Onneksi en blogannut aiemmin












Huh, mikä viikko takana. Nyt voi taas sanoa: onneksi on viikonloppu! Mietin tässä aamulla, että onneksi olen joutunut olemaan tenttien ja pojan korvakipujen takia poissa blogimaailmasta. Tällä viikolla olisi nimittäin tullut sellaista arjen realismia vähän joka aiheesta niin, että olisi voinut heikompaa hirvittää. Pyöritin viikon kuluessa seuraavanlaisia otsikoita

Miehet, miksi kaikesta pitää aina vääntää?
Lapset, miksi kaikesta pitää aina vääntää?
Miehet, kun mikään ei riitä
Lapset, kun mikään ei riitä
Miksi uhma on olemassa?
Korvakipu ja jatkuvat yöheräilyt on arsesta
Tahra-aamut on arsesta
Kaikki muut tässä perheessä kuin minä on arsesta
Miksi yhdelle viikolla ängetään kolme isoa tenttiä?
Miksi meillä on aina näin likaista?
Miksi se harkka ei jo ala
Syksy on arsesta
En ymmärrä akateemisia ihmisiä
Vihaan syksyä ja kastumista vesisateessa

Siinä nyt jotain esimerkkejä. Ja huom, kukaan ei ole tällä hetkellä tässä perheessä arsesta, vaikka vielä aamulla vähän ottikin nuppiin. Nyt kaikki on taas tosi fantsusti ja ihanasti, kun lapset ovat pitkän ja väsyttävän tarhaviikon jälkeen nätisti nukkumassa, leikittiin ja luettiin kirjaa ennen sitä yhdessä ja mulla on nenän edessä marjapiirakkaa! Ja mieskin hymyilee tossa vieressä.

Jotenkin se huumori meinasi vain loppua pitkin viikkoa, kun tentteihin panostaneena alkoi jäytää kaamiva koti-ikävä ja väsymys. Kun mies aamulla kysyi, että koska se minun TET-harjoittelu oikein alkaa, niin jo napsahti. Siis mikä TET-harjoittelu? Luuletko, että olen jossain ylä-asteella?! Mie olen AMK-opiskelija, AMK! Kyllä oli taas hulvatonta komiikkaa ilmassa siinä vaiheessa. Olisi ollut jostain todella hauskaa olla kärpäsenä katossa siinä tilanteessa. Jotenkin ton akateemisen rohvessoorin ja tälläisen tavallisen pulliaisen ajatusmaailmat ei aina kohtaa. Enhän mie ole edes koskaan ollut töissä, niin mistä mie mitään ymmärtäisin. Tällä viikolla on vain tuntunut, että on pitänyt vetää köyttä eri suuntiin alkaen toisen tavasta olla ja hengittää. No joo, joo, eipä meistä kumpikaan jaksa koskaan vihoitella kauaa ja tälläiset asiat unohtuu yhtä nopeasti kuin alkaakin - onneksi. Tänään mies jopa ilahtui, kun kotona odotti murealihaista (se on ollut joskus sitkeääkin) karjalanpaistia ja siisti koti - takaisin suoraan viisketluvulle..

Meidän pojan itkut yötä päivää on ollut kuitenkin liian puiseva kauha tässä sopassa. Mies käytti pojan eilen lääkärissä sen putkihommelin takia. Korvakäytävässä näkyi vain iso verenpurkauma, mutta putken kohtalo on vielä epäselvä. Joten nyt kolmesti päivässä kaksi tippaa korvaan, jotta saadaan veri liuotettua ja parempi näkymä korvaan. Tällä viikolla ollaan vietetty unettomia öitä, kun poika on itkenyt hyvin usein yöllä. Pahaa mieltähän se on tuottanut äidille, varsinkin, kun ihottuma on vallannut pojan kehon kaiken kukkuraksi. Ja ne isot tentit tähän päälle, niin too much too soon..

Valittamiseksihan se meni tämäkin postaus. Mun blogiminällä on varmaan joku kaksisuuntainen mielialahäiriö, kun joko täällä on hip hei niin iloista tekstiä tai sitten häikälemättömästi raakaa realismia valittaen. Vaikka ensimmäistä kertaa syksy on ottanutkin päähän, niin tänään oli kaunis päivä. Ajattelin jatkaa tätä syksyistä oloa ja poltella hermojen sijasta kynttilöitä. Huomenna suunnataan poikkeuksellisesti taas entisille nurkille ja me päästään kahvittelemaan pitkästä aikaa ystävälle, jonka kanssa ollaan tutustuttu ihan nappuloina. 

Arki nyt vain on tälläistä kilpaestejuoksua viikonloppua kohti. Joskus sen esteen edessä saattaa vain olla  kuralätäkkö. Onneksi siihen vaivaan lääke, eikä se ole hirudoid forte, vaan se, että nousee ylös ja jatkaa matkaa. Tänään sain purattua viikon paineet imurinvarteen, pykkikoneeseen ja meidän makkariin, jossa vaihdoin järjestystä. Kamerallekin tallentui tämän päivän kaunis ilma, jota kelpaa kuvissa fiilistellä.


7 kommenttia

  1. Ihana sinä, iso hali ja onneksi on perjantai! Tiedätkö, sain tässä idean. Sun postauksista saisi kehitettyä hyvän telkkarisarjan. Sellaisen draamakomedian, kirjoitat niin ihanasti myös hankalista asioista. Eli siitä vaan myymän oikeudet ja kotiapulainen-nanny palkkalistoille! Haleja, ex-naapuri

    VastaaPoista
  2. Ihania syyskuvia. Toivotaan että ensi viikko olisi mukavampi ja pikkuisen korvasärky helpottaisi.

    VastaaPoista
  3. No voihan arse :D!
    Jospa vkoloppu helpottaa oloja. Tuo pojan itkustelu on kyllä varmasti vielä öisin raskasta. Toivottavasti helpottaa pian!

    VastaaPoista
  4. Oi, mitä kuvia! Oikein harmitti, ettei tullut eilen A:ta hoidosta hakiessa kamera mukaan, kun oli NIIN täydellinen syyssää.

    Postauksesi on kuin meidän perheestä. Tai hyvä kuvaus perheellisen tai äidin elämästä ylipäätään. Tuntuu täälläkin, että usein ollaan joko-tai jollakin laidalla ja kaikki on extremeä. Onneksi on niitä helpompiakin hetkiä välissä. Voimahali täältä!

    VastaaPoista
  5. Tuo vertauksesi kaksisuuntaisesta bloggarista kirvoitti hymyn huulille. Itse tunnustaudun samanlaiseksi ihmiseksi: välillä olen NIIIIN maailmoja syleilevä ja seuraavassa hetkessä kenkä puristaa ja lujaa. Vain elämää. ;)

    Superkauniit kuvat ♥ Istuin aamulla Porvoon uimahallin porealtaassa ja mietin, kuinka käsittämätöömän kaunista ulkona voi olla. Ja kuinka huikeaa elämän pienet hetket voivat olla: siinä sitä saa nököttää hetken ihan yksin, porealtaassa, katsellen Porvoon kaunista syysasua ulkona ja lapsi saunoo isänsä kanssa.Oli arjen luksushetki. ♥

    Hauskaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  6. En tykkää pojan korvahommeleista ja muutenkaan. Mutta pakko sanoa, että vähän kyllä pisti hymyilyttämään tuo TET-harjoittelu.... *reps* :D :D

    VastaaPoista
  7. Ah voi TET-harjoittelu sentäs! :D Huhuh!

    Ihanat kuvat ja tsempit!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!