukavampaa, vaikka kiire painaa yhä edelliseen malliin. Muuttunut on asenne. Selvästi molemmat odotamme hivenen vähemmän — ja toisaalta annamme hieman enemmän. Halauksen ohikulkiessa, pyytämättä valmistetun aamiaisen, söpön tekstiviestin keskellä kiirettä. Ja heti tuntuu paljon paremmalta (riitelemme jo paljon vähemmän viikonloppuisinkin ;) )

    Ulkopuolinen näkökulma varmasti auttaa ongelmiin. Ratkaisun avain omasta mielestäni löytyy ylipäänsä silloin, kun on aikaa istua alas ja todella kuunnella toista. Ja uskaltaa itse sanoa ääneen. Ja kuunnella lisää. Ja vaikka miten asia jäisi vielä selvittämättä, halata kuitenkin lopuksi ja sanoa ääneen, että välittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan loistava kommentti ja ihana kuin jaoin kokemuksesi!!
      Juuri näin ne asiat ovat meilläkin menneet ristiin, kun odotukset ei kohtaa toisen kanssa. Kommentistasi tuli oikea ahaa-elämys, että näin se meilläkin menee. Suuri kiitos sinulle! <3

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!