Sen pituinen se

Meidän poika sai noin kuukausi sitten putket korviinsa puolen vuoden korvatulehduskierteen takia. Lähdin todella toiveikkaana putkitukseen. Olin kyllä tietoinen, että kauaa ne eivät korvissa pysy - oliko se aika jotain 5-6 kuukautta? Osasin varautua siihen, että mitä luultavammin uudet putket voidaan vielä tarvita. Kunhan edes selvittäisiin tästä talvesta ilman korvatulehdusta. 

Noo, syy siihen, miksi postauksen otsikko huokuu draamaa on se, että mepä istuttiin eilen koko perhe terveyskeskuksen iltapäivystyksessä. Olin aivan varma, että yli viikon kestänyt yskä, öinen hengenahdistus, nuha ja kitinä viittaa korvatulehdukseen. Saimme kotona hädin tuskin syötyä (tai siis minä en), kun lähdimme odottelemaan päivystävää lääkäriä. Miksi muuten aina päivystyksessä odottelu on niin kauhean tuskastuttavaa? Alkoi nimittäin äidiltä, pojalta ja kanssaistujilta pettämään hermot, kun ei auttanut äidin puhelimen Muumit, musiikit tai muut viihdykkeet.

Kun vihdoin pääsimme lääkärille, joka vaikutti hyvinkin tuoreelta (ja lapsettomalta) tapaukselta, huvi vasta alkoi. Kun keuhkot, sydänäänet ja vatsa oli tutkittu, oli korvien vuoro. Oikea korva oli ok, ei tulehdusta ja putki oli paikoillaan. Vasen korva olikin hauskempi juttu. Näkyy joku tumma täplä ja onko hänelle laitettu eri putket korviin? Öö, mitä? Paras oli se, kun poika siinä yski tutkimuksen aikana ja lääkärinainen siihen hei poika, sano sitten, kun sua käy yskittämään, niin mä otan tän laitteen pois sun korvasta. En mä kato nää sinne sun korvaa, kun sä yskit. Siis joo, tämä mun kohta kaksivuotias lapsinerohan sulle sitten sanoo, että anteeksi, minun tarvitsee nyt yskiä. No joo, minulla oli aika huono olo oman flunssani ja nälkäni kanssa yli kahden tunnin odottelun jälkeen. 

Jouduimme odottamaan viidennen korvantutkimisyrityksen jälkeen toisen lääkärin diagnoosia. Kivaa ei siinä tutkimuksessa ollut ollenkaan se, että poika itki ja huusi jokaisella kerralla, kun vasempaan korvaan katsottiin. Viimeiset puoli tuntia odottelua oli varsinainen näytös sairaalan käytävillä. Kahdeksan maissa saimme toisen naislääkärin mielipiteen, joka yhdeltä katsomalta totesi putken irronneen ja korvakäytävässä oli nyt tärykalvon reiän lisäksi verenpurkauma ja mustelma. Ei siis ihme, että poika on ollut yhtä rätinää. Nyt pistetään nassuun kahta eri kipulääkettä. Ensi viikolla omalla terveysasemalle kontrolliin. Jippii! Näinköhän se korva on kohta tulehtunut. 

Tälläinen seikkailu tällä kertaa. Vähän jo sattui keuhkoihin, kun flunssaisena sai paimentaa miehen kanssa vuorotellen lapsia. Olin kyllä ihan puhki illalla, ettei tämän päiväiseen tenttiin kertaamisesta tullut mitään. Onneksi ne lääkkeet tuntuvat edes hiukan tehoavan, vaikka aikamoinen rätinä reijo poika edelleen on. Kunhan itse selviäisin tässä flunssassa huomisesta kanyloinnista, perjantaisesta luen koko päivän farmakologiaa viikonloppuun asti. Vähän on vain sellaiset jännittävät paikat kotosalla, kun tarhasta tuli tänään terveisiä: iso osa lapsista kuumeessa ja vatsataudissa. Mikä olisikaan perhe-elämä ilman yllätyksiä.




17 kommenttia

  1. Sympatiat! Kyllä sä tiedät et mä tiedän <3 Monta kertaa ollaan käyty samoissa asioissa kalliilla yksityisellä ja onneksi ne putketkin on pysyneet. Mutta on se korvasta valuva mätäkin koettu et teidän ei tartte..
    Ihanat värit tuossa kuvassa, syksyssä on parasta juuri nuo leiskuvat värit kirkkaassa auringonpaisteessa. Siitä saa vähän voimaa ennen talven pimeyttä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, aika räiskyvät vastakohdat tässä postauksessa. Mutta tosiaan ehkä siitä saa juuri sitä tarvittavaa aurinkoa ja voimaa! <3

      Kiitti, Elina! <3

      Poista
  2. Voi Rähmä! Paranemissäteitä Pikku Miehelle ja kovasti jaksamista äiteelle. Aikamoista. Mutta siltikin: tsemppiä tenttiin, taas yksi askel lähempänä unelmaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Milla! :-)

      Tentti oli tänään ja ihan hyvin se meni - onneksi. Vähän oli väsynyttä tyttöä tentissä, mutta viikko on kohta taas pulkassa.

