A BEAUTIFUL BODY HAASTE

Mami go go-blogin Minttu sen aloitti. Puolessatoissa vuorokaudessa monet ja taas niin monet muut bloggaajaäidit ovat tarttuneet haasteeseen, jonka Minttu blogissaan heitti. Aihe on tärkeä ja aivan loistava: olla ylpeä itsestään ja omasta vartalostaan. Minäkin tartuin omalla tavallani haasteeseen. Tässä siis mie olen, minä ja minun vartaloni. Rakas mieheni on ottanut kuvat, joten tässä on vartaloni hänen näkökulmastaan, mutta teksti tulee suoraan sydämestäni.


Minun vartaloni kasvutarina alkaa kymmenen vuoden takaa. Aikana, jolloin paha oloni purkautui ehkä huonoimmista tavoista ikinä - syömishäiriöllä. 164 senttinen 14-vuotias minä painoi pahimpana aikana 47 kiloa. Asiasta en ole sen kummemmin muille kertonut, sillä jollain ihmeen tavalla taistelin yksin irti vartaloni kiduttamiselta - ajan kanssa. Enkä tietenkään jäänyt kenellekään kiinni, vaikka olinkin laihtunut. Häpesin sitä aikaa ja häpesin vartaloani. Oli parempi, ettei kukaan tiennyt mitään. Kun lopulta pääsin irti synkimmästä ajasta, enkä enää tehnyt asioita, jotta en lihoisi, niin mieleni sopukoihin jäi epäilys ja epävarmuus omasta vartalostani.  Paino lopulta lähti nousuun, mutta takaraivossa väijyi joku, joka osasi latistaa minut katsoessani peiliin.


Kun aikaa kului tarpeeksi, niin olin aika kuivilla syömishäiriön ja niihin liittyvien ajatusten kanssa. Jokin kuitenkin muuttui, kun tulin raskaaksi. Olin raskauden alussa hoikka. Neuvolakortin ensimmäiselle käynnille painoksi kirjautui 55 kiloa. Viimeisellä käynnillä ennen synnytystä painoin 72 kiloa. Painonnousu näkyi vartalossani raskausarvin, joita tuli reisiini ja rintoihini. Vatsani säilyi arvilta, mutta pyöristynyt olomuotoni alkoi taas ahdistaa. Taistelin synnytyksen jälkeen vuoden, jotta pääisisin taas lähtöpainooni. Pidin synnytyksen jälkeen itsestäni huolta, liikuin ja yritin aina välillä syödä terveellisesti. Aloin taas näyttämään omiin silmiini hyvältä. En voinut kuitenkaan päästää painoa tippumaan alle lähtöpainon, sillä tiesin, että silloin se homma lähtisi lapasesta.


Sitten tuli toinen raskaus. Yritin pitää tarkempaa syömisistäni, jotta synnäriltä palaamiseen ei liittyisi suurta ahdistusta. Painoa tulikin toisessa raskaudessa vain 13 kiloa, jotka ahdistivat huomattavasti vähemmän, kuin se luku 17. Tässä raskaudessa osasin kuitenkin nauttia pyöristyneestä vartalostani. Annoin vatsan pullottaa jo ennen toista kolmannesta. Söin sitä mitä teki mieli, enkä antanut pahoille ajatuksille valtaa, jotka olisivat käskeneet minua olemaas syömättä toista pullapalaa. Synnytyksen jälkeen pehmeä ja pyöreä vartaloni oli ihan hauska - varsinkin, kun minulla oli taas isot tissit! Tiesin, että paluu entiseen vartaloon voi kestää aikansa ja annoin sen muovautua siihen suuntaan, kun parhaaksi näen. Olen hemmetin hyvän näköinen hääkuvassamme, vain kaksi kuukautta synnytyksestä.


