Yh-viikko, lelukuvastomania ja leipäeripura

Hyvin kryptinen otsikko, mutta toivottavasti simppelisti sujuva loppuviikko tulossa. Mie oon nimittäin taas tässä tutussa roolissa, työleskenä, kun mies päätti lentää jonnee rysseliin työmatkalle. Kyllähän tämä yh:na oleminen on tuttua yli vuoden takaisesta ja sitä pidemmältä. Nyt vain tätä pakkaa sekoittaa mukavasti toiseksi viimeinen viikko sisätautipotilaan harjoittelua (+ kahden lapsen kilpahuutouhma). Vielä näin tiistaina on ihan luottavainen olo, kun koti ja lapset ovat pystyssä, mie olen selväjärkinen ja harkassa olen ollut yhden kerran jopa etuajassa. Mutta nämä kaksi päivää ovat tuntuneet viikolta. Perjantai, perjantai, tule jo. Eilinen viikon kohokohta, teatteri, jäi nyt menemättä, mutta onneksi vain tämä yksi kerta.



Mutta meillä kotona koetaan erilaisia kohokohtia. Lelukuvastot ovat nimittäin invasoineet postilaatikkomme. Eihän niitä saa mitenkään hävitettyä salaa keräyslaatikkoon, kun joku postipate piilottaa ne kaikkien muiden lärpäköiden väliin lasten löydettäväksi. Olen kuullut jo sata kertaa, kuinka tältä sivulta halutaan vain 44 euroa maksava koirankuvatus, joku helvetin ruma sininen pöllöriiviö, petshoppitalo, melkein kahdensadan euron barbien hevostalli ja mitä vielä. "Äiti, kato.. Mä haluun tän.. Äiti, kato nyt.. Tämä tässä missä on mun peukalo.. Ja tämä myös.. Ja hei tää vielä.. Äiti kato nyt". Sitten niistä kuvastoista käydään sohvalla vuoden riita, että kuka saa lukea nyt mitäkin katalogia. Kun toisessa lehdessä on väärät lelut ja veikka repii kaiken ja sitten niitä lehtiä kiikutetaan mukaan jopa vessaan ja ja. Onneksi pojan synttärilahjaksi satu Myyrä-dvd pelastaa useimmiten hädän kuin hädän.



No mutta. Yh:na olemisena parasta on ehkä se, että saan päättää ihan ite miten kotona hommat menee. Olen muutenkin suht järjestelmällinen, joten olen kellottanut tarhaan viemiset ja hakemiset tarkasti. Muuten ei olisi mitään kiirettä, mutta harjoittelun kaikki tunnit tulee tulla täyteen, eikä bussista myöhästymiseen ei ole varaa, ellen halua viettää viimeistä viikkoa tehden pitkiä päiviä. 
Olen yrittänyt suunnitella viikkoaikataulumme niin, että lapset menevät tarhaan klo 6.30, jolloin minä olen asemissa osastolla vasta klo 8.00. Lähden varttia aikaisemmin töistä kuin normaalisti, jotta olen klo 16 jälkeen tarhalla hakemassa lapsia. Olen saanut nukkua jopa viiteen asti aamuisin (normaalisti herään 4.30), jonka jälkeen hoidan itseni suitsaitsukkelaan valmiiksi, lapsille vaatteet hollille ja leipää evääksi tarhaan. 

Tarhassa olemme olleet aikataulun mukaan, mutta aamupalaa he eivät ole ehtineet syömään kotona. Siksi kysyinkin tänään varovasti, onko muuten ihan ok tuoda aamupäivystykseen lapsille jotain syömistä. Me ei olla käytetty tätä päivystystä kuin ehkä kerran tai kaksi, joten nämä aamut ovat uutuuden tahmeita meille. Olen ihan viattomasti vienyt lapsille edes jotain syömistä mukaan, jotta tarhantätien ei tarvitse kahta tuntia katsoa nälkää huutavia lapsia. Hyvä kun kysyin, sillä joku aamupäivystyksen lapsi äiteineen tai äiti lapsineen oli ottanut nokkiinsa minun huonon äitiyden ja organisoinnin takia. 


