Lastenvaatefiilistelyä, mösät ja liivimekko


Nyt se tapahtuu, sillä luvassa on blogini ihka ensimmäinen lastenvaatepostaus. Pakko sanoa, että olen aika huono hehkuttamaan mitään lastenvaatteita - varsinkaan netissä. En seuraa merkkivaatteita, saatikka suostuisi maksamaan yhdestä paidasta yli kahtakymppiä (en edes sitäkään), oli siinä sitten niitä pandoja, virtahepoja tai jokin statuslogo. Joskus olen kirpparilta sortunut Marimekon paitaan, mutta useimmiten lasten vaatteet hankitaan kirpputorilta tai mummojen toimesta. Itselleni tärkeintä on lastenvaatteissa pyhä kolminaisuus: laatu, hinta ja ulkonäkö. Laatu ja hinta kulkevat enemmän käsi kädessä, mutta kyllähän ne vaatteet saavat näyttääkin joltain. Halvalla saa hyvää, mutta tietyissä hankinnoissa ei saa hinnastakaan tinkiä.

Kun minä ensimmäisen kerran kotiäitinä tartuin ompelukoneen varteen, niin ei lastenvaatteiden tekemisestä oikein tuntunut tulevan mitään. Yhden paidan olen saanut aloitettua, mutta rakas ystäväni sen lopulta teki loppuun (pääsinkö itse ehkä hihaan?). Siksi ne, jotka itse tekevät itse lastenvaatteita, ovat silmissäni kultaakin kalliimpia! Tässä jo jonkin aikaa sitten PeNa arpoi hauskan mösän, siis hatun. Ensimmäisenä jäin toivomaan arpaonnea, mutta jäin myös ihastelemaan kaikkia kankaita, joista näitä mösiän voitiin tehdä. Tutustuin Lapsellisen käsityöpajan omiin Facebook-sivuihin ja kävin heti penkomaan kaikkia kangasvaihtoehtoja. Odotin hetken, ja kun Lapsellisen käsityöpajan sivuilla tuli sunnuntaitarjous, jossa kaupan päälle sai mösän, niin pistin tilauksen vetämään.



Lapsille tilasin omat hatut ja kaupanpäällisenä tulevan mösän päätin ottaa itselleni. Ihastuin myös suunnattomasti yhteen kankaaseen, josta halusin tytölle liivimekon. Mahdottoman hyvää palvelua ja edullisia vaatteita! Ajattelin, että tahdon tehdä oman postauksen Lapsellisesta käsityöpajasta ja tämän kaiken takana olevasta Hannasta. Ihan vain siksi, koska hän teki minut niin iloiseksi. Toivon hänen tekevän myös jonkun muun, kenties omaa mösää vailla olevan pään yhtä iloiseksi!

Hanna on 27-vuotias kolmen alle 5-vuotiaan lapsen äiti. Koulutukseltaan hän on lähihoitaja ja on aloittanut juuri työt perhepäivähoitajana. Hanna on ollut kiinnostunut käsitöistä jo ala-asteelta lähtien. Kiinnostus käsitöihin on perintöä sekä äidiltä että mummolta, jotka olivat molemmat ahkeria käsitöiden tekijöitä.
Aiemmin Hanna teki neuletöitä, mutta pari vuotta sitten kiinnostus ompeluun heräsi. Hannan käytössä oleva saumuri ja ompelukone ovat perintöä äidiltä. Aluksi koneet lojuivat kaapissa käyttämättöminä, mutta lopulta kokeiltuaan tehdä lastenvaatteita, Hanna huomasi, ettei paluuta enää ollut takaisin.

Lapsellinen käsityöpaja sai alkunsa, kun Hannan tekemiä mösiä alettiin pyytämään tuttavien toimesta. Tuotevalikoima on laajentunut ajan mittaan ja nyt valikoimassa on kymmenisen tuotetta. Lapsellisen käsityöpajan tuotteita saa tilattua Facebookin kautta, mutta tuotteita on myös vieraillut Helsingissä leikkipuistossa. Vielä Hanna ei tee muita vaatteita, kuin mitä valikoimasta löytyy, mutta varmasti sekin aika vielä koittaa. Uusien vaatteiden kaavoitukseen kun ei juuri tällä hetkellä löydy aikaa.

Monet kysyvät, kuten myös minä, että kuinka hän jaksaa ommella, kun lapset ovat niin pieniä ja mies voi olla poissa töiden vuoksi. Hannan vastaus on simppeli: ompelu on hänelle kuin henkireikä ja hyvä vastapaino arjelle! Hannan saa hyvälle tuulelle asiakkaiden positiivinen palaute. Ja tätä palautetta tulee nyt myös täältä, sillä meidänkään muksut eivät suostuisi enää riisumaan mösiä päästään! Varsinkin poika on aivan hurmioissaan omasta auto-mösästään. Myös anoppini pyysi välittämään terveisensä, että uusi mekko on todella kaunis! Eikä tuo tyttökään tunnu valittavan. ;-)




Iso kiitos siis sinulle, Hanna! Tulet kuulemaan minusta vielä. ;-)


Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!