Aurinkoa arjen harmaissa

Olemme tahkoneet taas tätä minun kouluarkea nyt yli viikon verran. Toinen viikko harkassa, päiväkodissa kuin kotonakin on lähtenyt käyntiin hyvällä mallilla. Vielä tämä elokuu jaksaa lämmittää ja antaa valoa iltapäivälläkin.

Ensin paluu opiskelijan arkeen pelotti. Eniten pelotti se matkustamisen määrä. Seuraavana kävi kurkkua kuristamaan kaikki ne tulevat tehtävät ja tentit. Suoritin viime lukukauden läpi nelosilla ja vitosilla. Taisi ainakin yksi tai kaksi huonompaa numeroa tauluun tulla. Muuten selvisin kaikista koulutehtävistä ja tenteistä hyväksytysti (sehän se pääasia on: olla saamatta hylsyjä). Eivät hyvät numerot kuitenkaan aivan ilmaiseksi tulleet.



Opiskelun jatkaminen jännitti ihan syystä. Talven pimeinä kuukausina uuden arjen aloittaminen alkoi käymään lopulta kunnon päälle. Kesäkuussa, kun postasin äidin (minun) omasta ajasta, olin loppu. Vasta silloin uskalsin avata silmät ja huomata kesän tulleen. Talvella kun poika sairasti viikottain, tyttö uhmasi ja mies rätisi. Koti, parisuhde ja ns. pääkopan sisältö kiehui yli oli tiukilla. Vedin talven läpi välillä pelkkien maitohappojen voimin - ja selvisin. Kesäkuussa, kun olin tahkonut töitä heti koulun perään noin kuukauden, koin, että minun on saatava levähtää - edes sen puoli tuntia päivisin. Siitäkin kroonisesta väsymyksestä selvittiin voittajana. Olin saanut karisteltua talven pimeyden harteiltani ja sain kesästä uutta voimaa.



Olen kyllä vieläkin vähän väsynyt, mutta sitä se arki on. Tänään koin kuitenkin iloa ja valoa meidän arjessa. Olin tullut kotiin lasten kanssa ajoissa, kun mies kotiutui kuuden maissa. Vielä ehdin tekemään tomaattikeiton, keittiötä oltiin jopa saatu siivottua (ja uudelleen sotkettua), lasten kanssa touhuttua ja oltu kaikki sulassa sovussa. Voi olla, että tässä vaiheessa keskittää ne voimavarat oleellisimpiin asioihin, kuten huushollin ylläpitämiseen ja lapsiin. Mikään kun ei ole parempaa, kuin kuulla lasten nauravan katketakseen isän kutituksessa tai ilmapallon perässä juostessa.



Näistä pienistäkin hetkistä saa sitä uutta näkövinkkeliä arkeen. Huomenna voi olla ihan toisin, mutta ainakin me osataan ottaa myös ihan rennosti loikoillen. Kunhan tämä harkka loppuu ja varsinainen koulutyö alkaa, alkaa myös tytöllä kerran viikossa tanssiharrastus. Itsekin katselin sillä silmällä yhtä harrastusta - siis vain minulle. Uskallan väittää, että ne tuovat ihan uutta energiaa taas siihen hämärtyvään talveen. En meinaa latistua tulevan talven alla samaan hypätään vaan pää edeltä tuntemattomaan, vaan nyt kannan selässäni laskuvarjoa. Yksi sellaisista laskuvarjoista voisi hyvinkin olla juuri kuin tämä päivä. Eihän tässä ollut mitään sen ihmeellisempää. Osasin vain arvostaa tätä päivää taas enemmän kuin vaikka ennen. Tänään oli aurinkoista arjen harmaiden tilalla!


4 kommenttia

  1. Ihania oivalluksia ja herkun näköinen tomaattikeitto :)

    Tsemppiä harjoitteluun!

    Mulla alkaa syyskuun puolivälin jälkeen oma kuuden viikon harjoittelu uurastus ja mies jää kotiin. Vitsi kuin jännittää jo ja eniten varmaan siksi, että pikkusisko on niin maitotyttö vielä. Jaiks. Pitää joku vierotus päiväimetyksistä tehdä ennen sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon tsemppiä myös sulle harjoitteluun ja imetysjuttuihin! Meillä kumpikin lapsista lopetti itse imetyksen (vai olisiko maitobaari vain laittanut hanat kiinni?) 8kk iässä, joten kummankaan kohdalla en joutunut vähentämään koulun tai työn takia. Varmasti jännittäviä aikoja tulossa!

      Kiitos tsempeistä!! :-))

      Poista
  2. Ihana hyväntuulen postaus! Noista hyvistä päivistä on ihanaa ammentaa voimia sitten, kun väsy iskee tai räntää sataa vaakasuoraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yök.. räntäsade. :-(

      Täytyy tulla sitten lukemaan tätä postausta siinä kurjuudessa. :-D

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!