Onnin kotona

Minulla oli tänään ilo viihdyttää vauhtikaksikollani Onnistain on puolet sinun-blogin Katrin perhettä. Hektisen työpäiväni jälkeen hurautin äkkiä kotiin pakkaamaan pojan hoitolaukkua ja tietenkin blogimateriaalia varten kameraa mukaan, ennen kuin hain lapset tarhasta. Tyttö odotti jo malttamattomana tarhassa, että koska pääsisi leikkimään tarhakaverinsa, Onnin, kanssa! Tätä reissua oltiin odotettu jo kauan.

Taustoistamme sen verran, että oli todella hauska yhteensattuma, että pitkään seurannassani ollut bloggaaja osoittautuikin asuvan aivan meidän lähellä. Vielä uskomattomampaa oli se, että meidän isommat lapset olivat samassa tarharyhmässä! Siitä se ajatus sitten yhteisestä leikkihetkestä lähti kytemään, kunnes vihdoin ja viimein muutaman peruuntumisen jälkeen saimme aikataulut sopimaan yhteen.


Lyhyt automatka vei meidät ihan toisenlaiseen ympäristöön, kuin missä me asutaan. Pellot ja kukkaniityt vain vilistivät ohitse, kunnes kurvasimme ihanan omakotitalon pihaan. Vastassa meitä oli iloinen perhe: juuri päiväunilta herännyt Viljo, leikkikaveria odottava Onni, savukalaa kokkaava isä ja hehkeän kaunis Katri.

Tyttö ampaisikin suorilta jaloin pihalle kirmaamaan, pikkuveikka tukevasti perässä. Meidän lapsilla oli taitanut jäädä tuo villi tahravaihde päälle (tai sitten ne ovat tarhassa syöttäneet lapsille paketin sokeria), kun pikkuveljeä ei meinannut pysäyttää mikään. Ulkona nuotio kiinnosti poikaa paljon, kuten myös pihan toisessa päässä ollut iso huoltoauto. Metsän reuna ja isompien lasten kiikkuleikit tuntuivat kutsuvan poikaa kuin magneettia. Sisälläkin pistettiin vähän tuulemaan, ja jossain vaiheessa minulle ehti tulla siinä kaikessa touhussa ihan hiki!


Katri oli pistänyt pöydän koreaksi, kun tarjolla oli savukalaa ja salaattia. Jälkiruokakin oli mielettömän hyvää, kun pöydästä löytyi pehmistä, mustikkapiirakkaa ja Onnin leipomia kaurakeksejä. Minun kahvi meinasi melkein jäähtyä, kun pojan perässä sai juosta alvariinsa yläkerran rappusissa. Taidettiin jättää taaksemme pienoinen pyöremyrsky, mutta kivaa oli onneksi kaikilla!

Kuvia tuli otettua todella vähän, johtuen juuri tuosta pienemmästä tasmaanian tuholaisesta, joksi perheen isä poikaa kävi kutsumaan ennen lähtöämme. Toivottavasti jätimme kuitenkin Onnin kotiin hyvät muistot meistä, sillä meidän likka oli ihan valmis lähtemään uudestaan leikkimään pihalla olevaan hienoon majaan!


Kiitos siis Katrille tästä päivästä! Meillä oli mukavaa, ja kaikkia herkkuja oli hyvä polttaa salilla parisen tuntia. :-)


5 kommenttia

  1. Hih, ihana postaus! Ai Tasmanian tuholainen?! :D No ei kai sentään... intoa täynnä oleva pieni pojanviikari. ;) Kiva kun kävitte, ja ei jäänyt traumoja, ei. Päinvastoin. Tervetuloa vaan uudestaankin.

    Ja vitsit, tuntuupa hämärältä nähdä omasta kodista kuvia toisen blogissa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, no sitten! Sovitaan kohta taas uudet treffit. ;-) Meillä oltiin tänään harvinaisen intoa täynnä. Onneksi teillä oli meidän poikaa kestävä keittiönpöytä ja lattiat. :-D

      Ja juu, taisi S kutsua poikaa termiitiksi ja tasmanian tuholaiseksi. :-D

      Varmasti outoa nähdä omasta kodista kuvia toisen blogissa. Mutta tiellä olikin harvinaisen ihana koti! Kyllä silmä lepäsi. :-)

      Poista
  2. Oi onpa kauniin näköinen koti :)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!