Pakoreissu Muumimaahan

Ennen kuin voin orientoitua tähän hetkeen, tulevaan syksyyn ja koulun paperihommiin, niin käännetään katse viime viikkoon. Koska painoin taukoamatta koko yhdeksän viikkoa töitä, niin perheen yhteinen aika on ollut tiukilla. Välillä on tuntunut, että koskaan kukaan ei ole ollut tyytyväinen, vaikka sitä rahaa oli pakko saada ja töissä oltava. Silti uudenlainen kuvio tässä perheessä oli välillä vähän liikaa. Mies on onnekseni ollut kotona lasten kanssa lomallansa, ja selvinnyt siitä elossa, josta nostan hattua hänelle. Minä kun liityin perheen loman viimeisille päiville puolitoista viikkoa ennen tämän harkan ja arjen alkua.

Puolitoista viikkoa olin lomalla kesällä, eli aivan liian vähän aikaa. Yhteisiä retkiä ei kyllä ehditty töitteni ohella tehdä. Ei varsinkaan päästy kaikki mökille, josta perheen eräjorma oli pahoillaan. Mies oli kyllä ollut siellä mökillä keskenään lasten kanssa ja yrittänyt keksiä ohjelmaa kesän aikana, mutta kyllä sen heinäkuun lopulla näki naamasta, että äitiä (tai siivoojaa, pyykkääjää, kotiorjaa, lasten kanssa herääjää, hauskuuttajaa, niistäjää, vaipan vaihtajaa, keittäjää, you name it) oli ollut ikävä. Uskonhan minä, että kolmannen lapsen (työn) vaihtaminen kahteen sähäkkään ihmislapseen voi olla iso muutos. Toisaalta hymähtelin töissä miehen jäädessään pitelemään lapsia ja kotia kasassa, toisaalta olisin itse halunnut herätä joka aamu ennen seiskaa viettää aikaa lasten kanssa ja reissata.

Juuri tämän kaoottisen ja hermojaraastavan kesätyö-loma-lapset-mies-koti-kuvion takia oli onni, että anoppi kustansi tytön synttärilahjaksi reissun Muumimaailmaan. Ihan sama, vaikka reissu olisi ollut telttaretki metsän keskelle Nuuksioon tai whatever, niin tämä perhe oli reissun tarpeessa. Vietimme kolmen päivän teholoman miehen kummien luona Turussa, josta ensimmäisenä reissusta palautumisen ja punaviininhuuruisen parvekeillan jälkeen suuntasimme Naantaliin, Muumifanien luvattuun maahan! Olen kateellisena lukenut perhelomista Muumimaailmassa toisista blogeista, joten omalla kohdalla tilaisuuteen oli tartuttava. Iso kiitos siis siitä teille, anoppi!








Muumimaailma oli juuri sitä, mitä unelmoida saattoi (varsinkaan, kun aikaisempaa kokemusta ja vertailukohteita ei ole). Pienet sadekuurot eivät haitanneet yhtään. Ruokahuolto pelasi, poika nukkui päikkärit kantorepussa, pahimmilta itkuraivareilta säästyttiin, väkijoukossa ei edes äiti ja isi kehdanneet riidellä, tuliaisia saatiin, kaikki jaksoivat kävellä ja kaikilla oli kivaa. Rahaa kyllä paloi, mutta kerrankos sitä eletään. Oli aivan loistavaa jättää koti taaksensa ja ainakin yrittää nauttia toisistaan. No ei, reissu oli paras aikoihin ja meillä oli kivaa. Vaikka oikeaa osoitetta lähestyttäessämme ja miehen säpättäessä, että mihin olet meidät oikein ohjannut-kommentti olikin aika heikoilla jäillä olemista, niin hymy se tuli lopulta vakavampaankin naamaan. Eihän nyt Muumimaailmassa kehtaa olla vihainen.

Loppujen lopuksi: kannatti siis lähteä. Kunhan poju tuosta kasvaa, niin täytyy lähteä samaan osoitteeseen uudestaankin, sen verran aktiviteettia löytyi! Täytyy tällä kertaa pistää teholomasta vuolaasti iloitseminen poikki, sillä myös Turussa tapahtui. Kerron lomamme viimeisestä aktiviteettipäivästä myöhemmin! Palaan nyt taas arkeen ja alan valmistautumaan henkisesti hoitsun työaikoihin ja 6.15 bussiin nousemiseen!


Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!