Yhdessä olemisen helppous

Loistava lauantai takana, vaikka vähän pelkäsin tuossa alkuviikolla, että meille tulee ankea viikonloppu. Mies kun lähti eilen ansaitulle mökkiviikonlopulle työkaverinsa kanssa. (Siellä on nyt niin kiire uistellessa, ettei pahemmin vaimon kätkätystä ehdi kuunnella). Olin nimittäin jo ihan maani myynyt perjantaina, että eikö me saada ketään kaveria meidän seuraksi, kun autokin lähti miehen mukaan. Päätin vielä kysyä Annalta, jospa heillä olisi kalenterissa tilaa yhdelle äidille ja kahdelle lapselle. Mehän olimme tavanneet kesällä Ellin kautta, jonka jälkeen olemme tapailleet kaikki kolme yhdessä. Koska Ellin kotona hullaannutaan tällä hetkellä vauvatuoksuista, pyysin Annan lapsineen meille - ja he suostuivat. 





Meillä oli todella mukava päivä yhdessä, vaikkakin Helmiä vaivasi jonkin sortin känkkäränkkä. Meidän likalla on nyt muistona selässä punaiselta laikulta näyttävä puremajälki ja rikkinäinen kynttilä. Seuraavalla kerralla selkä kaarella voi huutaa tuo meidän viisivuotias tai ihana melkein kaksivee, jonka uhma on korvia hivelevä - odottakaa vaan. Kun itsellään on aamulla vasta mennyt hermot niskuroivaan jälkipolveen, voi vain kuvitella, miltä toiselta tuntuu oman uhmakkaansa kanssa. Täytyy sanoa, että ihanaa olla toiselle tukena, jos sellaisessa tilanteessa vain voi olla tukena. Minua ainakin lohduttaa sanat tiedän miltä sinusta tuntuu. Mutta vaikka noita lapsia tuntuu joskus riivaavan joku raivotauti, oli meillä kuitenkin yhdessä lopulta naurussa pidättelemistä, yhteisiä intressejä ja jaettuja mielipiteitä ja kokemuksia. Jotenkin vain se toisen kanssa olemisen helppous on sitä, mitä ystävyydessä tarvitaan. Ja se, että onneksi jollain muullakin on tälläistä, on parhainta vertaistukea, jota äiti tarvitsee.







Voisin taas ääneen ihmetelle, kuinka bloggaaminen on minulle tuonut mielettömiä ihmisiä lähelleni. Muistan niin elävästi, kun poikaa yrittäessämme löysin Annan Sydänääniä&kaurapuuroa-blogin ja luin sitä aina ensimmäisellä älypuhelimellani. Muistan kun mietin, että olisiko vähän hienoa tavata tuo Sascian joskus ihan livenä. Muutaman vuoden päästä Ellin lapsen synttäreillä olin ihan jännityksestä jäykkänä, kun Annan lopulta tapasin. Vaikka kahden bloggaajan ystävyyteen kuuluukin juuri blogivertaistuen antamista ja tästä harrastuksesta puhumista, niin on se paljon muutakin. Bloggaamisesta on aina puhuttavaa ja siitä on kiva puhua asiasta tietävien kanssa. Annaan enemmän ja enemmän tutustuessani olen päässyt kuitenkin hieman pintaa syvemmälle ja löytänyt hänestä yhden loistavan ystävän. Jotenkin toisten ihmisten kanssa vain tulee sellainen tunne, että on kuin kotonaan. Helmistä tuntui ainakin niin! Armaskin viihtyi sylissäni minun pompotellessani häntä peilin edessä. Meidän likka nyt on ihan lääpällään Annaan, joka jaksoi leikkiä posteljoonia minun tehdessäni lounasta. Ja tässä illalla kuvia katsellessani, poika hoki vain Hemmiä! 



Tälläinen päivä tänään! Kylläpä se meni nopeasti, kun vielä illalla heitettiin juoksulenkki pallon perässä. Kiitos Annalle ja saatte anteeksi! Meidän kiljukaulat eivät pienestä hätkähdä. Ensi kertaa varten saatiin lupa vierailla Annan remontin kokeneessa kodissa, joka on aivan varmasti yhtä ihana, kuin tämä perhe itsekin - persoonallinen, lämminsydäminen ja helposti lähestyttävä.

Voit lukea myös Annan blogista meidän yhteisestä päivästä! 

Osa kuvista Annan, kiitos siitä!


6 kommenttia

  1. Vertaistuki on niin tärkeää. En tiedä mitä tekisin ilman samassa tilanteessa olevia ystäviä, on helppo jakaa ne uhmaikäisten hepuleiden aiheuttamat tunteet :)

    Noi keksit sai mulle veden kielelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kaikki kunnia vertaistuelle! On jotenkin lohdullista ja ihanaa, että toisen ihmisen lähellä uskaltaa olla oma itsensä - niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Kun toinen ei tuomitse, vaan ymmärtää sinua ja uhmakkaan kanssa tulevia tunteita, niin siinä tuntee kaiken olevan aika pirun hyvin! :-)

      Ja piparit oli ihan parhaita! Mun ystävä toi minulle kerran nuo ainekset purkissa, mutta kun täytyy kyllä pyytää se ohje vaikka ihan tännekin jaettavaksi. ;-)

      Poista
  2. Sulle ois haaste mun blogissa! http://mommytakecare.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos haasteesta. :-)
      Pistätkö vielä tarkan postauksen, jossa haaste sijaitsee. En nimittäin löytänyt sitä mistään! :-D

      Poista
  3. Oi jospa oisin saanut olla mukana... Seuraavalla kerralla sitten. Olette molemmat Aarteita!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti, aarteeni, ensi kerralla olet mukana! <3 En malta odottaa, etä pääsen nuuskimaan uutta tulokasta!!

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!