Synttärisunnuntai, blogisisko ja uusi-vanha tuttavuus

Hei, hei, hei! Tänään harmikseni vihdoin päättyy kaksitaan elo pikkumiehen kanssa, kun muutaman tunnin päästä lähdemme isiä vastaan lentokentälle. Yli viikko ilman puhelinyhteyttä miehen kanssa on saanut tämän vaimon ikävöimään ihan kunnolla. Muutama sähköposti ollaan vaihdettu ja ehkä tekstiviestikin miehen kaverin puhelimen kautta. Yksi nopea puhelu tuli tänään illalla Amsterdamista, jossa mies jo odotti lentoa Suomeen. Muuten olen ollut kotona kauhusta jäykkänä, että koska se reissaaja saa jonkun taudin korealaisesta keittiöstä tai katukoiralta.

Pojan otan tietenkin mukaan (nukkumaan autoon), kun lähdemme huristelemaan lentoasemalle. Tula on pakattuna mukaan, jossa pienempi mies saa vedelle hirsiä, jos päätämme lähteä seikkailemaan lentokentän syövereihin. Tyttö kotiutuu sitten huomenna, mutta minä olen valitettavasti juuri iltavuorossa. Onneksi mies on sitten ottamassa reissuneidin vastaan. Huomenna onkin taas tämä perhe koossa!

Kiitos kuvasta Annalle!

Kiitos kuvasta Annalle!

Tänään vietin aamun työvuorossa, jonka jälkeen pienen paniikin ja katastrofinaineksien saattelemana lähdimme huristelemaan kohti synttäreitä. Ihana blogisiskoni tyttö, Kahdesta neljäksi-blogin pikku-Aino, vietti tänään kaksivuotissyntymäpäiviään. Blogiystävyys on muuttunut syvemmäksi ystävyydeksi (jo aikoja sitten), mutta olin silti otettu, kun saimme kutsun juhliin. Kaikesta hattaramaisuudesta huolimatta minulla oli vielä klo 14.00 lahja ostamatta ja naama näytti hikisen työpäivän jälkeen valuneen työauton lattialle. Kotona kaikessa kiireessä yritin saada peilistä katsovan naaman ihmisemmän näköiseksi.

Hieman rankkojen työpäivien jälkeen oli epävarmaa, jaksanko edes tuon matkan huristella, koska yöllä on tosiaan edessä miehen haku. Kuitenkin päätin, että pitkästä aikaa on päästävä näkemään ystävää, joten kaupungin keskustassa pyörähtelyn jälkeen suuntasimme pojan kanssa kohti määränpäätämme. Pojan ruoka unohtui tietenkin kotiin, synttärikortti oli tekemättä (onneksi on kaupan omia) ja siihen onnitteluteksti kirjoittamatta. Minun tyttöni synttäreille tarkoitettu alemekko sai kunnian päästä kenraaliharjoituksiin, vaikka siinä kuumuudessa juhlavaatteeksi olisi sopinut vain yksi löysä t-paita.



Syntymäpäivän tuiskeessa ja karkeloinnin lomassa sain ilon tutustua Lpasellista-blogin Annaan ja hänen perheeseensä. Pieni on maailma ja pienet ovat varsinkin blogimaailman piirit. Annan bogi on ollut ensimmäisiä koskaan seuraamiani blogeja, joten tutut kasvot sohvalla olivat iloinen yllätys. Annan ja hänen miehensä mukana oli juhlimassa kiharapäinen Helmi ja hurmaava Armas.

Siinä kolmen äidin rupatellun ja ajatusten vaihdon keskellä kyllä unohtui se työpäivän väsymys ja hikisyys, vaikka edelleen kuuma olikin. Tunnit hurahtivat synttäreillä ihan siivillä. Minun pikkumieheni ei kaivannut ruokaa laisinkaan, vaan hän eli pelkillä muumipipareilla (jotka tuntuivat olevan suosiossa kahden pellavapään keskuudessa). Vaikka rajulta rakkaudelta ja pieneltä rajojen kokeilemiselta ei vältytty, niin lapset ja äidit tulivat hyvin toimeen.



Kaiken kaikkiaan ihana päivä takana. Juhlat olivat ihanat ja tarjottavat olivat herkullisia. Kyllä kelpasi ajella kotiin hymy huulilla. Nyt katselen kelloa kuumeisesti, että koska hurautan auton kohti moottritietä. Jännittää nähdä reissumies pitkästä aikaa. En voi myöskään uskoa, että huomenna on jo heinäkuu! Viisi vuotta sitten vietin kotona jänniä päiviä ison mahani kanssa. Kohta on enää viikko tyttöni syntymäpäivään! Uskomatonta, että minun esikoiseni on kohta viisi!

Isompaakin isompi kiitos kuitenkin syntymäpäivän emännille, Ellille ja Ainolle. Kiitos myös Annalle siitä, että teit itsestäsi aitoa luuta ja lihasta, jos nyt niin voisi sanoa. Olen kiitollinen, että tämä blogini on tarjonut minulle enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. 


2 kommenttia

  1. Olen tosi otettu, että jaksoitte tulla synttäreille a) työpäiväsi jälkeen ja b) ennen isämiehen hakua lentokentältä. Iso respect! <3

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!