Bloggaaminen omalla naamalla - uhka vai mahdollisuus?

Olen tässä pohtinut koko blogin olemassa olon ajan, että miten omilla kasvoilla bloggaaminen vaikuttaa minuun ja blogiini. Jotkut varmasti muistavat, että aloitin blogini täysin anonyymina, jolloin ainoa ruumiinosani, joka blogissa näkyi, oli kasvava vatsani. Kun paljastin kasvoni blogissa ensimmäisen kerran, kyseinen postaus singahti salamana luetuimmaksi postaukseksi. Nykyään tämä postaus komeilee kakkosena luetuimpien listalla, koska melkein kymmenen kertaa enemmän luetumpi on A beautiful body -haasteeseen osallistumiseni. Osasin silloin jo vähän arvata, että sitä tullaan lukemaan paljon. Sen vuoksi mieheni sai kuvata vain selkääni, koska ajatus bikinikuvasta blogissani pelotti (mieshän se ehdotti ihan full frontal kuvia - siis bikinit päällä). Muuten kasvojani on näkynyt muutaman kerran viime kesän postauksissa. Siihen ne kasvokuvat taitavat sitten jäädäkin.

Olen yrittänyt puntaroida blogin aihepiirejä ja kasvokuvien julkaisemisen yhteyttä. Joskus, kun päätän purkautua (sarkasmilla ja liioittelulla, muistattehan) vaikka aamukriisistämme, niin siihen kylkiäiseksi ei tule mieleenkään liittää kuvaa, että tässä olen minä vihaisena. Mitä henkilökohtaisempi tai muuten vain realistisempi teksti on kyseessä, niin sitä kaukaisemmalta omalla naamalla kirjoittaminen tuntuu olevan. En tiedä mikä siinä on. Onko se sitä, että pelkään ehkä jonkun tunnistavan minut kadulla ja sanovan, että sinäkö se olet se kamala akka, joka sanoo miehestään vain "ihan kiva". Vai pelkäänkö yleisön kauhistuvan pärstääni ja lukijoiden katoavan, koska olen finninaamainen ja harvahiuksinen ruma bloggari. Vai olisiko simppelein syy vain se, että pelkään väärien ihmisten päätyvän blogiini ja joutuvani jollain tavalla nettikiusaamisen kohteeksi, koska heillä ei ole muuta tekemistä. Ei omien kasvokuvien löytäminen joltain deittisivultakaan kovin houkuttelevalta kuulosta. Nämä nyt ovat niitä kauhukuvien ääripäitä, mutta kaikki on mahdollista.

Ihailen esimerkiksi suunnattomasti PeNaa, jonka blogista löytyy kuvia hänestä itsestään ja rautaisia postauksia ei niin ruusuisista elämän asioista. Siinä on omien kuvien julkaiseminen ja huippupostausten suhde kohdillaan. Minusta on kyllä muutenkin todella kiva tietää, minkä näköinen suosikkiblogini bloggaaja on - oli blogin aiheet pinnallisia tai syvällisempiä. Ne blogit, joiden lukijamäärät huitelevat taivaissa, ja jotka julkaisevat kuviaankin blogissaan, sisältää tietenkin rajatumpia aihepiirejä. Kuka sitä tahtoisikaan blogata parisuhteen kipeimmistä asioista tai muista vaikeista asioista elämästään, jos lukijakunta koostuu kuukausittain viisinumeroisesta luvusta. Minun yli kaksi tuhatta yksittäistä kävijää kuukaudessa tuntuu jo ihan tosi isolta luvulta! Luen kuitenkin yhtä innolla myös anonyymien blogeja, koska silloin saa itse piirtää mielessään toisen ulkonäön. Minustakin sanottiin, että minun ulkonäköni oltiin kuviteltu ihan erilaiseksi.

