52 viikkoa: 2/52 ja se toinen blogi

Hahaa, kuvaprojekti on saanut jatkoa. Otin jopa jo eilen yhteiskuvat lasten kanssa, tosin taas hämärässä ja lapset terävinä ja minun naamani suttuisena. Ei tosin haittaa, sillä sen hetkiset silmäpussit ja näppyläsaldo olisi voinut pelottaa herkempiä katsojia. Neljä yhdestä taitaa olla meidän luku, jossa yksi kuva on edes jotenkin albumikelpoinen. Koska tämä haaste otetaan tosissaan ja minulla on tarkoituksena saada jokaisesta viikosta yksi hyvä kuva paperiversiona valokuva-albumiin, voisin näppäränä tyttönä ostaa jo valmiiksi albumin ja tuunata sitä. Edelleen minusta olisi ihana julkaista täälläkin niitä naamakuvia lapsista, mutta miehen pyynnöstä ja omasta pelkuruudesta johtuen selkeitä kasvokuvia ei koskaan tule, saatikka kenekään oikeita nimiä. Tämän viikon kuva ei tosin ole yhtään sen huonompi. Tälläinen näkymä yleensä kohtaa, kun katson alas. Tuosta "sumasta" ei pääse ohitse ilman rään pyyhkimistä housuihini tai ainakaan yhtä halia.


Muistatteko sukulaiset ja ystävät piilossa olevan Sylin täydeltä -blogin? Sinne aion kautta kiven ja kannon julkaista teille ne valokuva-albumiversiot meidän yhteiskuvista - alkaen nyt. Kyseessähän on suljettu blogi, jonne olen lisännyt sukulaisia, ystäviä ja muutamia blogikavereitakin. Myös sinä, Rakas blogiystävä (tai ystävä in real life), joka koet haluavasi (suojellen meidän yksityisyyttä) osallistua toisen blogin kautta elämäämme, on se mahdollista. Täällä niitä tiettyjä vakiolukijoita on, joiden koen olevan aivan loistavia ihmisiä ja siksi uskallan raottaa verhoa vähän lisää. Laita siis pyyntösi sähköpostitse, sillä lukijaksi pääsee lisäämällä lukulistaan sähköpostiosoitteen.

muumitalossa(at(hotmail.fi


Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!