Lasten kanssa elokuvissa - ja siitä selviämisestä



Me käytiin lauantaina neljästään elokuvissa. Tyttö on jo muutamaan otteeseen käynyt joko minun, Ukon tai kumminsa kanssa elokuvissa, mutta tämä kerta oli poitsulle ensimmäinen. Ajatus kaksivuotiaasta istumassa hiljaa paikallaan koko elokuvan ajan on aika absurdi. Kaupasta piti hakea ole nyt hiljaa-lahjuksia ja hyllystä löytyikin ihanan rapiseva "rusina"pussi. Mukaan tarttui pojan käskystä kuivattuja hedelmiä ja marjoja, joita siis rusinoiksi kutsuttiin. Elokuvaksi valittiin Lentsikat, jonka on vissiin jo kaikki muut nähneet, enkä siis ala juonta yhtään enempään kertomaan (hyvin tyypillinen alavastaajan nouseminen tähdeksi-tarina, joka oli aika ennalta-arvattavissa). Onneksemme leffasalissa oli vain muutama meidän lisäksi. Ketään ei tuntunut haittaavaan pojan kesken elokuvan seisoskelu ja pyöriminen. Rusinoita löytyi leffan jälkeen ympäri lattiaa ja penkin alta sekä päältä. Kuitenkin kaikki neljä oli rauhallisia ja tyytyväisiä leffan jälkeen. Vaikka muutamaan otteeseen piti poika laittaa istumaan ja sanoa vähän tiukemmin suputtaen, niin kokemuksena se oli loistava. Me ollaan jotenkin niin urauduttu viikonloppuihin, että lompakon(kin) kustannuksella voi joskus vähän repäistä. Minä ehdotin aamulla elokuviin menoa, kun meno alkoi näyttää uhkaavasti taas siltä, jossa kaikki neljä tulee räjähtämään jossain vaiheessa päivää. Ensi kerralla valitaan joku edullisempi aktiviteetti, mutta kerran, pari vuodessa voi satsata tämmöisiinkin.


5 kommenttia

  1. Dropsit 2veen kanssa leffailusta! ;) Olen miettinyt kuumeisesti, pystyisikö oma elohopea-poikani (samaa vuosikertaa) keskittymään elokuvissa käymiseen. Neidin kanssa ajatus elokuvissa käymisestä ei aikanaan mietityttänyt lainkaan ja 2-vuotiaana pystyi käymään leffojen lisäksi Disney on icet sun muut. Mutta. Universumi oli selvästi sitä mieltä, etten tiennyt vanhemmuudesta mitään oltuani äiti kiltille tytölle ja sain Pojan. Semmoisen, joka on tehty kuravellistä, sammakoista, vauhdista, äksönistä, kepposista ja kolttosista. Että on tuo leffassakäyminen hivenen vielä mietinnässä, vaikka mittariin tulee pian 3 vuotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteesi. Meidän poika on tehty myös sammakoista ja kuralätäköistä, mutta me uhmattiin universumia ja lähdettiin huudon ja vilpertin uhalla leffaan. :-D Toivottavasti tekin pian pääsette! ;)

      Poista
  2. Komppaan Millaa. En voisi kuvitellakaan vielä lähteväni leffaan, teatteriin, konserttiin tai mihinkään paikallaan istumista vaativaan Ainon kanssa. Siihen tarvittaisiin meille molemmille rauhoittavia ;-) Sinänsä leffassakäynti on kyllä törkeän kallista tänä päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli kallista, että hirvitti. :-( Mutta onneksi me voidaan lähteä kahdestaan konsertteihin!

      Poista
    2. No niinpä. Puhumattakaan kaikista muista vielä kokemattomista aikuisten jutuista ;-)

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!