Lasten ikäerosta

Meidän lapsilla voisi olla pienimmillään ikäeroa vain vuoden ja kahdeksan kuukautta, jos kaikki olisi mennyt silloin ennen niin kuin oli alunperin suunniteltu. Nyt tuo vuosi ja kahdeksan kuukautta kuulostaa todella pieneltä ikäerolta, verrattuna siihen oikeaan kolmeen vuoteen ja melkein neljään kuukauteen. Nyt kolme vuotta ja neljä kuukautta tuntuu juuri oikealta ikäerolta. Niinhän sen kuului mennäkin.


Tytön helpohko vauvavuosi ei jättänyt sen kummempia kipuja äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyen. Raskautumisen ei koskaan ajateltu olevan ongelma, niin kiire tytöllä kun oli tulla maailmaan. Vaikka järjestelyt olivatkin tytön vauva- ja taaperoaikana miehen opiskelun ja työn takia mitä olivat, niin silti tunsin jaksavani äitinä. Ehkä asiaan auttoi opiskeluni, jotka aloitin heti syksyllä tytön ollessa vuoden ikäinen. Meillä oli todella helppoa kahdestaan, vain me tytöt. Silti mukaan kaivattiin vielä toistakin lasta.


Kun kaiken sen kahden vuoden odottelun jälkeen olin vihdoin essu pystyssä, ja poika syntyi yli kolme vuotta siskoaan nuorempana, niin olin enemmän kuin tyytyväinen lasten isompaan ikäeroon. Pojan vauvavuosihan meni välillä synkässä sumussa. Oli vatsavaivoja, lievää refluksitautia/hyvin pahaa puklailua. Minä olin milloin milläkin dieetillä. Meillä ei tunnettu päiväunia, eikä varsinkaan yöunia. Poika oli luonteeltaan aivan erilainen kuin siskonsa. Vauvavuoden lopussa minusta oli imetty kaikki paukut. Olin jopa hieman järkyttynyt - voivatko vauvat olla myös tälläisiä?



Tytön omatoimisuus, ja mummilan yökyläpaikka osoittautui kultaakin kalliimmaksi. En olisi selvinnyt kahdesta vaippaikäisestä. Ajatuskin hirvittää. Tytön sai tyytyväiseksi lastenohjelmilla, leipomisella, naapurin mummolla ja lahjonnalla. Sisko jaksoi auttaa vaipanvaihdossa. Hän jaksoi odottaa vuoroaan. Kävi itsekseen pissillä. Jutteli kanssani. Olin joskus niin väsynyt pojan takia, että tytön itsenäisyys ja vanhempi ikä pitivät minut selväjärkisenä. Tyttö jaksoi viihdyttää leikkimatolla olevaa veikkaa sen aikaa, kun kävin itse vessassa tai join teeni loppuun. Pienempi ikäero olisi ollut vain haitaksi. En olisi kyllä selvinyt siitä arjesta mitenkään pienemmällä ikäerolla.



Nyt on aikaa taas kulunut roimasti eteenpäin. Pojalla tuli vapun tienoilla puolitoista vuotta mittariin!! Tytöllä tulee synttärikakkuun heinäkuussa viisi kynttilää. Lapset osaavat jo nauttia toistensa seurasta. Leluista toki riidellään, mutta niitä osataan myös jakaa. Joskus iltaisin olohuoneesta kuuluu kovaa ilakointia, kun sisarukset juoksevat toistensa perässä ja kiertävät sohvaa ympäri. Veikka on oppinut vihdoin sanomaan sskikko, jota huudellaan alvariinsa. Veikka saattaa joskus tukistaa siskon kiharoista, mutta kyllä siskokin välillä pistää veikkaa kuus-nolla. Ainut miinuspuoli tässä ikäerossa voisi olla se, että sisko tahtoisi joskus kypsempää leikkiseuraa. Veikka saattaa terrorisoida siskon huoneessa, jos vain saa mahdollisuuden. Veikka myös yleensä tahtoo leikkiä juuri niillä siskon lemppariautoilla, joista tuleekin pahin riita sisarusten välille.


