Kulissisiivooja ja sen tyypillinen mies

Tein pientä kenttätutkimusta vahvistaakseni kokemukseni miehistä siivoojana oikeiksi. Perioperatiivisen hoitotyön tunnin tauolla on hyvä saada vähän buustausta omiin mielipiteisiin ja havaintoihin. Kolmen naisen otoksen perusteella jokaisen mies (ja varmaan monen muunkin) oli ns. aggressio-kyllä mä kohta-no oisin mä sen hoitanut-aloitan siivouksen klo 20-kato nyt kun mä imuroin, missä mun palkinto-siivooja. Itse joskus blogissani tunnustin olevani sellainen marttyyrisiivooja. Enää en siivoa nöyristellen, vaan nykyään edelleen olen se, joka suurimman osan tekee, mutta en siksi että se olisi helpompaa kaikille. Siivoan siksi, että en jaksa katsoa sekasotkua yleisissä tiloissa. Nukkumaan on kivempi käydä, kun kämppä on yleisesti siisti.



Mies päätti kerran aggressiopäissään käydä siivoamaan keskellä asuntoamme olevaa varastohuonetta. Hän siis sai puuskan, joka tapahtuu vuodessa ehkä kerran tai kaksi. Sieltähän sitten paljastui vähän jotenkuten viikattuja lakanoita (viikkaa yksin ison parisängyn aluslakana) ja kunhan nyt vain jonnekin tuupattuja tavaroita (hyllyt on niin korkealla maanpinnasta, minä matalalla). Sain siinä sitten kuulla kunniani ja väsyneenä kävin vetämään lakanat uusiksi. Yritin kyllä puolustautua sanomalla, että jos mie joudun kaiken tekemään yksin, niin mua ei henk.koht haittaa, että miltä siellä varastossa näyttää. Olen sellaisen hallitun kaaoksen mestari. Aivan kuin Frendien Monicalla, niin minullakin on siististä asunnosta huolimatta ne kauheassa kaaoksessa olevat kaappini.

Yhtenä iltana, hyvien lastenvaatekauppojen innoittama, mies iski uusiin kaappeihin käsiksi. Pakko sanoa, että eipä ole lastenvaatteet olleet koskaan noin siisteissä pinoissa. Kyllä minäkin siistejä kaappeja arvostan. Sellaista minäkin yritän aina pitää yllä, mutta se osoittautuu joka kerta niin vaikeaksi. Siksi minun pitäisikin siivota oma vaatehyllyni aina kahden viikon välein vähintään, jos ne jossain järjestyksessä haluaisin säilyttää. Kaikille kaapin irtotavaroille pitäisi olla omat laatikot, eikä niihin saisi koskea enää ikinä siistin järjestyksen säilyttämiseksi. Tykkään kyllä järjestellä vaikka siivouskaappia, mutta jos se imuri on taas kymmenen kerran käynyt vain minun käsissäni, niin ihan sama millä mutkalla se sieltä kaapista löytyy seuraavan kerran. Mies jos sanoo, että kuinka asiat olisi helpompi tehdä niin tai näin, niin nykyään tokaisen vain, että anna mennä. Mie tiedän ihan tarkkaan, missä mytyssä mikäkin tavara on - ja yleensä muistan ulkoa onko tavara oikella vai vasemmalla, ylhäällä vai jonkun alla.



Siivoamisestahan saisi parisuhteen kuumaan perunan, jos vain tahtoo/jaksaa alkaa vääntämään. Mua suoraan sanottuna ärsyttää vääntää aikuisen ihmisen kanssa elämän perusasioista. En käsitä, kuinka miehet yleensä ovat selvinneet asuessaan yksin. Kun mies vielä asui kolmen miehen solussa, oli hän kuulemma se, joka piti kämpästä huolta. Loppuuko se sellainen into jotenkin kuin seinään yhteen muuttaessa? Tai onko lapsuudenkodista muuttamisen jälkeen jäänyt käteen vain se, että oman huoneen ja jälkien siivoamista kapinoidaan loppuelämä. Jotenkin tässä siivousasiassa pätee laki: annat pikkusormen, se vie koko käden. Anna periksi kerran, anna periksi aina. Ja tietysti toinen osapuoli jaksaa muistuttaa, jos joku kerta se imurinvarsi on päätynyt käsiin ja sillä saatu aikaan siivousoperaatio.

