Mökki kaupungin laidalla












Olen kaupunkilaistyttö. Noin, nyt se on sanottu! Olen mukavuudenhaluinen akka, joka tykkään simppelistä oleilusta, eikä välitä stressata, jos on mökkeilystä kyse. Tykkään kyllä olla mökillä, mutta lapsiperheistyttyäni olen tullut vaativaksi. Tai sitten lapseni ovat vaativia, joiden perässä saa juosta joskus pää kolmatena jalkana, ja joita hoitaessa kaipaa ympärilleen yhtä sun toista.

Tykkään lähellä olevista palveluista, sähköstä, juoksevasta vedestä, tuoksuttomasta vessasta, tilasta ja vihreydestä ympärilläni, kukkapenkeistä ja siitä, että kaupunki on lähellä mökkihöperyyden iskiessä. No, tässä tulikin lueteltua jo pieni lista siitä, miksi rakastan juuri Pyörämummin siirtolapuutarhamökkiä.

Tänään, vapaapäivänäni, ajelimme jälleen kerran entisille kotinurkille ja mummin mökille. Mummini mökistä voisi kirjoittaa pitkänkin postauksen, sillä hän on tehnyt taikojaan ostettuaan siirtolapuutarhamökkinsä. Mummi on itse rakentanut ja väkerrellyt mökillänsä yhtä sun toista. Mökki sai mummin toimesta (ei nyt ihan itse rakentanut, mutta kuitenkin) muun muassa saunan ja terassin. Mummin mökillä kasvaa kauniita kukkia ja ihan syötäviäkin asioita. Syksyn lähestyessä olemme käyneet poimimassa mökillä vadelmia ja omenoita. Pienestä tontista ja lukuisista mökkinaapureista huolimatta koen olevani kuin toisessa maailmassa mummin mökillä. Melusaaste ei tavoita mökin pihaa, vaan keinuessa kiikussa voi kuulla luonnonääniä tai olla kuulematta mitään.

Tänään vietimme siis kivat parituntiset mökillä auringon paistaessa lämpimästi taivaalla! Mimmi on jo vanha tekijä mökillä liikkuessaan, mutta pojan erään saa vielä vähän katsoa. Ulkona rappusilla maistui voileivät ja Pommac. Tälläisten päivien jälkeen on mukava palata kotiin, vaikka mieli jäikin kiikkumaan sinne omenapuiden varjoon.


8 kommenttia

  1. Minäkin olen ihan ehta kaupunkilainen. En ole käynyt vanhempien mökillä vuoden 2000 jälkeen. Sain yliannostuksen mökkiläiselämää lapsena, kenties? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, no siinä on jo taukoa!
      Siis kyllähän minä käyn mökillä. Mun miehen puolella on mökki metsän keskellä, jossa ollaan ilman sähköä, juoksevaa vettä ym mukavuuksia. Kyllä mie siellä viihdyn, mutta kahden lapsen kanssa se vaatii välillä vähän mukavuuksia, jotta äidillä ei mene hermot. :-)

      Poista
  2. Mä ihan suoraan sanottuna vaatisin omalta mökiltä mukavuuksia.. Sellaisia, jotka jollekin olisi ihan kauhistuttavia asioita. Kuten juuri sähköä eli televisiota ja musiikkia ja lukuvaloa illalla. Myös vessan siisteys ja hajuttomuus on tärkeää. Siedän ulkohuussia, jos se on siisti ja sisustettu ja haisee vain vähän. Sellainen styrox-reunus on ihanan lämmin pakaroiden alla ;)

    Mutta siis siirtolapuutarhamökkeihin olen ihastunut ja haaveilen sellaisesta.. Pitäisi voittaa lotossa ja niitä on niin vähän kivoja myynnissä. Kyllähän sellaisen kätilön palkalla sitten ostaa, eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, Elina, että joku muukin on vähän vaativa! <3

      Ja juu, meidän palkoilla ostetaankin (Helsingistä varsinkin) siirtolapuutarhamökki jos toinenkin. ;-)

      Poista
  3. Ihanan näköisiä kuvia! Mökkeily on kyllä mukavaa, vaikka uskoisimpa itsellänikin koti-ikävän kaupunkiin iskevän jos siellä pitäisi viikko tolkulla porhaltaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt vasta tajusin, että olisihan sieltä sisältäkin voinut ottaa niitä kuvia. :-D

      Koti on kyllä ehdottomasti paras paikka, mutta mökistä voi aina yrittää tehdä mahdollisimman kodintuntuisen. :-)

      Poista
  4. Voi miten kaunis ja taatusti ihana paikka!

    Mä olen lapsuuteni kesät viettänyt mökillä, jossa on sähköt, mutta jonne sisälle ei tule kuin kylmä vesi ja ulkohuussi on ollut vakiona. Jotenkin se mun mielestä tunnelmallista käydä puusaunassa (jossa on mun mielestä edelleen maailman parhaat löylyt), uida Päijänteen kirkkaassa vedessä, kalastaa verkoilla, keittää vesi tiskausta varten ja nauttia vehreydestä kaksisataavuotiaan mökin ympärillä. Sinne on tänäkin kesänä päästävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kunnon mökkielämä omalta osaltaan tosi ihanaa. Minä vain jotenkin jännitän sitä omaa jaksamista, kun kaikki on sen pienen vaivan takana - vedestä lähtien. Ehkä eniten pelkään, että jompikumpi lapsista hukkuu mökkirantaan tai kaatuu ja saa kirveen päähänsä. Kai minä odotan, että lapset ovat isompia, jotta siellä mökillä voisi löhöillä ja ottaa rennosti. Ehkä tämä on vain minun päässäni. Pitäisi vain nauttia siitä, että meillä edes on mahdollisuus lähteä mökille. :-)

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!