Tällä minun kokemuksellani tämä ikäero oli mitä mainioin. Toisenlaisessa tilanteessa pienemipikin olisi mennyt. Meidän perheessä näin oli parasta, näin jälkikäteen ajateltuna. Minun kokemukseni vaikeasta toisesta vauvasta pisti ehdottoman stopin mahdollisille vauvakuumeille. Nämä lapset ovat juuri niitä, jotka tässä perheessä kuuluvatkin olla. Näiden kahden leikkimistä on ihan katsella. Yli kolmen vuoden ikäero on tuonut minulle pelkkää hyvää. En osaa sanoa siitä yhtään pahaa asiaa. Siskon iän tuoma tieto auttaa äitiä pahoissa paikoissa. Sisko kielii heti, jos veikka on tekemässä jotain pahaa. Sisko haluaa myös suojella pienempäänsä, vaikka olen kuullut tytön suusta kuuluvan kauhean kirkumisen, jos veikka on tehnyt jotain todella tyhmää. Lapset nauravat keskenään, mikä onkin omassa äitiydessä kaikkein parhampia hetkiä. Veikka rakastaa kovasti siskoaan, enkä voisi kuvitella häntä ilman omaa isosiskoaan. Siskokin rakastaa aivan varmasti pikkuveikkaa, vaikka sieltä suusta voi kuulua kakkapyllyä ja muita pilkkaamismielessä sanottuja sanoja. 


17 kommenttia

  1. No, meillä on juuri se melko klassinen 1 v 9 kk ikäeroa. Nyt se tuntuu jo ihan siedettävältä, mutta olen kyllä lämpimästi suositellut vähän isompaa - vuosi sinne tai tänne ei tuhoa sisarussuhdetta, ja ylipäänsä lapsia ei hankita toistensa leikkikavereiksi (ainakaan meillä). Oman jaksamisen kannalta, etenkin niiden paskamutsimorkkisten osalta, olisi helpottanut jos O olisi ollut isompi, omatoimisempi, vähemmän äidin pikkuvauva kun se oikea pikkuvauva syntyi.
    Toisaalta, asioilla on tapana järjestyä, joten luultavasti pienemmästäkin ikäerosta olisi selvitty. Ei ehkä täyspäisinä, mutta hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin ei ajatuksena ollut leikkikaverin hankkiminen, vaikka todella hyviä leikkikavereita näistä lapsista on tullutkin. Jotenkin tämä ikäero tuo omaankin äitiyteen hohtoa - jos pienempi ottaa pannuun, niin isomman kanssa voi tehdä "isojen tyttöjen juttuja". Nyt lauantaina lähdetään tytön kanssa teatteriin, jonne en ottaisi ikimaailmassa pienempää mukaan. ;-)

      Poista
  2. Ihanat sisarukset! <3 Varmaan muuten tosi hyvä ikäero tuo kolme ja risat. Meillä kun pojille tuli ikäeroa lähes kuusi vuotta... Sinänsä, tämän juniorin alkutaival on ollut myöskin niin vaikea ja takkuinen, että Onnin omatoimisuus ja ikä on ollut todella helpottavaa näinä kuukausina! Jos tässä olisi ollut toinen vaippaikäinen, puettava, syötettävä... olisinkohan enää järjissäni?! Tuskin, nytkin on siinä hilkulla. ;) Jos ihan rehellisiä ollaan, niin välillä vähän harmittaa, että ei tullut aloitettua kakkosen yritystä aiemmin, meillä(kään) kun se ei tullut heti. Pojat tykkäävät toisistaan, mutta kun vielä vähän kasvavat, niin leikit ei välttämättä ihan kohtaa. Toivon kuitenkin äitinä tietysti kovasti, että veljeksistä kasvaa läheiset. Itselläni on myös kuusi vuotta nuorempi sisko, joten iso ikäero on tavallaan tuttu juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti näistä lapsista kasvaa toisilleen läheiset ja isompi ikäero voi tuoda jotain aivan omaa syvyyttä vanhetessa, kuten teilläkin! Kuten PeNalle jo sanoinkin, niin itse pääsee nauttimaan erilaista arkea jommankumman lapsen kanssa, jos siihen on mahdollisuus. On ihanaa huomata, että isomman voi ottaa mukaan vaikka shoppailemaan (vaikka ei sekään aina suju ongelmitta). :-)

