Juurtumisesta











Sitä alkaa vihdoin tuntemaan olonsa ihan kotoisaksi ja Porvoolaiseksi. Muutosta on nyt yli vuosi, enkä enää löydä itseäni itkemästä lasten Ikean teltasta. Vanhan kaupungin lumo on haihtunut. Nyt se tuntuu niin pieneltä ja enää sen läpi ei kulje silmät pyörien päässä. Kaupungin parhaimman lelukaupan myyjän kanssa tulee höpöteltyä niitä näitä kuin vanhan tutun kanssa. Arkipäivän auringon alla kaupunki on ihanan hiljainen ja tyyni. Koulupäivän jälkeen on miellyttävä palata tänne takaisin. Tänään bussipysäkiltä koulun ovelle kesti tulla tasan tunti. Se tunti ei tunnu enää missään. Pahimpina Helsingin ruuhka-aikoina sitä oikein odottaa pääsevänsä omaan bussiin ja kotiin hiljaisuuteen. Huomaan talvipakkasessa kuvaavani niitä samoja taloja, samoja kulmia ja sen äänettömiä katuja. Nämä ovat minun tuttuja paikkoja. Ruotsin kuuntelu on harjaantunut aivan mielettömästi ja nykyään töissä sitäkin kieltä uskaltaa puhua ja nauraa makoisasti päälle, jos tulikin sanottua vahingossa pue päähän hame. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun minulla on kesäksi jo tässä vaiheessa valittavana kaksi työpaikkaa sillä varmuudella, ettei taivas putoa niskaan. Lapsilla on hyvä tarha ja meillä ystäviä. En enää osaisi muuttaa takaisin lähtöpisteeseen, saatikka yhtään suurempaan kaupunkiin. Nyt Porvoossa paistaa aurinko ja se tuntuu aivan mielettömän hyvältä.


15 kommenttia

  1. Ihania kuvia, Porvoossa pitäis niin päästä joskus käymään, mutta aina se on vaan jäänyt suunnitelman asteelle vaille toteutusta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porvooseen pääsee niin kätevästi motarin bussilla! ;-) Tänne vaan!!

      Poista
  2. Heippa Eevi!
    Käypä kurkkaamassa blogissani...
    :)

    VastaaPoista
  3. Mä pääsen seikkailemaan Porvooseen maanantaina - tosin vähän tiukalla aikataululla, sitäkin enemmän jännittää bussimatka apinoiden kanssa. Ehkä siitäkin selviää, kun palkinto on kuitenkin Porvoo. :)
    Ihanaa, että tuntuu kodilta. Se on tärkeetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro sitten miten reissu täällä meillä meni! ;-)

      Poista
  4. Oliko susta juttua Kaksplussassa? Viime vuoden numerossa? :)

    VastaaPoista
  5. Porvoon vanha kaupunki on ihana! Ja vielä ihanamman kaupungista tekee teidän ihana perheenne!

    Mä tajusin tämän postauksen luettuani, että mä olen NYT juurtunut Helsinkiin. Muutin tänne 2007 keväällä ja nyt en voisi enää kuvitella asuvani muualla. Joskus huomaan kuitenkin haikailevani edellistä kotikaupunkiani Tamperetta...

    VastaaPoista
  6. Voi kuinka tuttuja ajatuksia.. Minä kuitenkin huomaan, että en ihan vieläkään koe tätä kaupunkia kodikseni. Tampere taas oli minulle Koti. Hassua, että melkein neljä vuotta muutosta, mutta edelleen ajattelen näin. Ehkäpä se jossain vaiheessa muuttuu. Toisaalta muutto takaisin Tampereelle nyt tuntuisi todella hassulta, kaikkihan on sieläkin muuttunut. Ehkä kaipaankin sitä aikaa Tampereella, en niinkään itse Tamperetta. Tai ehkä sittenkin kaipaan.. :)
    Hetkisen olen lukijanasi ollut, meitä yhdistääkin melko moni asia. Ainakin sama koulu ja koulutusohjelma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä? :-D Siis me asutaan samassa kaupungissa, käydään samaa koulua ja vielä samaa koulutusohjelmaa? Ollaankohan me koskaan oltu samassa bussissa? Aivan mieletön sattuma, Vautsi. Jos joskus tunnistat minut, niin nykäise hihasta!

      Poista
  7. Anteeksi, ilmaisin itseni vähän huolimattomasti :D Kotikaupunkini on tällä hetkellä siis Helsinki. Mutta muuten kaikki pitää paikkaansa :) Koulussakaan emme ole tormänneet, sillä olen ollut nyt 1,5 vuotta hoitovapaalla ja kun palaan kouluun, teen vain muutaman puuttuvan harjoittelun ja valmistun. Mutta jos satumme koulussa (tai ihan missä vai) törmäämään, niin ehdottomasti jäädään jutulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, no sullahan on hyvin koulu paketissa. :-) Jos joskus jaksat, niin laita mulle sähköpostilla millaisissa harjoittelupaikoissa olet ollut? Nauti hoitovapaasta!

      Poista
    2. Joo, mielelläni kerron mun harjoittelukokemuksista :) Täytyy vain olla oikea vireystila kirjoitella niistä, aika kun tuppaa kultaamaan muistot ;) Olen lähes poikkeuksetta joka harjoittelussa sanonut ekan viikon jälkeen, että ihan tylsä harjoittelupaikka. Ja sitten onkin ollut aivan mahtava harjoittelu :) Pitäisi muistaa pitää suunsa kiinni, mutta kun hölösuu on...

      Poista
    3. Mahtavaa, kiitos paljon!
      Sitten kun jaksat, niin pistä postia. :-) Ja tietty kaikki opettajiin liittyvät kokemukset ovat tervetulleita myös. Meillä on nimittäin yhden tietyn kanssa tullut vähän "haasteita".

      Poista
  8. Sinua odotteleen posti sähköpostissa, viimeinkin sain sen matkaan :)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!