Kohti loppuviikon huipennusta

Tämän viikon "lusiminen" koulussa on suoritettu. Oli harvinaisen rankat neljä päivää, kun siihen sisältyi koulutusta ja luentoa luennon perään. Kotona olen ollut yhdeksältä illalla ja aamulla on pitänyt nousta taas aikaisin bussiin. Nyt istun bussissa matkalla kotiin vierelläni leirievästä. Vaikka ikävä lapsia kohtaan on suuri, niin silti lähden huomenna vielä yön yli leirille, jotta tutorkoulutukseni saadaan alkuosin päätökseen. Olen innoissani, sillä pääsen vastaanottamaan parini kanssa syksyllä uudet kätilöopiskelijat!

En ole tuntenut itseäni kovin äidilliseksi kuluvan viikon aikana, mutta tulevat löysät viikot huojentavat. Olen joutunut pohtimaan poissaoloni vaikutusta aamulla kiukkuilevaan poikaani tai kiharapäiseen papupataani, joka ei ehdi kertoa kuulumisiaan äidin ollessa vielä koulussa. Onneksi lasten päiväkoti on ihana paikka, jossa ainakin näkemäni perusteella välitetään lapsista. Toisin voisi myös olla. Jokainen täti kehuu poikaamme hymypojaksi, joka ei koskaan lakkaa hymyilemästä. Tyttö on taas reipas ja päättäväinen, oikea touhun tyttö!

Väsymys on ollut iso myös perheen isommalla koko viikon ja nostan hattua, että hän on jaksanut hoitaa lapsia ja kotia tämän viikon. Ainahan se väsymys myös purkautuu erinäisin tavoin toiseen osapuoleen, mutta en valita lupaukseni takia. Odotan toiveet katossa ensi viikkoa, jolloin voimme istua alas sen 90 minuutin ajan ja keskittyä vain toisiimme.

Viikonlopun ainoa vapaapäivä meneekin synttärikemuilla, joten takki on ihan varmasti tyhjä sunnuntai-illalla. Tämä nyt on vain tämä viikko. Väsymyksen lomassa muistelen kuinka kovasti kouluun halusin alunperin, se antaa voimaa! Päivää on ehdottomasti piristynyt yhtä numeroa vaille erinomaisesti mennyt tentti, jota jännitin todella paljon! Ensi viikolla saamme vieraita ja kalenteriin on merkitty muitakin treffejä ystävien kanssa. Raastava ikävä on kaikkia läheisiä! Yritän puristaa nämä viimeiset viikot koulussa, sillä lumen sulamisesta päätellen kevät ja työkuviot lähestyvät väistämättä.

Elämä on ihan mukavaa sen hektisyydestä huolimatta! Olen vielä nuori, minulla on perhe ja kaksi tervettä lasta, olen matkalla kohti unelmieni ammattia ja jaksan nousta jaloilleni vastoinkäymisistä huolimatta. En jaksa joka päivä märehtiä niiden asioiden takia, jotka saavat mielen matalaksi. Joskus on hyvä lakaista asioita maton alle ja tarkastella niitä myöhemmin turvallisessa ympäristössä. Huominen on totinen irtiotto arjesta, kun yli sata amkkilaista kokoontuu koulutukseen. Huomenna olen vain Eevi, kätilöopiskelija. Aamulla otan kuitenkin kaiken irti pienistä nupuista ÄITINÄ!



Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!