      Poista
  3. Ihana kirjoitus! Meillä ikäeroa on 3v ja 3vk, yhtään pienempää ikäeroa en olisi voinut kuvitellakkaan. Vaikka pienempi onkin ollut siskoaan helpompi vauva ovat pitkät päivät kolmistaan melkoisen haastavia ja välillä mielenterveyttäkin koettelevia. Ikäero on pelastanut myös meidät ja nyt jo siskot ovat tärkeitä toisilleen (ja luojan kiitos vauvavuosi lähenee loppuaan) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kiva kuulla, että myös teille vähän "isompi" ikäero on ollut pelastus. Tietenkin pienempi ikäero voi olla myös todella antoisaa, mutta juuri meidän kohdalla se ei olisi voinut toteutua. Tietenkin kaikkeen olisi tottunut, mutta "onneksi" joku suurempi taho puuttui peliin. :-)

      Poista
  4. Meillä esikoinen oli 2v3kk kun vauva syntyi. Ajattelin silloin, että ei pieni eikä suuri ikäero. Monilla kun ikäeroa oli 1v3kk tai vähemmänkin.

    Huvittaa nyt, kun noista ikäeroista pidetään kauheeta haloota. Ihan kuin pieni ikäero olisi jotenkin niin erinomaista. Kaikkeen kun ei myöskään itse tietty voi vaikuttaa. Siinä mielessä puistokeskustelut äitien keskuudessa voivat olla kovinkin tukalia joillekin.

    Kun meidän kolmas syntyi, isommat olivat 5v10kk sekä 3v6kk.

    Äitiys on aika rankka laji. Lievästi sanottuna.

    Terkkuja sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on aika sama, millä tahdilla on lapsia saanut - olisihan meilläkin ikäero voinut olla juuri tuon maagisen 1v ja 8kk! Kaikki ikäerot ovat yhtä sopivia. Toiset jaksavat pyörittää perhettä pienemmällä ikäerolla, mutta ei kai se tee asiasta sen loistokkaampaa? Itse koen, että näin olen voinut antaa lapsille hieman enemmän. Pienemmällä ikäerolla esikoinen olisi voinut jäädä paljosta paitsi. Lapsiluku on sitten taas toinen kuuma peruna puistokeskusteluissa. :-)

      Ja terkkuja myös sinne!!

      Poista
  5. Meillä on ikä juuri tuo 1v8kk ja nämä ensimmäiset neljä kuukautta ovat kyllä olleet ihan järkyttävät! Poju oli vauvana niin kiltti ja hiljainen, että tämä äkillinen koliikkivauva + uhmataapero heitti koko elämän ihan sekaisin. Yhden kerran olen jo myöntänyt sen yhdelle kaverille, että en todellakaan suosittele tätä ikäeroa, mutta todellisuudessahan se riippuu ihan niistä lapsista. Ja nyt tämä alkaa kääntyä jo paremmaksi ja vuoden päästähän tämä ikä on jo etu, kun leikkivät yhdessä. :)
    Tuo kolmen vuoden ikäero on varmasti juuri passeli. :) Sitä ikäeroa ehkä haaveilen seuraavalle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kuulostaa rankalta! Jo elämä koliikkivauvan ja yli kolmevuotiaan kanssa oli rankkaa, mutta en voi ajatella missä hoitolassa olisin sillä 1v8kk ikäerolla. Onneksi aika parantaa ja arki helpottuu! Tsemppiä!! ;-)

