Uusi aikakausi

Kevät kyllä yllättää minut joka kerta. Viikonloppuna se yllätti minut ihka ensimmäisellä maasta nousseella kukallaan, tällä viikolla se päästi yllättämään jokavuotisilla allergiaoireilla, ja tänään se yllätti minut nokkosperhosen muodossa. Kevät tuntuu kaikin puolin aivan uudelta aikakaudelta pitkän talven jälkeen. Sen mukana tulee positiivista energiaa, tahtoa ja voimaa, ja uusia avaimia ratkaista talven pimeässä tulleita ongelmia. Jo pelkkä tarhaan pukeminen tuntuu kevyemmältä, helpommalta. Askeleet bussipysäkille kantavat sujuvammin ilman talvivarusteita ja kenkien alla narskuvaa lunta. Aurinko paistaa vielä koulupäivän jälkeen pitkään, jopa kotiovelle asti, ihan iltapalalle saakka. Vaikka kevät tuo oman jännityksensä uusien töiden muodossa, niin olen onnellinen, että talvi on ohi. Olen onnellisempi.



Olen ollut isojen muutosten keskellä viime syksystä lähtien. Olemme kokeneet suuren muutoksen uudelle paikkakunnalle muuttamisen johdosta. Poikamme täytyi viedä ulkopuoliseen unikouluun asti erittäin rikkonaisten ja stressaavien öiden takia. Uuden arjen pyörittäminen tuntui jääneen minun hartioilleni miehen painaessa töitä. Sitten aloitin tammikuussa koulun toisella paikkakunnalla. Poikamme joutui pahaan korvatulehduskierteeseen, ja on kärsinyt (ja kärsii edelleen) koko talven ihottumista ja ruoka-aineallergioista. Tarhan aloitus tuntui rankalta ja se sisälsi paljon kyyneleitä. Ikävä kaikkia oli raastava. Olemme joutuneet sovitelemaan uutta elämää kaikille osapuolille sopivaksi. Olemme riidelleet, itkeneet, olleet väsyneitä, stressanneet, mököttäneet, puhkuneet ja puhisseet. Kaikki on välillä näyttänyt hyvin mustalta ja epätoivoiselta. Olen joutunut pohtimaan omaa asemaani tässä perheessä paljon. Olen joutunut olemaan myös se itsekäs osapuoli ja taistellut unelmieni puolesta. Talven pimeät päivät eivät ole yhtään helpottaneet asioita.



Kaiken kasassa pitäminen on tuntunut mahdottomalta tehtävältä suorittaa. Elo ilman tukiverkostoa on ollut rankkaa. Yön pimeinä tunteina olisin kaivannut normaalia perhettä, omaa isää ja äitiä, jotka olisivat minua kuunnelleet ja tukeneet. Asioiden sisällä pitäminen on ollut hankalaa. Olen itkenyt monet illat silmäni punaisiksi. Olen joskus jopa katunut päätöstä muuttaa. Entinen elämä tuntui paljon turvallisemmalta vaihtoehdolta. Joskus tuntui, ettei siitä talven pyörityksestä selvitä hengissä.


Mutta sitten tuli kevät. Päivät alkoivat pidetä. Aurinko lämmitti päivisin entistä enemmän ja valoi minuun uskoa ja toivoa. Ongelmiin käytiin etsimään ratkaisuja yhdessä. Ratkaisuja löydettiinkin ja asioille käytiin tekemään aikuisten oikeasti jotain konkreettista. Koulu on helpottunut paljon alun hektisyyden jälkeen. Lapset voivat (pojan sairastelua lukuunottamatta) hyvin. He viihtyvät tarhassa ja ovat onnellisia. Omakin mieli on paljon parempi, jos vertaa aikaa kuukausi sitten. Vaikka kaikki ongelmat eivät ole kadonneet kuin taikaiskusta, niin niiden ratkaiseminen tuntuu hyvältä tukehduttavan pakkopullan sijaan. Enää ei tule halua heittää pyyhettä kehään ja jättää rikkinäiset palaset levälleen. Minulla vahva luottamus siihen, että vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi. Uskon vahvasti itseeni, uskon perheeseeni. Osaan nyt vaatia, olla itsekäs, mutta myös katsoa itseäni kriittisesti ja myös antaa toiselle osapuolelle. Tietoisesti lähden avaamaan solmuja, yksi pieni solmu kerrallaan.



Minulle kevät on aina jonkinlainen uuden sivun kääntämisen aikaa. Nyt olen kääntänyt uuden sivun positiivisemmalle elämälle. Aloitan asioita puhtaalta pöydältä. Jaksan hymyillä enemmän. Nauraminen tuntuu sydämen pohjassa asti. Osaan nauttia asioista.

Kevät tekee minulle hyvää. Toivon sen myös vaikuttavan erääseen toiseen henkilöön myönteisesti ja tartuttavan pienen auringonsäteen sydämen sopukkaan.

Kevät on tehty minua varten. Keväällä jaksaa aina odottaa vehreämpiä aikoja, niin luonnolta kuin henkisestikin. Pieni kukka on käynyt nostamaan päätään roudan jälkeen, kohti valoa.  


4 kommenttia

  1. Ihanan toiveikas teksti! Oikein hyvää kevättä ja kesän odotusta!

    VastaaPoista
  2. On se kyllä jännä miten kevät ja valoisuus, kesän lähestyminen saa niin toisia-positiivisempia ajatuksia päähän ja jaksaa paljon paremmin, herää ihan eri tavalla eloon :) Onneksi se pitkääkin pidempi talvi alkaa olla historiaa :) Ihania kuvia, hyvää viikonloppua teille :)!

    VastaaPoista
  3. Sinut on haastettu! Huomenna, kun käyt katsomassa blogistani blogitekstiä: Ihanaa elämää, saat haasteesi ;))

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!