Onhan tässä julkisessa bloggaamisessa myös se juttu, että itse en tiedä yhtään, ketä blogini lukijat ovat. No, okei, tiedän osan nimeltä, naamalta ja blogeista, mutta minullakin on varmasti monta lukijaa, joita en tunnistaisi kadulla. Tuntuu joskus hoopolta julkaista oma kuva, kun ei tiedä, ketkä kaikki käyvät sen katsomassa. Olen kyllä kypsytellyt sellaistakin aluevaltausta blogissani, että kävisin joskus postaamaan päivän asuista. Niitä tykkään nimittäin itse lukea varsinkin äitiysblogeissa. Olen vain niin huono virittämään kameraa kirjahyllylle niin, että saisin itseni mahdutettua koko kuvaan. Mies on myös aika laiska kuvaamaan minua, eikä hänen visionsa päivän asuista kohtaa blogimaailman kriteerejä. Myös sellainen itse itsestään otetut kasvokuvat ovat joskus kovin haastavia ottaa.

Tänään kuitenkin otin itsestäni muutaman kuva, josta nyt yhden kelpuutin tännekin. Mietin kuvia ladatessani, että mikä ettei, voisihan kaikkea aina kokeilla blogissa. Mikään muotibloggari en ikinä tule olemaan, ei hätää, mutta kuva kerran viikossa tai kerran kuussa pikemminkin ei ehkä olisi kovin paha asia sittenkään. Kaikki äiti-lapsi-kuvat olisi aivan valloittava lisä blogiini, mutta siinä olisi aika taiteilemista saada hyvä naamaton kuva lapsista ja pärställinen kuva minusta - kaikki yhteen kuvaan. Edelleen jotenkin koen blogin aitouden pursuavan helpoiten siten, mitä anonyymimpi itse olen. Näen omalla kuvalla bloggaamisen ja henkilökohtaisista asioista bloggaamisen janana. Jos tahdon julkaista itsestäni enemmän kuvia, niin tekstien täytyy käydä läpi paljon tarkempi syyni. Sehän taas merkitsee paljon pinnallisempaa blogia. Mutta toisaalta, en olen saanut teitä kaikkia lukijoita jäämään vakkareiksi kasvokuvillani, vaan aidoilla jutuillani.

Mutta mitä mieltä olette te, hyvät lukijat? Onko hyvän blogin edellytys blogata omilla kasvoilla? Onko tarpeellista edes tietää, minkä näköinen bloggaaja on? Minkälaisia kuvia te tykkäätte katsoa bloggaajasta (tilannekuvia, poseerauskuvia, päivän asuja)?




18 kommenttia

  1. Aiheita, joita itse mietiskelin koko kesän ja päätinkin sitten niinkuin päätin=)

    Kieltämättä kävijämäärän tuplaannuttua kuukaudessa melkein siihen 5 numeroiseen lukuun kesän aikana, sai niskavillat pystyyn. Mitä pienempi blogi, sitä helpompi sitä on tosiaan kirjoitella omista henk.koht. asioistaan. Ja nyt helpottuu sekin, millaisia kuvia julkaisee.

    Omasta mielestäni hyvä blogi voi olla myös anonyymin kirjoittajan. Tietty "salaperäisyys" säilyy, kuuluu vain ihmisen ääni ilman kasvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tässä pohdinnoissani myös sinunkin blogiasi ja päätöstäsi. Teit varmasti oikean päätöksen, jonka jälkeen on niillä kuvillakin paljon helpompi blogata. Nyt vain täytyy muistaa, että postauksesi eivät enää päivity, vaan täytyy tulla itse ahkerasti tontillesi moikkaamaan. :-)

      Juuri se salaperäisyys on tässä bloggaamisessa ollut se yksi hauskoin lisä. Koska silloin voi ladata juuri sen olellisimman ja suodattomimman asian päästään blogiin. No, ehkä ihan sukulaisten aktiivisen lukemisen vuoksi jututkin ovat vähän siistimpiä. :-D

      Poista
  2. Minä tykkään kasvollisista blogeista koska ihmiskasvot kiehtovat minua, mutta ei se mielestäni ole hyvän blogin edellytys. Kasvottomuus nimittäin antaa tietynlaista salaperäisyyttä, tilaa omalle mielikuvitukselle ja tykkään myös siitä. Ja enemmän se kirjoitusasu, valokuvat, se tunne joka välittyy blogista, merkitsee.