Lapsiperheessä siivoaminen on ihan pieni asia, mutta silti siitä saa niin ison asian. Siivoamisesta varmasti saa vääntää lastenkin kasvaessa teineiksi, koska siitä saa välillä nytkin. Aikuinen ihminen on kuitenkin eri juttu kuin lapsi. Mullahan oma sekaisten kaappien syndroomani, mutta samalla kulissisiivoojan vikaa. Joten mikä olen mitään sanomaan? Mutta koska me emme vietä päiviämme kaappeihin sullottuna, tykkään minä perus siististä kodista ympärillämme. Tykkään siististä kodista, johon kuuluu omien pyykkien toimittaminen asiaan kuuluvalle paikalle, mandariinin kuorien vieminen roskiin, astioiden kerääminen tiskariin, imuroiminen silloin tällöin ja kaukosäätimien säilyttäminen siellä, josta muutkin ne löytää (ei esim vessassa).



Mulla varmaan tää jonkinlaisen siivousnatsin piirre juontaa osaksi geeneissä ja osaksi siitä, että olen aina tottunut siivoamaan. Mitään täydellisesti kiiltävää, valko-beigeä sisustuslehden kotia ei tarvitse tavoitella, mutta sellaista ihan perus siistiä kotia. Vaikka mies joskus valittaakin materian määrästä, niin mie haluaisin nähdä sellaisen sisustusmanian vaimon ylläpitämän huushollin, jossa minun mies joutuisi navigoimaan imurin kanssa. Meillä on aika kompakti neliö, joka ei ole koolla tai designillä pilattu. Meidän kotia ei ole mikään mahdottomuus ulkopuolisenkaan siivota. Ja tämä jaetaan vastuu 50-50 huushollaamisessa (vähän niin kuin lastenkin kanssa pitäisi jakaa) pitäisi hyvää parisuhdetta yllä. Mulla on ihan sama, miten vaikka ystävät tai sukulaiset pitävät kotiaan yllä. En kavahda muiden epäsiisteyttä tai siivousmaniaa.

En vaan silti voi sille mitään, jos iltaluennolta tullessani ysin aikaan kotiin, minua odottaa pommi ja veri kiehahtaa. Lasten märät käsineet ovat löytyneet vielä siihenkin aikaan eteisenlattialta, likaisia sukkia saa kaivaa sohvatyynyjen takaa, kaikki päivän aikana käytetyt ruokailutarvikkeet lojuvat edelleen keittiönpöydällä ja mies on iloisesti läppäriltä. En mie sillä, etteikö se pääasia ole juuri lasten kanssa oleminen ja heidän hoitaminen. Onhan tässä maailmassa toki tärkeimpiäkin asioita, enkä aina itsekään jaksa siivota vaikka pitäisi. Mie vaan nyt olen osaksi sellainen, että joskus on hyvin vaikea painaa pää tyynyyn illalla, jos tiedän mikä odottaa seuraavana päivänä.


Tietysti haluan kuulla muidenkin kokemuksia siivoamisesta tai siivoattomuudesta parisuhteessa. Mutta kaikkein eniten tahtoisin tietää, miten niissä katalogi-kodeissa siivotaan, joissa joskus on kaksi legoa joutunut olohuoneeseen tai designlehti lojuu sohvan nurkassa. Käykö teillä joku siivooja? Au pair? Vai vetääkö ne naiset pari teelusikallista viinaa sokeria naamaan, ennen kuin tarttuvat toimeen? Ja toimiiko miehiin lahjonta, uhkailu ja kiristys siivousrintamalla - olut per siivottu huone, ei ruokaa viikkoon tai jos et siivoa saat nukkua yksin?


23 kommenttia

  1. Munkin on pitänyt aiheesta kirjoittaa, mutta oon ollut niin väsynyt siivoamisesta etten ole jaksan kirjoittaa aiheesta.
    Mullakin vallitsee kaapeissa kaaos, etenkin vaatekaapeissa (oma + lapset). Mies viikkaa sellaisella silmänkääntötempulla, mutta ei kyllä koske muihin kuin omiin vaatteisiinsa.
    Ja me molemmat tehdään kotitöitä tasapuolisesti, ongelma on vaan se että kumpikin kiinnittää huomion eri asioihin; mua ärsyttää likaset pinnat (kaapit, kaakelit, seinät, lattiat), miestä "sekasorto" eli lelut lattialla jne.
    Joten kumpikin keskittyy siihen mikä itseä pännii ja sitten valittaa kun toinen keskittyy omaan sektoriinsa. Sen sijaan että oltaisiin tyytyväisiä että eri orientaatioiden ansiosta jonkinlainen siivoustasapaino säilyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä olisikin oikea dreamteam, jos kaikki menisi juuri niin, että jokainen hoitaisi naputtamatta oman alueensa. :-D En tietysti aina jaksa olla kaulin kädessä valittamassa näistä siivoamisen epäkohdista, mutta nainen kun olen, niin se suu vaan aukeaa. :-D

