Joulu, pysy matkassa mukana













Nykyään kuluu kumman paljon enemmän aikaa palautumiseen. Ei siis sellaisesta kosteasta illasta, vaan opiskelun tuomasta stressistä ja kiireestä. Oikeastaan tässä palaudutaan koko kouluvuodesta. Viimeisin anatomian tentti, joka meni lopulta tosi hyvin, imi mehut tästä naisesta ihan täydellisesti. Kun koulustressi on ohitettu (mitä nyt jännitän vielä yhden tentin tuloksia), niin alkaa joulu stressi. Sitä palautumista ei kannattaisi aloittaa tekemällä aatoksi laatikoita pakkaseen valmiiksi. Eilinen ilta ja yö meni sitten joulukorttien "viimeistelyssä". Piilolinssit silmiini kuivuneina yritin kirjoittaa kortteihin meidän nimet oikein. Tänään sainkin sitten juuri ennen postiauton tuloa kirjoittaa hiki päässä osoitteita, vaikka tiedä, että emme tule saamaan läheskään niin montaa joulukorttia, kuin mitä minä me lähetämme. Jonotusta kaupunkimme ainoassa Postissa ennen kävin ostamassa tytölle ihania askartelujuttuja uuden pöydän kunniaksi. Hain hyvin välttämättömiä paketteja sieltä sun täältä. Plus olin myös töissä - ja tulen olemaan pitkin joulua. Kun pääsimme kotiin, jouduin yhdellä kädellä kommunikoimaan vakuutusasioita hoitavan miehen kanssa puhelimitse (mun rillit ovat nyt kahdessa osassa), kun kaksi nälkäistä lasta ja niiden äiti astui sisään sikolättiin. Ai niin, meillä tuli aamulla vähän kiire, sorii. Pieni turhautumisen purkaminen huushollin kertaalleen siivoamiseen - jonka hyvä mieheni, siivosin jo eilen - ja pienen joulutunnelman luominen, niin avot! Vielä kun nämä päivät kuluisivat vähän hitaammin, niin ehtisi näkemään rakkaita ihmisiä, hankkimaan rahaa ja olemaan stressaamatta. Toisaalta, otan hyvänä merkkinä sen, että ihan miehelleni todistaakseni joulukinkun hyvän maun, maistoin sitä itse! Olen siis ollut ilman lihaa (kalaa lukuunottamatta) amiksesta lähtien. Ei mua nyt ihan tiukkapipoksi voi sanoa! Elämä ei kyllä pysähdy hetkeksikään, vaikka aivot tuntuvatkin jäävän jo tästä vauhdista matkan varrelle. Mutta tämä elämä olisi paljon tylsempää rauhallisena ja - tylsänä. 


6 kommenttia

  1. Sattuu ja tapahtuu...;)
    Ihanan jouluisia juttuja sinulla siellä tekstiileissä ja muutenkin. Ja vau, mitkä laatikot olet ahkeroinut! Nostan oikeasti hattua. Itse menen aina vuorotellen anopin tai äitini valmiiseen joulupöytään. Eli laatikoiden teosta minulla ei juuri ole kokemusta...vielä.

    Ihanaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita laatikoita kannattaa kyllä kokeilla! Hirveä sotku tulee ensin, mutta se on sen arvoista! ;-)
      Mulle tuli jotenkin paha mieli, kun näin rosollia kaupassa valmiissa pakkauksissa. Pakko tehdä edes joskus jotain tälläistä ihan itse!! ;-)

      Poista
  2. Löysin jokin aika sitten blogisi, tykkään. Olet sitkeä ja ahkera.
    Krista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, Krista!

      Tiedätkö mitä! Mulla on ollut tänään(kin) aivan hirveä kiire duunissa, josta en tykkää tässä hoitotyössä. Tulin kotiin ylitöistä ja silti jäi huomiselle hommaa. Makasin tossa sängyllä ja mietin, olisiko sittenkin vain helpompi olla köyhä ja onnellinen. Mutta ei vitsit, sun kommentti jostain kumman syystä piristi ihan kamalasti! Kiitos todella paljon!!! :-))

      Poista
  3. Ihana, tunnelmallinen kotinne on pukeutunut jouluun. Tykkään! Ja vau, olet jaksanut ahkeroida laatikotkin itse! Nostan hattua. Meillä ne tänä vuonna tulevat ihan kaupan laareista. Piparit ja tortut sentään leivomme itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rakas! ;-)
      Tänne saa tulla sitten tuomaan itse leivottuja pipareita, niitä meillä ei vielä nimittäin ole!

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!