Ajattelin..

Pitkältä tuntuvan blogitauon jälkeen on aina vähän vaikea istuuntua kirjoittamaan. Eipä minulla ole ollut kyllä sellaista hetkeäkään, jolloin olisin jaksanut kirjoittaa. Sisätautipotilaan hoitotyön harkkaa on kulunut huomenna jo kaksi viikkoa. Kolme enää jäljellä. Sairaalassa oppiminen on raskasta työtä. Sen vuoksi olen ollut aina lasten mentyä nukkumaan itsekin aivan raato. Olen joutunut torkuttamaan yhdeksältä illalla sohvalla kelloa yli puoli tuntia, jotta jaksan nousta suihkuun. Blogi (ja bloggaamattomuus) on ollut paljon mielessä, ja varsinkin uusien lukijoiden ilmaantuminen on lämmittänyt kovasti mieltäni! Kiitos ja tervetuloa!


Olen ajatellut monesti tulevani kertomaan kuulumisiamme. Kertomaan siitä, kuinka talvivaatteet on kaivettu esille ja kuinka niistä en luovu kuin vasta ensi keväällä. Ajattelin tulla kertomaan tyttömme ensimmäisestä ihastumisesta. Olen halunnut kertoa ihanasta tuttavaperheestä, joka otti iltahoitoon muutamaksi tunniksi lapseni, jotta pääsin käymään teatteriharrastuksessani. Olin tulossa kertomaan teille PMMP:n keikasta, minun ja miehen kuukauden päästä tulevasta kylpyläviikonlopusta, pojan synttärivalmisteluista ja pimenevistä illoista. Kamerassa on jo valmiina kuvat uusista ihanista tossuistani, jotka tilasin yhdeltä taidokkaalta bloggarilta. Ajattelin myös avautua meidän poikaa riivaamasta uhmasta, jossa äiti saa osumaa ja poika huutaa selkä kaarella ja kurkku suorana. Ja siitä, kuinka siitä raivohuudosta tulee minulle niin paha mieli.


Aika se taas kuitenkin näyttää olevan kortilla. Tänään minulla on toinen iltavuoro peräkkäin, huomenna aamuvuoro, mutta sen jälkeen suuntaan kehittämään jatkokoulutukseen vertaistutoroinnin taitojani. Sunnuntaina olisi myös yhdet nimiäiset, joita odotan innolla! Näin se meidän arki sitten menee - kiireisesti ja joskus vähän kello kaulassa. Mutta mitä teille kuuluu? Oletteko huomanneet, että enää puuttuu yksi lukija google readerista, niin sitä kautta blogiani lukee jo 100 ihanaa tyyppiä?! Pitäisikö järjestää joku arvonta sen kunniaksi?


2 kommenttia

  1. Huhheijaa, ihan hengästyttää viikostasi lukiessa. Vaikka joukkoon on mahtunut myös kivoja juttuja, on nuo uhmakohtaukset kyllä voimia vieviä. Tsemppiä. Vi ses i söndag! <3

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!