Perhepäivä ulkona pidemmän kaavan mukaan










Me vietimme varsinaisen perheen ulkoilupäivän lauantaina. Siitä ei todellakaan pitänyt tulla mikään kuuden tunnin ulkoilu perheen voimin, mutta toisin vaan kävi. Kaikki alkoi siitä, kun olimme lapsille luvanneet viedä heidät höyryveturin kyytiin. Viime lauantaina oli sitten viimeinen reissu Porvoosta Hinthaaraan tätä kesänä, joten sinne lähdimme aamulla suuntaamaan eväiden ja reippailumielen kera.

Aivan aluksihan meidän piti lähteä Keravalle asti, mutta liian pitkän junamatkan takia päädyimme tähän lyhyempään retkeen. Minä tietenkin fiksuna likkana olin tarkistanut, että nyt eletään samaa päivää kuin mitä lukee aikataulussa. Hyvä, sillä päästään jo eteenpäin. Olimme tikkana paikalla juna-asemalla klo 9.30, kun minua alkoi hirvittämään. "Kuule, kulta. Kun nyt kävi niin, että.. Ettehän suutu.. Mie oon kattonut tän aikataulun väärin. Se juna lähtee vasta klo 13.35, eikä klo 10.00". 

Eihän siinä voinut muuta, kuin kirota hiljaa mielessään hetki. Minulla oli takana vielä yövuoro 3,5 tunnin unilla, joten joko nyt kutsui sänky tai sitten oli lähdettävä kaupungille pysyäkseen hereillä. Pojalla oli onneksi varuilla mukana kantoreppu, joten kaupunki siis kutsui. Tapoimme aikaa vanhassa kaupungissa kävellen ja syöden. Poika nukkui unet isin mahan päällä kantorepussa. Mie jaksoin ihme ja kumma tosi hyvin niin pienellä unimäärällä kävellä kaupungilla. Vasta junan kyytiin päästessämme alkoi hieman ramasemaan.

Onneksi mahduttiin edes koko vaunun kyytiin, kun juna-asema oli melkein täynnä puoli tuntia ennen junan lähtöä. Onneksemme saimme hyyvät paikat vaunusta, kun olimme aika ajoissa paikalla! Junalippujen hinta vain vähän kirpaisi opiskelijan lompakkoa, mutta lupaus on lupaus - ja todella hieno elämys oli olla niin vanhan höyryveturin kyydissä! Lapset istuivat kyydissä hienosti koko matkan. Eväät olivat säilyneet repussa hyvin, joten pienen välipalatauon ehdimme pitämään Hinthaarassa. Mieskin vaikutti olevan tyytyväinen reissuumme, joten kaikki voittivat!

Kyllä kutsui sänky tämän rupeman jälkeen, mutta kyllähän se kannatti. Sitä huomaa, että lapsille nämä tälläiset yhteiset retket ovat todella tärkeitä. Kun itse ei ole omassa lapsuudessa niin kauheasti päässyt eri huvitusten pariin, niin yritän aina kaivaa kalenteriin kaikenlaisia tapahtumia lasten kanssa mentäväksi. Jotenkin haluan uskoa, että näillä pienillä muistoilla kumpikin lapsi saa ihania lapsuusmuistoja vanhempana muisteltavaksi! Aika kiva muisto tästä tuli myös vanhemmille. Sai aivan erilaista toimintaan tavallisen tuttuihin päiviin. Ehkä joskus vielä uudestaan!








5 kommenttia

  1. Oi, ihana reissu! :) Ja todella kauniit kuvat...

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä kiva reissu, mun kämmistä huolimatta! :-D
    Ja kiitos kehuista. :-)

    VastaaPoista
  3. Taatusti mieleenpainuva reissu koko perheelle. Ensi kesänä mekin tullaan mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis aivan ehdottomasti, Elli! <3 Ja sitä ennen EN tee yövuoroa. :-D

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!