    Minusta ne tilannekuvat ovat kivoja, mutta miksei myös poseerauskuvat, tuleehan niitä itsekin lätkäistyä silloin tällöin ;) Ehkä sellainen rento olemus on se juju.

    Teki niin tai näin mutta arvostelua toisten tekemiä valintoja kohtaan en vain jaksa ymmärtää. On kuitenkin miljoona ja yksi tapaa blogata ja kaikki tekevät sen omiin fiiliksiin pohjautuen.

    Ja johan mä nyt hillun täällä sun kommenttiboksissa kun varmaan kolmas (?) kommentti putkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, täällä saakin hillua. ;-)

      Meinasin laittaa sinun blogisi tähän yhdeksi esimerkiksi, josta tykkään juuri sen salaperäisyyden vuoksi! Minusta blogisi on ihana ja juttusi mahtavia. Vaikka olisi hauska joskus nähdä kasvokuvia, niin blogisi laatu takaa sen, että mukana pysytään.

      Eikä siis todellakaan kasvoilla bloggaaminen ole edellytys hyvälle blogille. Monissa suosituissa blogeissa blogataan omilla kasvoilla, mutta suosittu blogi voi olla anonyyminakin.

      Nämä ovat välillä tälläisiä aivoja kiehuttavia asioita, kun miettii päänsä puhki oman bloginsa kannalta.

      Poista
    2. Kiitos ihanista sanoista :) <3

      Poista
  3. Apua - mua aina pelottaa joutua esimerkiksi näissä. Ei siksi etteikö se olisi imartelevaa, mutta koska mä elän sellaisessa avoimuuden illuusiossa että kaikki on tällaisia elämäntapatilittäjiä. Tai kun mulla ei tosielämässäkään ole kauheasti häpyä vaan suunnilleen vuodatan kaiken meidän seksielämästä naapurin mummolle hissimatkalla jne.

    Mäkin tykkään kasvokuvista, ja vielä erityisesti aikuisten. Liityin kyllä Instagramiin (kuten olet huomannut :) ) ja siellä voin katsella naamakuvia, mutta blogissa ne on lähinnä kurioisiteetti... Mutta siis anyways, olet ihana, näytä naamaasi, jatka samaa rataa!

    (Ja silti, monet suosikkiblogeista on anonyymeja ja sellaisesta haaveilen itsekin, voisi tuulettaa oikein huolella...).

    PS. Miten sä saat noi Instagram kuvat tohon palkkiin? T. Uusavuton

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, PeNa! <3

      Mulla oli mielessä linkittää myös Adan blogi, joka on aivan mahtava, suosittu ja anonyymi. Siis hyvää blogia ei saada pelkällä naamalla (ellei ole joku julkkis tai sukua sellaiselle tai ollut BB:ssä).

      Sun blogi on vain niin hyvä esimerkki melkein kaikessa - siis hyvässä mielessä! Jatka SINÄ(kin) samaa rataa. Katson sinua aina ylöspäin, kun osaat sanoa aina ne oikeat sanat ja osaat olla niin rento, rehellinen ja aito blogissa.

      Olisi mielenkiintoista kyllä nähdä sinutkin ihan livenä, koska olen itsekin aika suorapuheinen, kun kasvotusten ollaan. :-

      Mutta tosiaan, lasten kuvia on aina kiva nähdä blogeissa, mutta itse kirjoittajan kuvat ovat omalla tavalla vielä kiinnostavampia. Voi olla, että saan sitä samanlaista sisua kuin sinulla ja julkaisen jatkossakin omia kuvia.