      Poista
    2. Voi kuule.. Kuulostaa niiiin tutulta! Toissapäivänä töistä tullessa en yhentoista jälkeen enää jaksanu siivota, kauheassa hopussa sitte siivosin kaiken muun ohela miehen ja lasten jättämäm kaaoksen ko oli vieraita tulossa. Ja tuossa oot niin oikeassa; se suu vaan aukeaa, ei vain voi mittään!!

      Poista
    3. Haha, paniikkikiukkusiivoaminen on ehkä ärsyttävin tapa siivota! :-D Mulla ei tosiaan toimi mikään suodatus mun leipäluukussa, jos tulee mitta täyteen, niin sitten tulee tuutin täydeltä..

      Poista
  2. Tää aihe osui ja upposi! Meidän parisuhteessa eniten kinastelua on aiheuttanut varmaankin siivoaminen. Meillä lähtökohta on se, että muutettiin miehen kanssa lapsuudenkodeistamme asumaan suoraan yhteen, joten kumpikaan ei ole asunut missään vaiheessa ihan täysin omillaan. Ollaan asuttu yhdessä nelisen vuotta ja vuosien saatossa tilanne on mennyt siihen, että meillä ei mies juurikaan siivoa. Saattaa tyhjentää tiskikoneen kerran kuukaudessa jos tähdet sattuvat olemaan oikeassa asennossa, mutta muuten kaikki on jäänyt mun harteille.

    Aluksi jaksoin nalkuttaa siitä, mutta lopulta aloin väsymään nalkutukseen itse, koska sillä ei saatu aikaiseksi pysyvää muutosta. Mies siis istuu koneellaan, pelaa ja minä käytän aina ison osan omasta ajastani kämpän pitämiseen siistinä. Välillä tuntuu, että meillä asuu yksi aikuinen ja kolme lasta, joista sottaisin on tuo kaikista vanhin kaksilahkeinen. Jopa meidän 2,5-vuotias poika osaa viedä jogurttipurkit ja muut ihan itse roskikseen, mutta mies sen sijaan jättää kaikki pöydille, kaappien ovet auki jne. Ollaan puhuttu useaan otteeseen siitä miksei tämä osallistu kotitöihin ja hän on vain todennut, ettei voi siivota, ellei siihen löydy "oikeaa fiilistä". Jos mäkin ajattelisin noin ja keksisin yhtä hyviä tekosyitä, niin en haluais tietää missä jamassa meidänkin koti olisi. Mulle riittäisi jos koti pysyisi edes perussiistinä, joten musta en vaadi liikoja.

    Mä veikkaan, että mun miehen kohdalla tämä juontaa aika pitkälti lapsuudesta asti. Heidän perheessään äiti on ollut se, joka on huolehtinut ihan kaikesta. Töiden ohella tämä on pitänyt kodin siistinä eikä lapsiltakaan ole mun käsittääkseni juurikaan vaadittu esim. oman huoneen siivoamista. Äiti on pedannut sängyt, imuroinut, hoitanut lattioilta likaiset pyykit oikeaan paikkaan, laittanut puhtaat vaatteet siististi kaappeihin, tehnyt joka aamu lapsille aamupalat jne, joten eihän tuo ole oppinut pitämään noista asioista itse huolta ollenkaan. Oman veljen kanssa tuntuu olleen vähän sama - siltä ei ole uskallettu vaatia mitään, mutta mut on perheen esikoisena (meitä lapsia on viisi) laitettu tekemään kotitöitä ihan päivittäin. Jälkeenpäin kyllä kiittelen äitiä tästä, vaikka lapsena se tuntuikin rasittavalta.