      Poika sai varmasti paranemissäteitä, kun nukkuukin nyt niin nätisti. Kiitos!

      Poista
  3. Toivottavasti pieni paranee pian, näitä juttuja kun lukee niin muistaa taas olla kiitollinen siitä kun omat lapset ei juurikaan sairastele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän mekin nähdä kohta taas terveitä päiviä. Tälläisen suoraan koulusta kolmeksi tunniksi päivystykseen istumaan on aika mieltä, hermoja ja takapuolta puuduttavaa. :-/

      Onneksi teillä ollaan terveitä! Terveys on niin tärkeää!

      Poista
  4. Pikaista paranemista Hurmurille!

    Mulla aikoinaan kuudennet putket taisivat pysyä paikallaan. Toivottavasti teidän pojun kohdalla tuo olisi vika irtoamiskerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, vasta kuudennet?!
      En edes halua tietää, kuinka kauan kestää, että me saadaan uusi putki korvaan. Vai saadaanko ollenkaan..

      Poista
    2. No, mulla on ollut elämäni aikana kymmeniä korvatulehduksia (joista vain yksi aikuisena). Väärän malliset korvakäytävät on ollut diagnoosi. Korvia on puhkottu lukemattomia kertoja, putkia on ollut lukuisia. Onneksi korvat ovat nyt terveet, eikä lukuisat tulehdukset ole vaikuttaneet kuuloonkaan.

      Poista
  5. Voi ei! Meillä putket on nyt pysyneet jotain 6,5kk, lupailtiin puolesta vuodesta vuoteen... Saapa nähdä, ja saapa nähdä mitä sitten tapahtuu kun ne irtoaa, alkaako heti taas tulehdukset. Nyt ei ole ollut niitä putkituksen jälkeen, vaikkua vaan tulee tosi paljon kun kai se perusvaikkukin irtoaa sit näkyvämmin :D Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on putket hyvin pysyneet paikoillaan! :-) Vähän jäi paha maku tästä suuhun. Olen kyllä miettinyt, onko putken irtoaminen syy meissä ja meidän toiminnassa - esim eikö ne varottu tarpeeksi suihkussa. :-/

      Poista
  6. Auts, sattupas ikävästi :( Pikaista paranemista teidän sairastuvalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Triine! :-)
      Aika harmillinen takaisku, mutta minkäs teet. :-(

      Poista
  7. Olen lukenut blogiasi jonkun aikaa, mutta nyt vasta kommentoin ekaa kertaa! Onpa kurjaa kun tuubi ei ole pysynyt, jospa toinen sentään pysyisi. Ja tuo päivystyksessä istuminen on kyllä ihan hanurista! :(
    Meillä laitettiin tytölle ekat tuubit kun hän oli 10kk, ne pysyivätkin jonkun aikaa, 3kk.. Mutta niistä huolimatta tuli tulehduksia, mutta harvemmin. Välillä käytiin Mehiläisessä imemässä mätää, kun sitä vaan valui.. Ja tuubit irtosivat kuukauden välein, otettiin pihdeillä pois. Nyt tyttö 3v ja lääkäri otti taas tuubit puheeksi! Parhaillaan korvatulehdus molemmissa korvissa.. Eka antibiootti ei tehonnut, eilen saatiin taas toinen lääke! On tää kurjaa katsoa vierestä kun toiseen sattuu!
    Sulla on tosi kiva blogi :)
    ~Sanna~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa, Sanna! Todella kiva kuulla, että olet tykännyt blogistani. Toivottavasti viihdyt jatkossakin. On aina kiva saada tälläisiä mukavia kommentteja. :-)

      Tuo mädän imeminen kuulostaa jo aika rajulta. Toivottavasti me vältyttäisiin siltä. Ja siis se korvatulehduskierre on yksi pahimmista, mitä voi olla. Jo pelkkiin lääkärireissuihin ja lääkkeisiin menee sitä rahaa. Ja tietenkin voimat ehtyvät, kun lapsi on sairaana.

      Kovasti tsemppiä teille!!! :-))

      Poista
  8. Huhhuh mikä reissu, voi pientä! Mulle sanoi joku lääkäri aikoinaan, ettei kaikki perus tk- lääkärit edes osaa tutkia pienten lasten korvia. Ne voi tökkiä ne putket pois, puhkaista tärykalvon... Esikoisella oli X määrä korvatulehduksia (koko ajan) kunnes sai ne putket 1,5- vuotiaana. Samantienhän ne lähti pois, mutta loppui samaan syssyyn ne korvatulehduksetkin Luojan kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä ollut tällä meidän lääkärinalulla homma hanskassa, ei niin yhtään. Teki mieli ottaa ja katsoa itse sinne korvaan! Olisin varmaan osannut paljon paremmin katsoa, että mikä siellä mättää. mrrr.. :-D

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!