      Instagram kuvat blogiin SnapWidgetin kautta. Yritin puhelimella linkittää tähän suoran linkin, mutta joudut nyt itse hakemaan Googlen kautta esim "SnapWidget Instagram photo gallery widgets"

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus. Samoja juttuja miettinyt usein itsekin. Että missä menee yksityisyyden raja. Jos laittaa kasvokuvan itsestään, niin sitten aiheen täytyy kyllä olla jotain tosi kevyttä hömppää, että säilyy tasapaino - ihan niin kuin kirjoitit.

    Munkaan mielestä hyvän blogin edellytys ei ole bloggaajan (kasvo)kuvat. Mutta se, että bloggaaja antaa blogilleen kasvot näyttäisi kiinnostavan lukijoita enemmän. Kun ajattelee kaikkein luetuimpia blogeja, niin harva niistä kirjoittaa täysin anonyymisti. Ilmeisesti se, että uskaltaa avata elämäänsä rohkeasti netissä houkuttelee lisää lukijoita..?

    Kyllähän sua mielellään katteleekin, joten anna paukkua vaan lisää kuvia! ^-^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, hyvä kuulla, että muutkin miettivät tätä. Olen vain jotenkin niin jänishousu näissä nettiasioissa. Profiiliani ei esimerkiksi löydy Fb:stä hakemalla.. Ainakin sellaisen asetuksen ennen siihen laitoin. :-D

      Oma kuva on aina henkilökohtainen, mutta ne kaikki asiat, tuntemukset ja elämä, jotka blogissanikin jaan on ihan yhtä henkilökohtaista. En haluaisi olla helposti haavoitettavissa blogimaailmassa (mammapalstoilla).

      Niinhän se kuitenkin menee, että oma naama vetää lukijoita puoleensa. Onhan luetuimmat postaukseni juuri sellaisia, joissa naamani näkyy (ja yhdessä vain selkä :-D). Mutta lukijoita en aio haalia omilla kuvillani! Minulla on kyllä nyt yksi kuvasarja kamerassa, liittyen päivän asuun, mutta se saa vielä siellä hautua.

      Poista
  5. "Onko hyvän blogin edellytys blogata omilla kasvoilla?" - Toivottavasti ei! On kyllä kiva tietää, minkälainen kirjoittaja blogin takana on, mutta en koe kuvaa välttämättömäksi, varsinkin jos sen julkaisemisen takia joutuu rajoittamaan sanoisiaan. Ja blogit, joissa on lähes pelkästään kirjoittajansa omakuvia edestä, sivulta ja takaa... ne jätän lukematta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minusta ei tule kyllä tekemälläkään kameran edessä rennosti keikkuvia. Luvassa ei ole kuvia "Eevi edestä, Eevi takaa, Eevi seisoo ja Eevi makaa"!

      Näitä asioita on kuitenkin kiva haudutella mielessä ja varsinkin se on mieleeni, että asiasta tulee hyviä kommentteja lukijoilta!

      Varsinkin minun blogissani tapahtuisi todella suuri tyylin vaihdos, jos tänne ilmaantuisi yhtäkkiä asukuvia ja kasvokuvia jatkuvasti. Pysyn siis omalla tutulla linjalla. :-)

      Poista
  6. Edellinen, Liioliin kommentti on kuin omalta näppikseltä. Nautin kauniista kuvista, mutta en jaksa lukea blogeja, joissa on vain kuvia eestä, takaa ja sivusta. Teksti ja sisältö on SE tärkein ja sinun blogissasi molemmat ovat hyvässä tasapainossa.

    Ja mikäs sitä kuvia katsellessa, kun kuvissa on kaunis, tyylitietoinen Nainen kera ihanien tenavien ja kauniin kodin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pus, Elli! <3 Kiitos kommentistasi!