    Välillä tekis mieli pistää mies asumaan johonkin luukkuun itsekseen, jolloin se saisi kaiken vastuun kodin ylläpitämisestä itselleen, mutta musta tuntuu, että silloinkin äiti rientäisi apuun ja siivoaisi siellä poikansa puolesta - tai sitten sitä ei kiinnostaisi onko sotkuista vai ei. :D Elättelen silti toiveita, että tuo kasvais jossain vaiheessa yli noista peleistä ja kodin siivoaminen alkaisi kiinnostamaan vähän enemmän, mutta oikein muuta ratkaisua mä en ole tähän keksinyt. :D Sori romaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsit, kun oli hyvä romaani! Todella paljon samanlaisia ajatuksia mullakin! Mun täytyy paneutua tähän sun viestiin vielä myöhemmin. Mutta KIITOS! :-)

      Poista
    2. Sara - toivottavasti näet vielä tän kysymyksen... Kirjoitit että

      "Oman veljen kanssa tuntuu olleen vähän sama - siltä ei ole uskallettu vaatia mitään,"

      Osaatko sanoa MIKSI häneltä ei uskallettu vaatia? Pelättiinkö että hän saa raivarin, vai että hän ei kestä vaatimuksia, että hän jotenkin on liian hauras ottamaan niitä vastaan, vai että hän huonosti siivoamalla saa enemmän kaaosta aikaan kuin hyvää?

      Tätä olen pohtinut paljon!

      t. Maikki

      ps. Eevi, kiva kiva postaus!

      ps. 2. Allekirjoitan tuon että jos kotona vanhempi tekee lapsen puolesta, voi olla vaikeaa oppia. Mulla oli näin, vaikka tyttö olenkin ollut. En "näe" tarvetta siivota, ja mies on tästä usein sanomassa.

      Poista
    3. En itseasiassa tiedä tarkalleen minkä takia tältä ei ole vaadittu mitään. Ei tämä siis saanut minkäänlaisia raivareita ikinä, mutta jos pyydettiin siivoamaan huone niin ei se sitä ikinä siltikään siivonnut. Äidin kanssa joskus muinoin puhuttiin tästä ja se vaan totesi, että "no ei se tee sitä kuitenkaan/ei se osaa siivota" ja antoi sitten periksi. Muistan kuinka itse siivosin minun ja veljeni yhteisen huoneen ollessani sellainen 4-5-vuotias nappula, mutta muistan samalla kuinka vanhempani siivosivat vielä 14-vuotiaan veljeni huonetta, kun tämä ei sitä itse hoitanut. :D Voi olla toki vähän niinkin, että minä esikoisena tunnuin niin "isolta" pikkuveljeen verrattuna, ettei siltä haluttu pienempänä vaatia ns. liikoja ja ehkä taustalla oli vähän vielä sekin ajattelutapa, että naiset hoitaa kodin ja miehet muut työt? En tiedä. :)

      Poista
  3. Jos minun miehelläni olisi blogi, hän varmaan kirjoittaisi minusta näin... ;)
    Multa puuttuu totaalisesti siivous/kodinhoito-geenit ja kai se lopulta aina käy niin, että jing ja jang kohtaavat. Miten muuten minunlaiseni siivousallergikko löytää kodinhoitotaitoisen miehen...? ;)

    Mutta voin sanoa näkökulman ihmiseltä, jota eivät pyykkivuoret tai tiskipöydän huojuvat vuoret haittaa. Ehkä me siivousallergikot emme tee juurikaan mitään, koska meitä ei oikeasti häiritse villakoirat, viikkaamaton pyykivuori, pesemätön pyykkivuori, se että astiat saattavat joskus loppua kun ei jaksa täyttää ja tyhjentää astista jne. Ja jos sitä toista osapuolta vaivaa, se tarttuu imurin varteen. Tiedän aiheuttavani tällä elämäntapaintiaanisuudellani otsasuonen pullotusta ja tykytystä miehelleni, joten aika ajoin pyrin ryhtiliikkeeseen. En siksi, että sotku alkaisi häiritä, vaan siksi, että Mies on rakas.

    (onkohan muuten koskaan sellainen pari löytänyt toisensa, jossa siivousinto on 50/50? Aidosti, ei kiristetysti/lahjotusti/uhkaillen...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kiitos mielenkiintoisesta näkökulmasta. Niinhän se meilläkin on, että miestä ei lika haittaa (paitsi pari kertaa vuodessa) ja itse olen nyt-heti-tyyppiä. :-)

      Mutta itsepähän totutin miehen niin hyvään kohteluun. Hyvä se nyt on käydä vaatimaan muutosta. :-D

      Poista
    2. Hei, hyvä puolustuspointti minulle: itsepähän mies totutti minut hyvään palveluun ;) Ja ihan rehellisyyden nimissä: kokkaava Mies vei jalat altani. Ja siisti talo. Kysyinkin ääneen että "käykö sulla äiti siivoomassa vai siivooja" ja muistan olleeni epäuskoinen vastauksesta "kyllä mä ihan itse siivoan". ;D

      Mutta sinun postaus sai aiheellisen pistoksen mun sisimpään ja yllätän Miehen huushollaamalla... (toiset ne yllättää illallisilla ja pitsillä, meikäläinen imurilla...)