Luojan kiitos meillä on enää KAKSI aikaista aamua tällä viikolla. Nyt yritän miettiä hyvää sotasuunnitelmaa, jolla saisin kuudelta vaivoin heränneet lapset syömään kotona/matkalla tarhaan edes jotain. Heräämisen jälkeen kun kaksi naperoa rojahtaa sohvalle ja minä puen siinä hiki hatussa sitten kummankin. Lapseni tuntien aamut ovat kankeita ja hetki voi mennä syömättä. Poika tosin huomaa nopeasti verensokerin laskettua tarpeeksi alas, että nyt on nälkä - SIIS NYT HETI. Enhän mie viitti viedä hoitoon klo 6.45 nälkäraivareita saavia lapsia, sillä se olisi epäreilua lasteni kanssa työskenteleviä kohtaan. Mutta mulla ei ole mahdollisuutta nenämahaletkuun tai näläntunnetta poistaviin laihdutustabletteihin, joilla pelastaa nämä aamut. Mie jotenkin luulin, että aamupäivystyksen lapset syövät omia eväitä, mutta väärässä olin. Monelta ne lapset sitten herää syömään aamuisin ja miten mie edes saan kaksi pöhnäistä lasta syömään mitään heti kuudelta?



Näihin kuviin ja tunnelmiin. Taidan napata kaapista vielä sipsipussin ja katsoa hetken nauhoituksia. Toisaalta kiva hoitaa vaihteeksi arkea yksin, mutta en mie enää jaksaisi tälläistä pysyvänä ratkaisuna. Sipsit sentään pysyy koskemattomana ja voi vain syyttää itseään, jos ne ovat kaapista kadonneet. Sehän se on tärkeintä.


11 kommenttia

  1. Huh rankalta kuulostaa teidän viikko! Onneksi on vain väliaikaista ja sitten taas helpottaa, ainakin hetkeksi. Mä oon kyllä ihaillut sun sinnikkyyttä harjoittelu- ja koulumatkojen suhteen, jos oon ihan oikein käsittänyt niin sulla sitä matkustusta tulee suuntaan ja toiseen jonkin verran. Niin ja lisäksi vielä lasten hoitoon saaminen ja muut aamuhässäkät, huhuh. Mulla on tähän asti kaikki harkat olleet samalla paikkakunnalla ja tää viimisin pyräys oli 10minuutin pyöräilyn päässä. Kevätpuolella mulla on yks kuukauden harjoittelu naapurikaupungissa ja sinne pitää matkustaa junalla, jänskättää jo mutta harjottelu on kyllä ihanassa paikassa. Tsemppiä viikkoon ja nauti sipseistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tässä onneksi pystyssä pysytään, vaikka aika hulinaa täynnä nämä päivät ovatkin. Kiitos tsempeistä! ;-)

      Kyllähän tässä muutama kilometri on välissä, mutta pahimmillaan matkustamiseen menee tunti. Osastolle menoa varten täytyy tietenkin varata 10-15 minuutti enemmän aikaa.

      Mulla on tarkoitus saada ensi kevään harkkapaikka tänne lähelle. Helsinkin on kiva paikka, mutta kyllä nämä pienemmätkin piirit ja sairaalat kelpaavat mulle.

      Poista
    2. Aivan joo. No siis tunti matkana on ihan ok, mutta kyllä se varmasti joskus ärsyttää. Ainakin mua ärsytti, kun pyöräilin paukkupakkasilla tai auraamattomia teitä pitkin kouluun ja menomatka oli vielä ylämäkeä. Kilometrejä tuli suuntaansa vajaa kymmenen, mutta pahimmillaan aikaa meni vajaa 1h30min. Silloin kyllä manasin autottomuutta ja huonoja julksisia, ne tosin on onneksi viime vuosina parantuneet ja koulukin muutti ihan tähän lähelle. Ja siis plussaa oli ettei tarvinu enää mitää jumppailla, kun ees taas pyöräili. Tuli raitis ilma ja kuntoilu samalla :)

      Poista
  2. Huh, ei oo helppoo! :/ Ja että joku on ihan mielensä pahoittanut… o.O Oi ei. Hei, meniskö teidän lapsilta joku smoothie/pirtelö aamulla alas..? Sauvasekoittimella surautat jugua/rahkaa/marjoja sellaiseksi nopeasti (?) juotavaksi, jotta jaksaisivat sinne aamupalaan asti? Tai teet jopa illalla jääkaappiin valmiiksi odottamaan?