      Tosiaan, ne oikeat muotiblogit ovat asia ihan erikseen. En vain osaa olla oikein kuvattavana ja hyvä kuva tulee 1:100, joten mieskään ei jaksa ottaa minusta kuvia. Sellaista olen kyllä ajatellut, että Oi mutsi mutsista voisi ottaa mallia ja ottaa lasten kanssa kerran viikossa yhteiskuvan. Jos niistä joskus liikenisi joku kuva blogiinkin - ainakin tuonne kovin hiljaiseen suljettuun blogiini. ;-)

      En malta odottaa, että pääsen näkemään teitä! <3

      Poista
  7. Blogisi kirjoitukset ovat niin ihanan elämänmakuisia, että tulen täällä kyläilyistä aina hyvälle tuulelle, kirjoitat sitten arkiaamuista tai jostakin juhlavammasta :D

    Blogi ei tarvitse "kasvoja". Sisältö ratkaisee. Toki tietyissä blogeissa kasvot tuovat enemmän syvyyttä. Blogin punainen lanka määrittelee sen, kaipaako kasvoja vai ei. Itse luen aikalailla blogeja, joissa ne kirjoittajan kasvot eivät ole juttu.

    Itse olen ihan oikeastikin Milla ja kirjoitan jutuista, jotka saavat minut hyvälle mielelle. Ja luen blogeja, jotka saavat minut hyvälle mielelle. Kuten Sinun blogisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa, Milla! Ja kiitos kommentistasi. :-)
      Minulle tuli tosi hyvä mieli tästä. Täytyy lukea se vielä pari kertaa uudelleen.

      Itse en kyllä oikeasti ole Eevi, mutta aika lähelle se liippaa oikeaa nimeäni. Jotenkin omalla kuvalla, mutta eri nimellä on hitusen helpompi blogata.

      Tosiaan, luen itsekin niitä blogeja, joiden sisältö koskettaa ja kiinnostaa minua. Blogi ei tarvitse kasvoja, mutta itse tykkään nähdä myös bloggaajan kuvia. Blogin sisältö on lopulta se, joka ratkaisee. Itsekin luen erilaiseen fiilikseen sopivia blogeja, joissa voi olla paljonkin bloggaajan kuvia tai ei ollenkaan. Joskus kaipaan pelkkää hömppää, paljon kuvia, rehellistä tekstiä tai kaikkea siltä väliltä. Silloin bloggaajan kasvoilla ei ole väliä, mutta onhan ne joskus pelkkää plussaa. :-)

      Poista
    2. Veit jalat suusta! ;D Itse en lue lainkaan blogeja vailla kuvia. Visuaalisuus on blogien suola. Ja sokeri. Ja The juttu.

      Koska kirjoitat rohkeasti aika deepeistäkin aiheista, on erityisen rohkeaa kirjoittaa niistä omilla kasvoillaan. Arvostan. Piste. Vaikka jokaisessa liitossa, perheessä ja vanhemmuuden hetkessä on ne karikkonsa, on liikaa ihmisiä, jotka silottavat rypyt ja kiillottavat kulissit. Ihanaa, kun joku sanoo ääneen ne jutut, mistä useimmiten vaietaan. Minusta on erityisen hienoa se, että pohdit ääneen arjen ja vanhemmuuden haasteita. Kysyt rohkeasti ääneen kysymyksiä, joiden kanssa me kaikki painimme.

      Löysin perille blogiisi joko Porvoon tai kätilöyden vuoksi (en nyt muista kumman "seurauksena") ja jäin ihastuneena lukijaksesi avoimen ja rehellisen tyylin sekä ihastuttavan elämänasenteesi vuoksi. Ja jos joskus täällä Porvoossa törmäämme, lupaan nykäistä hihasta ja kertoa olevani yksi lukijasi ;)

      Poista
    3. Vau, mikä kommentti! Kiitos paljon! Ja ehdottomasti tulet nykimään hihasta. ;-) Saatan näyttää (varsinkin kun olen yksin) aika tuimalta, koska mun perusilme vaan on sellainen. Olen kuitenkin oikeasti ihan kiva ja et varmaan pääse musta eroon, kun puhumisen makuun pääsen.

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!