(melkein) Yksinhuoltajan iloja, ystäviä ja akkujen lataamista

Pakko hehkuttaa, että huolimatta suuresta ikävästäni muita perheenjäseniäni kohtaan, olen nauttinut suunnattomasti tästä viikosta kaksin pojan kanssa! Yhden lapsen yksinhuoltaja-arkeni alkoi jo ennen juhannusta, torstaina, kun tyttöni lähti mökille. Mies poistui maasta perjantaina. Juhannus jo olikin, ja se meni töissä ja kaupungilla kierrellen mummin ja pojan kanssa. Meillä oli juhannuksena Pyörämummi täällä apuna työvuorojeni vuoksi, ja hän saapuukin itseasiassa huomenna meille minun ollessani iltavuorossa. Viikonlopun paiskinkin taas töissä. 

Postauksen kuvat ovat viikon varrelta.



Olen ehtinyt tällä viikolla viettämään jo kolme vapaapäivää! Tuntuu aika luksukselta. On aika outoa palata taas töihin, kun olen vähän taas päässyt sellaiseen kotiäidin vireeseen. Ihan hyvin olisin voinut vielä jatkaa tätä lomailua kotona. Toisaalta on kivaa taas palata töihin. Huomaan, että olen pitkälle iltaan valvottujen silmäpussieni kanssa aika levännyt. Mitä nyt tämä helle on piinannut, mutta koen viettäneeni itsekin vähän lomaa. Win-Win-situation!






En koe tarvetta saada omaa aikaa, sillä poika on tarjonnut sitä hyvillä päiväunilla, ja olen saanut sielunravintoa ystävieni luona. Illat meneekin tuijottaen katsomatta jääneitä sarjoja ja Sinkkuelämän jaksoja uudelleen ja uudelleen kuluttaen.

Työni alkaessa kuukausi sitten, minulle oli jäänyt talven pimeiltä viikoilta päälle jonkinlainen stressi. Sitä stressiä ja väsymystä olen sitten joutunut lievittämään niillä pikaisilla puolituntisilla, joita olen viettänyt työpäiväni päätteeksi. Tällä viikolla sitä raskasta talvea on tullut ruodittua niin omassa pääkopassakin, kuin saunan jälkeen terassilla ystävän kanssa. Kuitenkin tämä viikko on tarjonnut niin paljon, että pienen itsetutkiskelun jälkeen alan taas olemaan oma itseni. Voimia tuntuu olevan taas kohdata lapsen uhmakohtaukset, EI:n kuunteleminen jokaiseen asiaan, lattialle heitettyihin ruoka-annoksiin tai sadannen kerran vessaharjan kimpussa olemiseen.


Kolmen peräkkäisen vapaapäivämme ohjelma on ollut täynnä ystäviä ja reissaamista. Olen kiitettävästi karistanut sunnuntaina yllättäneen yksinäisyyden tunteen tämän kolmen päivän aikana. Koska yhtä ystävääni lukuunottamatta kaikki asuvat entisellä kotikulmillani, niin päätin viettää taas yöni pojan kanssa siellä. Näin sainkin lätkäistyä kolme ystävää kahteen päivään, josta viimeisen luona sain viettää ihanan vaaleanpunaisen ja vauvantuoksuisen päivän kolmen prinsessan ja yhden vähän isomman prinssin luona. Onnenkyyneleiltä ei vältytty! Sydän suli prinsessaa sylissäni pitäen ja palo tulevaa ammattiani kohtaan roihahti suureksi kokoksi.



Viimeinen vapaapäiväni meni kotona. Saimme vielä yhden ystävän kylään lastensa kanssa, johon olen saanut ilon ja kunnian tutustua tänne muuttomme jälkeen. Illalla heitetty kauppareissu meni ihan oppikirjojen mukaan. Eilisten mansikkaövereiden perään olisi kelvannut toiset samanlaiset överit, mutta täällä mansikan hinta on tuplasti enemmän, kuin kotikunnallani! Sinne jäi mansikat myyjälle. Onneksi on Kartanon perunalastuja, joita uskallan vetää vielä hetken naamariin, ennen kuin aloitan kuukauden tehojäsenyyden Lady Linellä.

Huh, sellaista sillisalaattia tarjoilen tällä kertaa. Oli hauska lukea viime vuonna pojan kanssa kaksin vietetystä lomasta. Niin vanhat kuin uudetkin lukijani voivat muistella viime vuoden tapahtumia tästä linkistä

ps. Tälläisissä tunnelmissa se minun mieheni nyt hiippailee. En ole kade, en..




2 kommenttia

  1. Oi miten kesäisiä herkkuja... :P Tsemppiä reissuleskeyteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ruoka-annos on kyllä tämän kesän hitti! :-)

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!