      Poista
    3. Huomasin vasta Millan kirjoituksen, mutta joo, voin todistaa että juuri näin se on minullakin. Siivoan vain koska haluan että Mies viihtyy kotona. Voisin nukkua näkkärin murusten päällä. Ainoa mikä on heikko kohtani on desinfektioaineen käyttö ja raskausajan hysteerisyys hedelmien kuorimisesta. Eli on vaaroja ja sitten taas epämukavuutta. Jos pölypallot olisivat joku riski, sitten puuttuisin asiaan.

      -Maikki

      Poista
    4. Maikki, kävi hymyilyttämään kommenttisi pölypallojen vaarallisuudesta. Totta, kyllä mies sitten pitäisi ne kurissa, jos ne olisivat joku riski. Ja toinen desinfiointimaanikko täällä! Mies jaksaa sitäkin ihmetellä..

      Poista
    5. Piti tähän vielä kommentoida, että mun miestä sotku kyllä häiritsee ja osaa kyllä valittaa siitä ihan riittävästi, mutta itse ei kuitenkaan vaivaudu tarttumaan imurin varteen. ;) Mutta itse olen tosiaan totuttanut liian hyvään palveluun ja olisi pitänyt puuttua siihen jo alkumetreillä.

      Poista
    6. Toi on kyllä paha, että jos mies sanoo sotkusta, eikä tee mitään, niin automaattisesti otan kommentin itseeni (koska mie siivoan 90% enemmän). Se on se alkuhuuma, jossa haluaa näyttää olevansa hyvää tyttöystävämateriaalia, ja näin vaimoutuneena onkin ihan kauhea lohikäärme. :-DD

      Poista
  4. Meillä asuu valitettavasti kaksi miehesi tyyppistä siivouksen välttelijää. Nyt kun on iso talo ja lapsi niin ollut pakko ryhdistäytyä ja alkaa organisoimaan enemmän. Lapsen kanssa jos ei siivoa tarpeeksi usein, niin lopulta ne pyykki ja tiskivuoret on niin isoja, että niitä purkaa monta päivää. Toisilla lapsen tulo aiheuttaa sotkuisen kodin. Meillä ei varmaan ole koskaan pysynyt koti näin siistissä kunnossa, koska lapsen myötä tuli pakko luoda jonkinlainen "siivousaikataulu". Ja ei meillä siltikään ole aina siistiä, ollaa yhä niitä hälläväliä tyyppejä, jotka toivovat jokupäivä löytävänsä sen sisäisen siivousintoilijan. Itse olen kyllä sitä mieltä, että siisteys lähtee nimenomaan niistä siisteistä kaapeista. Meillä harvemmin on ongelma että olisi likaista, vaan enemmänkin sekaista. Jos kaapit tursuaa tavaraa alkaa ne pikkuhiljaa leviämään pitkin kämppää. Siistiin kaappiin on kiva laittaa tavaroita kun niille on siellä oma paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta hei, teillä voi olla myös aika rento tunnelma kotona. :-) Mitähän siitäkin tulisi, jos vaikka meillä olisi kaksi minun tyyppistä ihmistä? Silloin se perus siisti koti ei varmaan enää kelpaisi.. Siistit kaapit ovat kyllä hyviä olla olemassa. Silloin tuntuu heti mukavammalta ja siistimmältä. Mulla on se paha tapa survoa tavara oikeaan paikkaan, mutta ei nätisti.

      Poista
  5. Kulissisiivoojalle on haaste blogissani, vassokuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, sulle tarkoitettu vastaus tipahtikin tonne alas.

