Viimeinen rutistus





Hengissä ollaan, vaikka oma vireystaso alkaakin hiipua aina koulusta päästyäni. Siksi tämä blogi-rakkaani on jäänyt ihan huomiotta syntisen kauan. Ensi viikolla on kaksi koitosta tenttien muodossa, jonka jälkeen koulu on tälle vuodelle taputeltu. Ajatella, että olen sitten vuoden opiskellut kätilöksi! Tai sairaanhoitajaopintojahan me vielä seuraavat kaksi vuottakin suoritetaan, mutta sillti fiilis on ihan mieletön! Koska olette niin ihania lukijoita, aion hemmotella teitä (toivottavasti) ensi viikolla arvonnan muodossa.

Minun päiväni ovat kuluneet puuduttavan ryhmätyön ja anatomian ihmeellisessä maailmassa. Äitinä ja vaimona oleminen on ollut hetkittäin aika puutteellista. Kasin jälkeen ei iltaisin enää jaksa paljoa pukahtaa. Tälläkin viikolla jouduin torkuttamaan herätyskelloa kaksi tuntia, jotta jaksoin nousta sohvalta sänkyyn. Onneksi ihanat mummit ottivat tytön hellään huomaansa viikonlopun yli, joten tässä talossa tepastaa nyt kaksi pippurista miestä ja yksi stressaantunut naikkonen. Ensi viikko ja tuleva loma (töitä tehdessä) siintävät vahvasti mielessä. Vuosi opiskelevana perheenäitinä on mennyt todella nopeasti. Tähän vuoteen on mahtunut todella paljon asioita, tunteita ja tapahtumia, että joku päivä pitää ihan pysähtyä niitä pohtimaan.

Ihanaa, että jaksatte olla vielä siellä! Kohta minä taas palaan.

ps. Vaikka blogi onkin hissukseen, niin instagram ei. Joka päivä paukuta uusia kuvia ja vähän erilaisen joulukalenterin luukkuja videoiden muodossa auki. Löydät minut nimimerkillä eevisydamenasialla


4 kommenttia

  1. Jaksaa, jaksaa! :) Kaikki on päämäärän arvoista... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuh, lääh. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!
      Kiitos! <3

      Poista
  2. Heips! Heitin sinua haasteella: http://limpsinlampsin.blogspot.fi/2013/12/11-kohdan-haaste.html :)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!