Viikkokatsaus

Tähän viikkoon on mahtunut ohjelmaa taas niin paljon, että kalenteri ja fyysinen kunto ovat painaneet maksimiteholla. Kulunut viikko on ollut äärettömän hyvä ja antoisa, vaikka tämä ajatusten ylös kirjaaminen onkin joutunut jäämään kokonaan. Melkein jokaisesta tämän viikon päivästä ja tapahtumasta olisi voinut kirjoittaa ihan omat postaukset, mutta sunnuntaiaamun jo sarastaessa tyydyn perinteiseen viikkokatsaukseen.


Olin jo aikaisemmin jo maininnut, että minusta tuli vertaistutori, eli eräänlainen tukioppilas. Sain luokkakaverini kanssa kunnian ottaa maanantaina vastaan nyt syksyllä aloittavan kätilöryhmän. Tunnelma itsellään maanantaina oli sama kuin nyt aloittavilla - silloin tammikuussa istuin luokkahuoneessa täysin vieraiden ihmisten joukossa ja otin vastaan suuren lastin tietoa. Oli ihanaa nähdä niin motivoituneita naisia, joista jokaisesta uskallan ennustaa loistavia kätilöitä. Tutustuminen toisiimme, opiskelun saloihin ja kryptisiin pilvipalveluihin oli antoisaa, vaikka voin vain kuvitella sen kaiken informaation täyttämien päiden olleen pyörryksissä. Keskiviikkona yhdessä oleminen uusien kanssa oli jo monta astetta rennompaa ja tosi mukavaa. Tulee olemaan ilo seurata ja olla mukana uusien kanssa, kun he pääsevät pikkuhiljaa mukaan opiskeluun.


Kolmas harjoitteluviikko osastolla meni todella nopeasti ohitse! Enää on yksi viikko jäljellä ensimmäistä harjoitteluani - yksi! Olen todella onnellinen osastostani, vaikka eka viikko sisältikin suurta totuttautumista sairaalan pitkäaikaisosastolla olemiseen. Olen tällä viikolla päässyt astetta syvemmälle muutaman potilaan maailmaan, jonka vuoksi tuntuisi, että voisi tirauttaa yhden onnistumisen kyyneleen. Meidän osastolla on yksi vähän kärttyinen asukas, joka saattaa pistää verbaalisesti aikamoisen shown päälle. Ensin tuntui, että tämän asukkaan maailmaan ei pääse sisälle, ei sitten millään. Pääasia oli, että hoitotoimenpiteet sujuisivat hyvin. Nyt tällä viikolla olen istunut hänen kanssaan parvekkeella ja jutellut. Olemme jutelleet ihan niitä näitä ja vain istuneet yhdessä pöydän äärellä. Siis mikä tunne! On minulle luvattu toisen asukkaan toimesta, että pääsen hänen testamenttiinsa. Tosin hän oli luvannut niin monelle muullekin hoitajalle.


Tähän viikkoon mahtui myös pojan korvien putkitus, jota olimme odottaneet siitä asti, kun kolmas tai neljäs korvatulehdus piinasi poikaamme viime talvena. Tasan puoli vuotta yhtäjaksoista korvatulehduskierrettä oli suurta piinaa ja tuskaa niin pojulle kuin meille vanhemmillekin. Koska päätimme odottaa putkitusaikaa kunnallisen kautta, niin pääsimme operaatioon vasta tällä viikolla. Onneksi kesä meni ilman nuhaa ja tulehduksia, niin odottaminen kannatti. En edes tiedä, olisiko talvella siinä kierteen keskellä ollut rauhallista aikaa, jolloin putket oltaisiin saatu korviin. Niin tai näin, nyt olemme askeleen edempänä niitä vihulaisia bakteereita, jotka eivät enää toivottavasti piinaa pieniä korvia. Jotenkin ironista, että muutama päivä putkituksen jälkeen poika on jo nuhassa.. Toivottavasti se johtuu vain niistä koko kesän kurkkivista poskihampaista.


Jotta viikko ei olisi ollut ihan tässä, niin perjantaina vietin tyttöjen iltaa Katrin kanssa. Porvoossa oli nimittäin Ostosten yö! Me tytöt tosin keskityimme hyvään ruokaan ja sielunhoitoon. Nyt kun muutostamme tänne on jo vuosi, niin voin ilokseni todeta, että niitä ystäviä on muodostunut tännekin - lapsille ja minulle. Edelleen ne ystävät toisella paikkakunnalla ovat niitä tärkeimpiä, mutta enää en koe olevani niin yksin kuin viime talvena. Tätä samaa tunnetta lisäsi eilen ulkoilu yhdessä tytön hyvän tarhakaverin ja hänen perheensä kanssa. Hetken mietin siinä palloa potkiessani, kuinka yksinäiseltä vuosi sitten tuntui kävellä viereistä polkua kohti kaupunkia. Silloin katselin toisten lapsien leikkiä yhdessä heidän vanhempien kanssa ja toivoin, että ehkä minä edes yhden ystävän saan täältä joskus. Nyt niitä ystäviä on tullut jo kolme. Aika loistava päätös tälle viikolle, etten sanoisi.

Mutta vielä on edessä sunnuntai ja sateisesta ilmasta huolimatta tänään meillä paistaa aurinko. Saamme nimittäin tänään ihastuttavan vauvavieraan ihanan äitinsä kanssa! Lähdemme vain tyttöjen kesken kiertelemään vanhaa kaupunkia. <3 Takana on antoisa ja loistava viikko ja tänään sen kruunaa ihanat vieraat!

ps. Kovasti myös jännitän, jospa ehtisin/pääsisin Ellin tueksi, jos pieni myttynen päättäisi jo saapua maailmaan. <3


4 kommenttia

  1. Aktiiviviikko todellakin! Ei ihme, jos vähän väsyttää.

    Mä teen kaikkeni, että saisin karistettua tämän hiivatin lenssun pois ja sitten olisikin sopiva aika lähteä tositoimiin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie jännään täällä, että koska tulee viestiä, että nyt tuli lähtö! <3

      Poista
  2. Ruuhkavuodet ;) Ah niin ruuhkaset, mutta ah niin antoisat. Mutta onneksi asut maailman parhaassa paikassa, niin arkikin on asteen verran parempaa... ;) Sillä paikassa, jossa voi syödä Runebergin torttuja ympäri vuoden, ei voi olla muuta kuin onnellinen <3

    Ostosten yö oli jälleen ihana ja eilen tuli piipahdettua joen toisella puolella kuuntelemassa "Sata salamaa". Ihanaa sunnuntaita sinulle ja tsemppiä vikaan harjoitteluviikkoon :) Askel koti valmistumista taas otettu...

    VastaaPoista
  3. Varsinainen ostosten yö, hihih! :D

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!