Tyttöjen oma päivä

Tänään oli oikein hyvä päivä - oikein hyvä päivä meidän tyttöjen kesken. Jo aikoja sitten buukattiin tälle päivällä päiväreissu Helsinkiin syömään ja teatteriin. Tämä ihana reissu oli ystäväni kautta, jonka ansiosta saatiin viettää mukana päivä yhdessä. Kiitos siitä! Nyt vauvahuurujen jälkeen sitä alkaa taas arvostamaan uudella tavalla isomman lapsen kanssa vietettyä aikaa. Sori vaan, mutta minulla meni pojan ensimmäinen vuosi 60-prosenttisesti kiinnittyneenä pienempään, ellei jopa enemmänkin. Kun tuo vauva on jo puolitoistavuotias ja alkaa omaamaan aikamoista tahtoa, niin päivä isomman lapsen kanssa tuntuu ainakin puolet helpommalta. Kyllähän tuossa melkein viisivuotiaassa on omat kommerverkkinsä, mutta sille saa puhuttua edes vähän järkeä. Tänään illalla kakkaa joka puolella vartaloa ja suihkun lattialla raivoava pienokainen, ei ollut enää niin söpö ilmestys, kuin vaikka pari kuukautta sitten. Siksi onkin kaiken rauhan ja mielenterveyden nimissä luksusta viettää aikaa itse syövän ja aikaisin vessatarpeensa kertovan lapsen kanssa.






Reissulla meillä oli mukana evästä, pääsimme mässyttämään hampparia Hakaniemen torin laidalla ja kävelimme käsi kädessä rantaa pitkin kohti Helsingin kaupunginteatteria. Tytön (poika)ystävän kanssa saatiin otettua todella söpöjä kuvia yhdessä, joita en valitettavasti voi yksityisyyden nimissä tänne laittaa. Mutta, H, sinulle on tulossa kyllä postia, kunhan saan kuvat käytyä läpi ja parhaat valkattua päältä sinulle lähetettäväksi. ;-)
Teatterissa oli kivaa. Olinkin unohtanut, kuinka kivaa onkaan käydä katsomassa elävää taidetta. Ei tekisi pahaa käydä useamminkin. Joskus lapsena ja teini-ikäisenä haaveilin näyttelijän urasta, joten nautin suunnattomasti hyvästä esityksestä ihan oman kiinnostukseni takia. Tyttö jaksoi aika hyvin katsoa koko puolitoistatuntisen näytelmän, vaikka väliajan jälkeen alkoikin pylly pyörimään penkissä ja keskittyminen herpaantumaan. Muuten tytön kanssa on helppoa käydä elokuvissa ja teatterissa, sillä hän jaksaa mainiosti istua juuri sen tarvittavan ajan.






Päivä loppui ehkä liian lyhyeen, sillä enemmänkin olisin jaksanut. Kotiin päästiin sukkelasti bussikyydillä ja kotimatkalla pysähdyttiin keräämään valkovuokkoja. Kotona oli rauhalliset puolituntia, kun pojat vielä olivat omalla reissullaan. Siinä sitten istuttiin takapihan ovella ja syötiin lakuja. Todella yksinkertaista, mutta silti tärkeä hetki äidille ja tyttärelle. Vielä perjantaina neljän jälkeen iltapäivällä heitetty pyörä- ja kävelyreissu kauppaan tuntui katastrofaaliselta, jolloin lapset olisi tehnyt mieli pistää jäähylle vaikka siihen kävelytien varteen. Viimeisten tenttien tuoma stressi ei ole hyvä yhdistelmä väsymystään kiljuviin lapsiin, mutta tälläiset hyvät yhteiset reissut muistuttavat siitä, mikä on tärkeintä. Jos työt antavat kesällä myöten, niin tulen ehdottomasti antamaan tytölle enemmän kahdenkeskistä aikaa kanssani. Niin hyvä reissu kun meillä oli!


3 kommenttia

  1. Heippa =) liityin lukijaksi, kivan oloinen blogi. Tule tutustumaan mun mammablogiin, jos löytyy aikaa tutipuu2012.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja tervetuloa! Kävinkin heti katsomassa blogiasi. Vaikutti oikein kivalta ja blogisi logo oli todella hauska! Hyvää äitienpäivää sinulle. :-)

      Poista
    2. Kiitos ja hyvää äitienpäivää sinullekkin =)

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!