Nyt ensimmäisestä synnytyksestä on aikaa yli viisi vuotta. Toisesta sen vuoden ja yhdeksän kuukautta. Imetyksen lopetin vuosi sitten, joten E-kuppi on vaihtunut jo aikoja sitten perinteiseen A-kokoon. Toisessa raskaudessa vältyin raskausarvilta, mutta lantioni on leventynyt synnytysten jäljiltä. Reisissäni kuultaa himmeät arvet selluliitin kanssa. Massu pömpöttää aina silloin tällöin. Enää on turha haaveilla paluuta 17-vuotiaan kroppaan, jossa muistan viihtyneeni hyvin. Mutta arvaattekos, että viihdyn 24-vuotiaan, kahden lapsen äidin vartalossa myös aika pirun hyvin.


Nyt, kun käyn salilla tai syön terveellisesti, niin teen sen enemmänkin henkisen jaksamisen vuoksi, kuin fyysisen ulkomuodon. En ihannoi laihuutta, vaan ihastelen kauniita, hieman treenattuja vartaloita, joiden eteen on tehty työtä. Minusta ei ehkä koskaan tule sellaista, mutta töitä minun täytyy aina välillä tehdä itseni vuoksi. Kymmenen vuoden jälkeen olen oppinut kantamaan itseäni juuri sellaisena, kun sillä hetkellä satun olemaan. Vartaloni on tehnyt jotain suurenmoista. Se on synnyttänyt kaksi lasta ja ruokkinut kumpaakin lasta kahdeksan kuukautta! Olen siitä niin ylpeä. Peilissä hymyilee iloiset kasvot. Olen taas 164 senttinen ja 55 kiloinen - vain vähän muuttuneena. Mutta se muutos on ollut kaikki hyvästä. 


30 kommenttia

  1. Hyvä sinä =) Kivat kuvat ja timmi äiti! =) Mä tein saman kans!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin heti katsomassa sinun postaustasi! Näytät todella hyvältä. :-)
      Ja kiitos sinulle!

      Poista
  2. Upea Nainen! Ja tuo syömishäiriökohta kolahti l-u-j-a-a entiselle syömishäiriökollegalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Onko mitään, mitä me kumpikaan ei oltaisi koettu? :-D Vaikka tämä ongelma ei ole naurun asia, niin onneksi olet siinä ja ymmärrät minua. Olet niin vahva ja kaunis nainen, joka kantaa itsensä arvokkaasti! Ikinä sinun ei kuuluisi hävetä itseäsi!

      Poista
    2. Sepä se. Ja kiitos sanoistasi! <3 Matka sinuiksi oman kroppansa kanssa ei ole ollut helppo, eikä lyhyt.

      Poista
  3. Upeaa! Mielettömät kuvat ja kaunis Eevi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie ja mies kiittää! :-) Sinunkin kuvat olivat todella kauniita! <3

      Poista
  4. Ihana, rehellinen tarina. Arvostan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikohan tässä sanoa, että kiitos ja ole hyvä? :-D
      Tämän tarinan alusta on jo kymmenen vuotta, joten siitä on jo helppo puhua.
      Kiitos sinulle! <3

      Poista
  5. Siro ja pieni olet kuin mikä!
    Kiitos tarinasta.
    Kaunis olet.

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos, ihanainen! <3
      Osallistu sinäkin haasteeseen!!

      Poista
    2. Musta ei kyllä ole tähän. Tyydyn tällä kertaa vain seuraamaan sivusta tätä projektia. :)

      Poista
  7. Oi mikä kaunis upea tarina ja ihanat kuvat :) upea sinä! <3 tää haaste on kyllä niin mahtava, itekin uskaltauin mukaan vaikka kauan (no ainakin useampi tunti :D) piti harkita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3
      Käynkin katsomassa sinun tarinasi. Upeaa, että uskalsit osallistua!!

      Poista
  8. Hieno postaus, sait uuden lukijan! :)

    VastaaPoista
  9. Kauniisti kirjoitettu ja todellakin suoraan sydämestä!
    Olet kaunis ja rohkea, suurenmoinen nainen pienessä koossa!
    Kiitos osallistumisesta ja tarinan jakamisesta! Myös kuvat ovat erittäin kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään kuvista, jotka mieheni otti. Hän osaa käyttää valoa kuvissa ja sai aikaiseksi aika taiteellisia kuvia. :-)
      Ja kiitos kommentistasi! Se oli ihana! Kiitos! :-)

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos! Sinäkin olit todella upea! ;-) Tai siis olet..

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!