Aamukriisi

Teksti kirjoitettu verisuoni otsassa ja hieman tunteiden vallassa liioitellen hytkyvässä bussissa..

Kello on vasta 7.10 ja aamu on ehtinyt lähteä käyntiin hyvin huonolla vaihteella. Tuttuun tapaan heräsin ennen viittä, ihan ennen kellonsoittia, pojan itkuun ja käskevään äänensävyyn. Huoneesta kuuluu se sama "äitiiii, höpötyyys, hyviä päikkäreitä". Karkeasti suomennettuna sängystä huudellaan "äiti, nyt ylös, herää, ei enää tippaakaan nukuta". Vuosi unikoulun jälkeen meillä tapellaan taas näin syksyn korvalla liian aikaisista heräämisistä. Kun kelloa katsoessaan ensin näkee luvun 04, ei kauheasti naurata. Hyvää uniaikaa olisi minulla vielä hetki, joten lahjon poikaa maidolla. Saan nukkua minuuttia vaille siihen, kun kelloni oikeasti soisi. Vaihdan toiveikkaana pojan vaipan, annan kainaloon uuden Myyrä-repun ja mopokirjan. Nyt on hyvä, silitä myyrää, älä enää itke. Pyydän luonnontieteilijää ottamaan lohdutusvuoron, sillä minun on saatava itseni kuntoon koulun aamuista labraa varten ja lapsetkin on vietävä tarhaan. En edes saa hiuksiani kiinni, kun pojan huoneesta kuuluu "nyt se oksensi". Tuttuun tapaansa hienokurkkunakin tunnettu poikamme on itkenyt itsensä oksentamaan. Tässä vaiheessa homma ei enää pelaa. Oikeastaan minun ja miehen kriisiyksikkö ei pelaa - koskaan. Olen nyt pojan luona lohduttamassa ja pitelemässä harsoa, johon nappaan viimeiset ykät. Miehellä ei pinnaa tähän kellonaikaa edes ole, joten kahden tulen välissä on aika tukala olla. Yritän samalla lohduttaa poikaa ja samalla ilmentää miehelle kasvoillani erilaisia kirosanoja ja ole nyt jo hiljaa. Näissä tilanteissa ja näihin kellonaikoihin meidän yhteispeli on yhtä tervan juontia, jos perhettä kohtaa kriisi. Minullakaan ei empatiakyky riitä kuin yhteen kohteeseen kerrallaan. Suihkussa yritän pestä pojan hiuksista raejuustomaista töhnää, joka ei lähde irti, ei niin millään. Mies yrittää huuhdella lakanoita ja väläyttää mukavasti "koita pärjätä..muminaa..mä lähden töihin". Kello on vasta puoli kuusi, kun kranaatti on jo räjähtänyt käsiin. Sotaa ei edes jaksa käydä, vaan kumpikin osapuoli on hävinnyt. Noniin, lähtihän se tukka puhtaaksi.

Kaikesta huolimatta, jotain meillä edes tehdään oikein, kun lapsille ilmestyy aamupala pöydälle, päivävaatteet sohvalle ja hammasharjat tahnoineen lavuaarille. Hyvää päivää vaan sullekin. Pöly onneksi laskeutuu nopeasti ja mitään ei jää kytemään, kun rauhanpuhelu käydään vielä kahden luupään kesken. Tyttö sentään hoitaa aamutoimet hienosti, eikä tarhamatkallakaan poljeta jalkaa kuin kerran. Ainoa mikä jää aamusta harmittamaan, on kotona odottavat pyykit ja pojan itku tarhantädin sylissä. Kriisiryhmä ei tälläkään kertaa ihan onnistunut toiminnassaan, mutta kehityskeskustelu sentään käydään läpi. Meidän kipupisteet sijoittuvat klo 22-06, oksennuksiin ja auton huollattamiseen. Tälläinen aamu tällä kertaan. Mites teillä?


8 kommenttia

  1. Huomenta!Onneksi on perjantai, tsemppiä! Ja on ihanaa lukea "aitoa" postausta, elämä on. Minä kanssa tässä aamulla mietin miksi pikkuneidin aamut ovat taas aikaistuneet yli tunnilla? Sama tapahtuu myös meidän huushållissa keväällä kun päivät pitenee. Aikaiset aamut-faasi kestää yleensä noin kuukauden, sitten taas tasaantuu. Toivottavasti näin myös tällä kertaa. Haleja, Malin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kestänyt nyt jo jonkin aikaa tämä "herään ennen klo 05". Toivon todella, että helpottaa tässä suht pian. :)
      Onneksi on perjantai! Ihanaa! Vi ses i söndag! <3

      Poista
  2. Ou shit, kuulostaa surkeelta aamulta! :( Toivottavasti loppupäivä menis loistokkaammin :) Mutta toi kriisiryhmän epäonnistuminen ja kanssakäyminen kuulostaa ihan samalta kuin meillä. Miehen kärsivällisyys loppuu ensimmäisellä sekunnilla ja sitten se turpa ei pysy kiinni sitten millään, silloin kun olis parempi olla hiljaa. Empatiaa lapsia kohtaan ei löydy silloin kun pitäis, ja mun täytyy revetä ihan kaikkeen ja pysyä rauhallisena vaikka sisällä kiehuu. Joskus tuntuu että kahden pikkupojan lisäks meillä asuu yks vähän isompikin 2-vuotias :D Meillä noi "kehityskeskustelutkin" menee munilleen useimmiten kun toisen osapuolen ymmärrys loppuu kesken.. "En mä oo tehny mitään väärää".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella huojentavaa kuulla, ettei vain meillä epäonnistu tämä kriisissä toimiminen. Kuulostaa niin meiltä tuo teidän teksti.
      Vertaistukea! :)

      Poista
  3. Meillä kanssa aamut pienemmän kanssa aikaistuneet. En enää edes muista milloin olisi nukkunut 6.30 asti. Herätys yleensä klo 5.20-5.45 eli ihanaa kuulla myös muista kohtalotovereista. Ikävää että teillä ei Kriisiryhmä toimi. Meillä mies on onneksi niin onneton noissa asioissa että suostuu suoraan käskytettäväksi ja jättää mölyt mahaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en itsekään muista, koska olisin saanut nukkua pitkään, eikä olisi tarvinnut nousta pienen käskyttäjän huutoihin.

      Kyllä se kriisiryhmäkin toimii, mutta yöaika ja aikaiset aamut ovat kivuliaita. Onneksi kaiken voi aina sopia. :)

      Poista
  4. Meillä on aamut yhtä kitinää, mäkätystä, itkua ja huuto.
    Sanoin siskolleni eilen, että miten tuo naapurin nainen jaksaa niin iloisesti meille moikata vaikka kuulee varmasti joka-aamuisen konsertin.
    Sisko sanoi että se varmaan saa sen tajuamaan miten leppoisaa ja mukavaa oma elämä on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todella, että meidänkin naapurit ajattelevat oman elämänsä olevan auvoista ja ihanaa. Meillä nimittäin poika itki tänä aamuna taas niin paljon, että sain aimon lastin oksennusta hiuksiini.. Ihana räkä ja ihana kakomisrefleksi. 8-)

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!