Sormet mullassa



Minusta on aina välillä hauska kokeilla jotain uutta. Innostun helposti uusista askareista ja harrastuksista, vaikka ne kaikki eivät aina ota tuulta alleen. Joillekin lukijoille voikin olla jo tuttua, että harrastelen nukkekotinin (siis tytön nukkekodin) ja korttiaskartelujen parissa. Myös tämä valokuvaaminen on mieleistäni puuhaa. Ja kyllä siellä kuntosalillakin hiki päässä oleminen on yksi suurimpia intohimojani (aina kun jaksaa nähdä sen eteen vaivaa). Nämä omat jutut ovat olleet henkireikiä kotiäitiyden, opiskelun ja nyt työn ohella. Tänä kesänä olen päättänyt tehdä uuden aluevaltauksen.




Vaikka en ole onnistunut pitämään aina edes pientä kaktusta hengissä, niin silti päätin kokeilla onneani ja pistää jotain maahan kasvamaan. Laitoin sormet multaan ja aloin kylvämään. Saa nähdä, saanko mitään sieltä maasta nousemaan, mutta ainakin hyvää terapiaa tämä on tähän mennessä ollut. On ollut aika huojentavaa päästä illansuussa ulos kuokkimaan pientä plänttiä ja nauttimaan vienosta tuulen vireestä. Tämä on aluetta, jonne edes mies ei tule perässä, joten saan olla näissä puuhissa aika rauhassa (lapsia lukuunottamatta).



Meidän asuntoomme kuuluu siis pieni puutarhapalsta, joka avattiin niiden farmakologian kokeiden aikana. Pitkään palstalla on rehottanut kaiken maailman heinät ja kukkaset, mutta jyrsimellä pistettiin rehut matalaksi. Kauhean työn, tuskan ja hien takana oli vielä talikolla ja kottikärryillä viedä maata ja ruohon sekaisia multatuppoja kompostille, mutta jotain mullan tapaista sain kuitenkin näkyviin.




Naapuri tarjosi sipulia ja perunaa, jotka pistinkin heti maahan. Myöhemmin olen kylvänyt palstalleni ruohosipulia, papua, salaattia ja sokerihernettä. Sormet ristissä toivon, että edes joku lähtisi kasvamaan. Tomaatintaimet kävin ostamassa erillisiin ruukkuihin, jotta saisin edes jonkun varman palkkion kylvöhommista. :-D Katsotaan kuukauden päästä, onko maasta lähtenyt yksikään siemen kasvamaan! Ainakin yritys on kova!




2 kommenttia

  1. Hei mahtavaa! Hyötykasvien kasvattamienn on ihanaa, mä tykkään. Ja todellakin rentouttavaa. Lapsetkin tykkää... Ja miten hieno tunne on, sitten kun satoa voi kerätä ja sieltä saa tuoda ruokapöytään niitä itse kasvattamia herkkuja! :)

    Multa jäi lähes kaikki kasvit kasvattamatta tänä kesänä... tai en siis saanut kasvimaahan mitään ja enää ei taida oikein ehtiäkään. Osa siemenistä jotka keväällä kylvin ruukkuihin, kuolivat (ylläri). Mutta ajattelin turvautua puutarhamyymälöiden valmiisiin taimiin ja ostaa niitä tuohon kuistille, edes muutaman. Sieltä on kiva sitten käydä napsimassa milloin mitäkin, ruuanlaiton lomassa.

    Ja hei, varoituksen sana. Tuo harrastus vie helposti koko käden... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä hienoa tunnetta odotan minäkin, kun saan hakea vaikka edes sitä ruohosipulia ruoanlaiton lomassa! :-)

      Toivottavasti tänä kesänä onnistuisi edes sinne päin tämä kasvimaa, niin löytyisi intoa ensi vuonnakin kasvattaa jotain.

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!