Viikonloput menot

Hei vaan hei!

Työviikon päätteeksi suunnistin lasten kanssa lauantaina entisille kotinurkille, sillä tyttö pääsi taas pitkästä aikaa Pyörämummille yökylään. Me ei pojan kanssa sitten raaskittu ajaa enää kotio yöksi, vaan hyväksikäytettiin ystäväni vierashuonetta yön yli.

Lauantaina lähdimme liikenteeseen jo ennen puolta päivää suunnaten ensin keskustaan. Tarkoituksena oli saada lapset tyytyväiseksi hesessä, jotta minä pääsisin käymään edes yhdessä vaatekaupassa alelöytöjä tekemässä. Todellisuus oli jotain muuta - kuten aina. Hieman ranskalaisissa ja ketsupissa olevat pienet käsiparit olisivat mielineet mähmätä jokikisen vaatekappaleen kaupassa. Yritä siinä nyt sitten samalla väistellä ja tutkia vaaterekkejä kuin miinakentällä olisit. Pojan suussa oli yhdessä vaiheessa ihan liikaa hampparia. Vaatekaapissa oli pieni show meneillää, kun tyttö itsepintaisesti tahtoi näyttää muillekin, että äiti on täällä pikkuhoususillaan. Kassajonossa poika päätti vetää rattaista hatkat, varmaan äitiä ja sitä hepenepiinaa karkuun, joten pakoreitti löytyi lopulta rattaiden jalkasuojan alta löytyvästä kolosta (siinä tuli myyjäkin apuun, kun yritimme saada pojan ehjänä pinteestä pois). Minä paniikissa yritin vielä valita uuteen syksytakkiin sopivaa kaulakorua ja huivia. Lopputulos hikinen perhe, mutta materialistionnea hihkuva äiti.

Lopulta piti kurvata vielä lastenvaatekauppaan, sillä sovituskopissa poju oli päättänyt kastella mehulla housunsa (varahousuja ei tietenkään mukana). Viiletimme kauppakeskuksen läpi tukka kirjaimellisesti hulmuten, kun yksi kaverini pysäytti minut huvittuneena vaihtaakseen muutaman sanan. Jotenkin sieltä ostossyövereistä selviydyimme autoon ja seuraavaan määränpäähämme.



Aamupäivän järkytyksen jälkeen päästiin käymään yöpaikkani emäntäni kanssa jopa kaupassa, sillä pojan elkeet enteilivät aiemmin päivällä kitinää ja päätöntä menoa. Mukaan lähti leffaillan mätöt ja nakkipaketti lapsille (plus jotain terveellistäkin). Nukkumatti onneksi kutsui ihmisten aikaan meidän herraa, joten pääsin käymään itsekseni vuokraamassa illan leffat, joista lopulta katsottiin vain yksi. Ilta oli kuitenkin niin tarpeen, hyvää seuraa unohtamatta. Yökin meni pojan osalta ok, ja unta jatkui melkein seiskaan asti (siis ihan tosi myöhään!).





Tänään olikin vuorossa kävelyreissu merenrantaa pitkin. Eväät olivat tottakai mukana, mutta parasta oli haistella merta! Tuntuu, että nyt on tullut tehtyä taas vaikka ja mitä. Ihan mukava oli päästä taas muualle karistamaan työkuviot ja perusarjen harteilta. Ei sillä, että niissä nyt jotain vikaa olisi. Aina ei vain jaksa olla kodinhengettärenä, vaan tulee tarpeen lähteä edes hetkeksi muihin kuvioihin. Tänä viikonloppuna tuli syötyä hyvin, naurettua varastoon asti, saatu vähän vertaistukea ja puheripuliterapiaa ja lopputuloksena oli iloiset ja tyytyväiset lapset. Äitikin on taas voimissaan, vaikka eilinen venyikin kaiken jäätelön mussuttamisen ja rupattelun keskellä vähän pitkäksi.












Siinä oli meidän viikonloppu. Ei mitenkään kummallinen, mutta hyvä viikonloppu taas pitkään aikaan. Huomenna koittaa taas aamuvuoro. Juhannuskin on käsillä, joka tarkoittaa minulle työviikonloppua. Onneksi ennen sitä on pari päivää vapaata! Kesä tuntuu menevän taas vaarallisen nopeasti. En edes ole ehtinyt ajatella, että mitä kaikkea sitä haluaisi kesän aikana vielä tehdä! Toisaalta nautin spontaaniudesta ja omalla tavallani tästä hektisyydestä. Vaikka reissaaminen on aina rankaa niin pienille kuin isoille ihmisille, niin kyllä siinä rytäkässä saa ajatukset ihan muualle pyykkikoreista ja laskujen maksusta. Suosittelen siis lämpimästi muillekin pientä irrottautumista!


2 kommenttia

  1. Hih, olimme samoissa irrottautumisajatuksissa :)! Kivalta näytti reissunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä täytyy vähän irrottautua arjesta! Ja kova ikävä on aina entisille kulmille. :-)

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!