Yksin jäin

Istun juuri sohvalla ja katselen ympärilleni. Täällä on niin hiljaista. Ainoastaan jääkaapista kuuluu pientä hurinaa. Televisiokaan ei ole päällä antamassa tyhjään asuntoon ääntä. Olen aivan yksin ja kuuntelen, mutta kun ei kuulu mitään. 

Tänään mies lähti lasten kanssa mökille, minun ollessani töissä. Aamulla poskilleni valui monet kyyneleet, kun halusin antaa viimeiset halit ja pusut reissaajille. Töissä ahdisti, mutta asiakkaat pitivät minut kiireisinä. Vasta nyt huomaan suuren ikävän valtaavan minut. Kunpa tässä olisi neljä pientä kättä ympärilläni, jotta voisin kertoa heille, kuinka heitä rakastan. 

Olen aina ollut iso murehtija, varsinkin, jos asia koskee lapsia. Olen koko alkuviikon stressannut ja pelännyt. En tiedä, mitä oikeasti pelkään mökillä tapahtuvan vai pelkäänkö sitä, etten osaa olla yksin. Yksinolo kestää ainakin viikonloppuu, pahimmassa tapauksessa maanantaihin. Ajatuskaan ei oikein kulje. 

Konkkaronkka on jo perillä mökillä ja minulla kova ikävä. Paljon on kilometrejä meidän välissä. 
"Nauti", niin sitä on minulle sanottu tänään. En vain tiedä, mistä aloittaisin. Ehkä vain pistän sohvalle herkkuja ja käyn ahminaan televisiosarjoja. Huomenna voi sitten keskittyä paremmin kotona tehtäviin asioihin. Huomenna vietän myös viikon ainoata vapaapäivää. 

On kyllä niin outo olo, ettei aikaisemmin ole samanlaista olla ollut. Kestää hetki tajuta ottaa ilo irti tästä ajasta. Kuitenkin ikävöin niitä pehmeitä poskia ja lasten hauskoja juttuja. Kovin on ristiriitainen olo. Onneksi voi aina soittaa!


10 kommenttia

  1. Voi ihana.. Uskon että on outoa, voisin kuvitella reagoivani samalla tavalla. Uskon että nautit täysillä kuhan se iskee tajuntaan että olet yksin, saat tehdä ihan mitä vain päähän pälkähtää, ja ansainnut sen oman ajan :) Eli nautinnollista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä tässä aamulla vähän jännittää, että joko sitä uskaltaisi tästä pitkästä ja hiljaisesta aamusta nauttia. Mies oli laittanut eilen lapset myöhemmin nukkumaan siinä toivossa, että aamulla nukkuisivat pidempään, vaan kuudeltahan he olivat heränneet. :-(
      Noo, tänään teen jotain askartelujuttuja ja käyn salilla. Ihan ikioma vapaapäivä!! <3
      Kiitos, Ada-ihanainen, kommentista!

      Poista
  2. Tuo on tuttu tunne, ristiriitainen.
    Mutta nautihan nyt ihanasta kesäillasta ja hiljaisuudesta! Aika sujahtaa nopeasti ja niin ovat pikkuisesi nopeammin kotona kuin tajuaakaan.

    Ja toisaalta asioita näkee eri vinkkelistä juuri tuollaisessa tilanteessa. Kiva sekin sitten loppujen lopuksi vaikka ikävä kaivelee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :-)
      Pikkasen vaatii totuttelua tämä uusi tilanne, mutta varmasti sunnuntaina huomaan jo ihmetteleväni kuinka se aika menikin niin nopeasti.
      Olen kyllä jo huomannut asioita, joita voi tehdä, kun kaikki ovat poissa. :-D

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta. Kun ei ollut vielä selvää, saanko enää matkustaa, M ehdotti, että lähtisi Ainon kanssa kaksistaan mökille. Mun eka reaktio oli: ette saa, mitä MÄ sitten teen yksin? Vaikka yhtä aikaa haaveilen laatuajasta yksin. Ristiriitaista tämä äidin tunne- ja ajatusmaailma.

    VastaaPoista
  4. Juu, vähän jännittää matkalaisten puolesta, kun tänään joku ötökkä oli puraissut meidän poikaa ja koko kroppaan oli levinnyt paukamia ja punaista ihottumaa! Vielä on kuulemma pistopaikka turvoksissa... Olen vähän paniikissa täällä, mutta onneksi varmasti pahin on jo ohi.

    Mutta hei, kohta lähdetään keikalle!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan joku allerginen reaktio. Pikkuhurmurille pikaista toipumista!

      And already counting days... <3

      Poista
  5. mullon vähä sama homma, joskin ite lähin serkun häihin ja mies jäi lasten kans kotiin. Ikävä on jo nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, häät on aina ihanat! Nautinnollista juhlaa. :-)

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!