Tie sydämeen käy jouluruoan kautta

Niinhän siinä kävi, että mässättyä tuli. Iski pieni paniikki, kun mies tokaisi jääkaappia katsoessa, että tämän joulun mässäilyt taisi olla tässä. Olin aikaisemmin päivällä itse ajatellut, että jos olisi pakko valita viimeinen ateria ennen kuolemaa, niin se olisi notkuva joulupöytä. En tiedä, onko se juuri ne laatikot ja rosolli, vai johtuuko se siitä, että kerrankin tulee panostettua ja satsattua jopa kolmas lautasellinen. Siis mistä mie nyt puhun. Odottakaas hetki..

Meillä meni tämä joulu nyt (joulu)pipariksi hehheh lasten kuumeen vuoksi. Tänään pojan lämpö ylettyi vain 37, kun tytöllä pikkasen sen yli. Koko loma tähän asti ollaan vietetty neljän seinän sisällä. Tunnustettava se on, että koska ei olla päästy kukaa roskista pidemmälle ulos, niin vähitellen käy toisten naama ärsyttämään. Haluan ehdottomasti varata ajan sille pariskunnalle, joka pystyy olemaan kipeiden lasten kanssa sulassa solussa monta päivää keskenään. Olin eilen jo ihan valmis lähtemään vaikka yksin leffaan.


Tänään aamulla oli pakko tehdä jotain, ennen kuin jonkun suusta olisi löytynyt kourallinen joulupalloja. Puettiin kaikki lämmintä päälle ja käytiin heittämässä melkein tunnin autolenkki. Tuhlausta ja hyvin epäekologista, tiedetään, mutta jos se säästi meidän perheen isolta riidalta, niin onneksi lähdettiin. Koska tyttökin tunnusti, että joulu oli ihan tylsä (ehkä hän vähän dramatisoi) veikan huutamisen, isin nukkumisen ja minun mäkättämisen nukkuvalle isille, niin asialle oli jotain tehtävä. On kyllä itselläkin ollut mälsä olo sen vuoksi, kun olemme joutuneet siirtämään mummolavisiittejä sairastelun vuoksi.


Vaikka aika stressivapaata lorvailua täällä ollaan muuten vietetty, niin isoin pelastus on ollut hyvä ruoka. Kyllä olisi jo paljon aikaisemmin napsahtanut, jos olisi pitänyt syödä hampaat irvessä jotain kuivaa känttyä ja valmisruokaa. Tänään päätin kattaa vielä kunnon tapsanpäivän lounaan kaikille, koska me panostetaan tälläisiin asioihin ihan liian vähän. Vaikka päivät ovat tylsän harmaita, niin tänään oli jotenkin valoisaa ja oli ihana pistää kaikki ruoat eri kippoihin (kiitos tiskikoneelle) ja mässätä rauhassa. Lasten selvät jouluruokainhokit ovat löytyneet päivien aikana, mutta nälkää ei ole kukaan nähnyt. Joulupipareita käydään aina välillä napsimassa ja glögiä keittelemässä. Arkeen palaaminen samalla pelottaa ja huojentaa. Toisaalta nämä päivät keskenään ovat olleet meille kaikille hyväksi, mutta meidän kaikkien pippurisen luonteen vuoksi on hyvä, ettei tarvitse ihan viikkoa "kärsiä". Silloin ei ehkä enää ruokakaan auttaisi. Heh.


Mutta, kiva joulu on ollut kuitenkin, melkein 24h vuorokaudesta. Jääkaapista taitaa löytyä köntti homejuustoa, jonka ajattelin mussuttaa illalla viimeisten joulupiparien kanssa - niiden ohuiden Annas piparkakkujen kanssa.

Oliko se nyt Atria vai mikä, joka päätteli, että hyvä ruoka, parempi mieli!


2 kommenttia

  1. Peruna- ja lanttulaatikkoa voisin syödä mämmin ja Runebergin torttujen ohella läpi vuoden. Ja simaa. Ja konvehteja. Ja...ja...ja... ;)
    Kruisailu auttaa lähes vaivaan kuin vaivaan. Nimimerkillä moottorihullu. Pienentää sitä hiilijalanjälkeä sitten jossakin toisessa kohtaa ;)
    Toivottavasti tauti alkaa talttumaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä niin hyvät ruoat taas, että harmikseni ne on nyt loppu. :-(
      Pieni höyryjen päästely tekee ihan hyvää, vaikka auton rattiin ei vihaisena saa mennä. Silloin pitää vain olla hiljaa ja katsoa maisemia. ;-)

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!