    Tsemppiä! Perjantai on ihan nurkan takana! <3

    Ja hei, käykää osallistumassa mun blogissa siihen Barbiearvontaan jos E tykkää Barbeista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstistä välittyy ehkä rankempi kuva, kuin mitä tämä arki sitten loppujen lopuksi on. :-D Ja se leipäjuttu nyt oli ja meni. Ensi kerralla osaan olla harmistuttamatta muita omalla toiminnallani.

      Toi smoothie on oikeasti todella hyvä idea! ;-) Ei tullut mieleenkään. Olet nero! <3

      Poista
  3. Isosti tsemppiä viikkoosi, rakas blogisisar! Onneksi nyt ollaan jo voiton puolella. Olet ajatuksissani monen monta kertaa päivien aikana.

    Olen jo ääneen sanonut Isämiehelle, että minusta ei olisi yksinhuoltajaksi. Siis jatkuvasti. Kyllä hänellekin noita ulkomaan keikkoja tulee, mutta mulla hajoaisi pää, jos joutuisin jatkuvasti olemaan kahden lapsen kanssa yksin. Hatunnosto niille, jotka sen tekevät.

    Sun pelastus lienee ihailtava järjestelmällisyytesi, josta meikäläisen pitäisi ottaa mallia.

    Komppaan Katria, maistuisiko smoothie, juotava jogurtti, myslipatukka tai banaani aamusella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas sinulle, blogisisareni, tsemppaavasta kommentista! <3

      Onneksi olen aika sopeutuvainen, vaikka sitten tuleekin huono omatunto, jos oman väsymyksen vuoksi ei jaksa ihan aina ottaa vastan yksin lasten kiukuttelua. Kohta se mies sieltä tulee ja taakka puoliintuu. :-)

      Poista
  4. Aikamoiselta pyöritykseltä kuulostaa kyllä. Mäkin ehdottaisin aamuun jotain juotavaa, kaakao? Tai nyt oli kaupassa jotain mansikkamaitoja pillillä, tai sellainen imaistava hedelmäsose, rusinoita tai kaurakeksi? Jos nyt ykköstarkoitus ei ole rakentaa ravitsevaa aamiaista, vaan saada edes jotain lapselle mahaan asti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas, sieltä tuli nyt monta hyvää ideaa! Miten mulla ei käynyt nämä mielessäkään. :-D Kiitos!!

      Poista
  5. Darling, nyt myös minä tiedän tyttäresi lahjatoiveet sivu sivulta, pmeidän pikkumies oli opetellut ne ulkoa kun lelulehti oli meillä mukana myös päikkärissä ;) On se ihanaa kun lapsilla on unelmia! Rankka viikko takana sulla, huh! Onneksi siis TAKANA! Yes! MITEN voi kukaan äiti kommentoida sun aamutoimia?? Todella oudolta kuulostaa!

    Olin muuten tiistainakin Helsingissä ja puhelimen akku virransäästöllä, joten sain ihanan viestisi vasta illalla! Saisko susta sunnuntaina seuraa illalla tiedät kyllä mihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, darling! ;-)

      En yhtään epäile, etteikö meidän tyttö olisi lahjatoiveensa iskostanut teidän(kin) perheen tietoon. :-D

      Kyllä, jes, viikko on takana! Taidan tänään nauttia siitä hyvästä jäätelöä ja jotain muuta hyvää.

      Varmasti saat minusta seuraa sunnuntaina. Nyt ei ole flunssaa, vaan astma on vaivannut, mutta se hoituu uusilla tujuimmilla lääkkeillä. Eli treffataan sunnuntaina, vihdoin! <3

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!