      Poista
  6. Mulla oli pelkona raskausmyrkytyksen ja keskosuuden uusiminen ja niinpä ikäeroa haluttiin vähintään kolme vuotta, että esikoinen jo jotenkin pärjäisi, jos mä olisin kuukausitolkulla sairaalassa kiinni. No, raskaus meni loistavasti, mutta neljän vuoden ikäero on kyllä ollut mitä mainioin - ei oltaisi kaksosvauvojen lisäksi jaksettu kovin pientä esikoista hoitaa. Aika monta kertaa olen kiittänyt omaa kaukonäköisyyttäni, vaikka eihän sitä kaksosuutta voinut ennalta arvata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mukavaa, että löytyy muita kanssa-ajattelijoita. Tuo teidän syy ei kuitenkaan ole mitenkään mukava isompaan ikäeroon. Onneksi olit kaukonäköinen ja tuplasti onnea kaksosten kanssa! :-) En osaisi kuvitellakkaan, että millaista on elämä kahden vauvan kanssa. Vaikka aivan varmasti sekin arki toimii siinä missä muukin vauva-arki. Näin kerran kaupassa perheen, jolla oli pieni taapero ja kolmoset!!! :-D

      Poista
  7. Hauska lukea, millaista on kun lasten iläero on "jopa" vähän yli kolme vuotta:D Musta jo kaksi on aika iso, mikä tulee Tytylle ja vauvalle, joten mun korviin kolme on jo ihan mahottomasti!

    Meillä on se 1v 2kk ja alun hullunmyllyn jälkeen oon kyllä enemmän kuin iloinen, että ei ole sen enempää.

    Alkuun oli kamala syyllisyys, että Veikka ei saa olla se ainut pieni, mutta onneksi se järki tuli kuvioon jossakin vaiheessa, ja tajusi millainen rikkaus se sisaruus on. Ja eihän ne seuraavat tule koskaan olemaan niitä ainokaisia.

    Nyt kun T on kohta 1v 11kk ja Veikka 3v 1kk homma kulkee suurimmalti osalta kuin tanssi. Vaikka sisaruksia ei tehdä leikkikavereiksi, nuo ovat kyllä hitsautuneet tiiviisti yhteen. Ja uskon, että pieni ikäero on osasyynä. Molemmat huolehtivat toisistaan, hyvänyön suukot ja halit täytyy aina muistaa, kumpakin pitää huolen ettei toinen jää ilman ja toisen puolia pidetään (jos vaikka äiti komentaa). Kotona on aina leikkikaveri kun leikit on suht samanlaisia, eikä isommallekaan tarvitse "hakea" leikkiseuraa kodin ulkopuolelta niin usein kuin muuten ehkä pitäisi.

    Puolensa ja puolensa. Itse en pystyisi kuvittelemaan kolmen vuoden ikäeroa, saati isompaa. Osasyynä varmaan sekin, että omat sisarukset ovat kuopusta lukuunottamatta 2 vuoden tai vajaa välein. Teen sisarukset on samalla ikäerolla kuin T ja V ja Tee on sitten se iltatähti. Ja on aina kokenut olevansa vähän "ulkona" isompien jutuista. Joten varmaan omat kokemuksetkin tekee sen, että näin on just hyvä:)

    (sori pitkä teksti, oli vain niin mielenkiintoinen aihe!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hienoa, että kerrankin tulee ihan olan takaa kokemuksia muilta! Siis iso kiitos tästä! (Ja ai niin, pitääkin laittaa sulle viestiä tulemaan.. ;-))

      Mutta juu, on todella hauska kuulla sitten niitä kokemuksia, joissa meidän tilanne kuulostaa mahdottomalta. Olen ylpeä juuri teistä, jotka olette jaksaneet vauvavuodet niin tiiviisti yhteen pötköön. Itsessäni ei olisi paukut riittääneet, mutta ihanaa, että muissa riittää. Ja varmasti iso osa on sitä sopeutumista ja siihen kykenemistä. Näillä tiedoilla, jotka minulla on nyt, niin en olisi selvinnyt pienellä ikäerolla.

      Olet mahtava nainen! Tsemppiä! :-P

      Poista
    2. Samoin:)! Ja laitahan päiviä tulemaan niin nähdään ennenkuin poksahdan!

      Poista
  8. Olipa taas oiva postaus. Kovin tutun tuntuisia ajatuksia. Pitäisi itsekin postata samasta aiheesta.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!