Jäällä

Olen myöntänyt jo kammoksuvani hiekkalaatikon reunalla kökkimistä lasten kanssa. Minusta ei vaan ole ollut siihen hommaan, varsinkaan talvisin. Yhden lapsen kanssa kiikkumassa ja hiekkakakkuja tehdessä aika on mennyt aika kivuttomasti, mutta nyt kahden kanssa mokomat aidatut karsinat eivät ole houkutelleet. En minä ulkotyötä vieroksu, päinvastoin. Minusta on nautinnollista käydä lenkkeilemässä, nauttia piknikistä ruohikolla, istua jossain kahvilan terassilla kesällä tai reippailla luonnossa. Luontopoluilla me käymmekin koko perheen voimin, vaikka tuo mies joskus vähän epäileekin minun vapaaehtoisuutta lähteä ulkoilemaan.



Viikonloppuisin olemme pyrkineet käymään lasten kanssa ulkoilemassa, vaikka arki olisikin verottanut voimia. Viime sunnuntaina otimme puhelimen kartan esiin ja suunnistimme lähimpään merenrantaan. Entisenä merikaupunkilaisena merta on ehtinyt tulla ikävä, joten oli kiva lähteä katsomaan kantaako vielä jäät. Autolla löysimme nopeasti pienen venelaiturin, jonka kupeessa oli jopa kuumaa kaakaota tarjoileva pieni kahvila (oikeasti se taisi olla kyseisen kaupunginosan juottola, mutta kaakaot saatiin silti mukaan). Mies käveli tytön kanssa lähimmälle saarelle, kun minä jäin pojan kanssa ihmettelemään hurjaa vauhtia kiitäviä kelkkoja. Uuden arjen aloittamisen kankeus on vähän jo väistynyt, eikä miestä tehnyt mieli tyrkätä lähimpään avantoon.



Minusta sunnuntai-iltapäivän retki jäälle oli todella antoisa. Vähän tuli jo haikea olo viikonlopun loppumisen takia, sillä olisin siinä olotilassa voinut jatkaa viikonloppua vielä yhdellä päivällä. Kunhan kesä tekee tuloaan, niin potentiaalisia retkikohteita täytyy alkaa etsimään. Tälläinen reippailu luonnossa on meidän perheen juttu. Vaikka kaikki muu menisi huonosti, niin ulkona on kiva käydä silti yhdessä. 


3 kommenttia

  1. Mä inhoan ulkona olemista talvisin ja kökkimistä jossain puistossa. Mua paleltaa tosi helposti ja sit kun lapsi haluaa vaan olla siinä samassa paikassa (keinu, liukumäki jne...), niin mähän jäädyn pystyyn. Ja siinä kun on vielä yksi vauva lisäksi, niin ei oikein nappaa.

    Mutta sitten kun mennään porukalla jonnekin liikkumaan, se on eri asia. Silloin on kivaa ja hyvä mieli. :)

    VastaaPoista
  2. Hahaa, kohtalontoveri! :-)
    Miten ne tarhantädit jaksaa kökkiä ulkona joka päivä - ja kahdesti päivässä?

    VastaaPoista
  3. Siinä kyllä täytyy olla kysymys kutsumusammatista. :D

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!