      Poista
  6. Meillä kyllä on ihan oikeastikin niin että toinen (eli mies) ei ehdi kauheasti osallistua sellaseen perus-arki-siivoukseen kuten tiskikoneen tyhjennykseen ja sen sellaiseen, kun toisen työvuorot on keskimäärin 12 tuntia ja toisen 8, niin onhan se ihan totta että ei tasapuolisesti voi keretä. Mutta silti kyllä jaksan marmattaa asiasta :D Imuroinnit ja sellaset nakitan usein miehelle hänen vapaapäivälleen, ilman nakitusta ei kauheesti oma-aloitteisesti tulis tehtyä. Mutta vaikka itsekin tykkään että on suht siistiä ja sellasta perus-järjestelyä silmänlumeeksi harrastan päivittäin, niin just imuroinnit ja sellaset "oikeat" siivoilut on kyllä aika rasittavaa. Tuntuu ettei vaan ehdi ja tunnustan et taidetaan imuroida keskimäärin kerran kahdessa viikossa. Useammin kyllä pitäis mutta.... arki nyt on tätä ja oon aatellu et esim. tarhapäivien jälkeen sillon kun me siis pojan kanssa kotiudutaan neljän jälkeen ja mies joskus seiskan paikkeilla en tosiaankaan käytä sitä pojan kanssa oloaikaa siivoukseen. Vapaapäivinä sit ne mitä kerkiää ja jaksaa ja tarttee :D Iltaisin yleensä pikajärjestelen paikat niin että on näennäisen siistiä, kivempi olla itellä verrattuna siihen et seuraavanakin päivänä kaikki paikat ois sekasin. Miehelle tää ei varmaan tuottais mitään tuskaa, ja tuokin on aika tuttu juttu että kun tuut joskus ite kotiin jostain kun mies ja poika on olleet kotona, niin koko päivän tiskit odottaa pöydällä jne. Sitä en tajua, ite kyllä kykenen ihan laittaan ne koneeseen samantien ruoan jälkeen ettei pääse ees kerääntyyn... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itsekään halua käyttää lasten kanssa arkipäiviä siivotessa, vaan teen kaikkea vähän kerrallaa (laitan tiskit koneeseen, viikkaan pyykkejä, ym pientä). Nyt tulee hiekkaa taas vähemmän sisään, niin ei tarvitse imuroida kuin kerran viikossa - ja silloinkin käyn sen kierroksen ruokapöydän alta sohvalle ja eteiseen. Heti, kun alkaa pölypalleroja olemaan liikaa ja ne leijuu vaan perässä, niin sitten isken makuuhuoneisiin. Lattioita jaksan pestä todella huonosti, mutta sitäkin on pakko joskus tehdä. Vessan pesu on sitten ihan mun kontolla. En edes haluaisi tietää, miltä meidän vessa näyttäisi, jos en sitä koskaan siivoaisi.

      Poista
  7. Tiedätkö mikä olen myös? Olen todella kiitollinen ja iloinen jokaisesta saamastani haasteesta, mutta mulla on roikkumassa ihan todella monta haastetta entisestään! Kääk, huonoin bloggari ever. :-( Nyt mie kyllä alan niitä purkamaan - ihan oikeasti..

    VastaaPoista
  8. Hyvä aihe. Milla, meiltä löytyy sellainen pariskunta!

    Meillä Isämies tarttuu pyytämättä imuriin, mutta tekee joskus asioita mielenkiintoisessa järjestyksessä. Esim. ensin imuroi ja vasta sitten pyyhkii pölyt. Mun logiikalla pitäisi toimia juuri päinvastoin, mutta en viitsi asiasta naputtaa, kun muutoin hän osallistuu kiitettävästi kaikkiin kotitöihin. Olemme sopineet, että hän hoitaa imuroinnin, mä pyyhin pölyt ja siivoan vessan. Se, kumpi ehtii, täyttää ja tyhjentää astianpesukoneen. Päivisin mä pyykkään paljon, ettei illalla tarvitsisi enää koneella (pyykkituvassa) käydä.

    Nyt huomaan, että kotona ollessa mua ärsyttää epäjärjestys tavallistakin enemmän. En ole todellakaan mikään järjestyksen perikuva, mutta kaaos ärsyttää. Tavaraa on ihan liikaa ja olenkin nyt pyhittänyt helmikuun myytävien tavaroiden kuvaamiselle ja laittamiselle myyntiin. Mies on samanmoinen huithapeli ja hänen jäljiltään usein korjaan tavaroita. Yritän tehdä sen naputtamatta. Itse olen erityisesti opetellut laittamaan asiat kerralla kunnolla, ettei tarvitse samaan asiaan palata montaa kertaa. Esim. vien kerralla tavarat viikattuina oikealle hyllylle tai puran astianpesukoneesta astiat suoraan paikoilleen. Yritän opetella sitä järjestelmällisyyttä, jota perusluonteestani puuttuu.

    Järjestelmällinen ja (yli)siisti äitini pyöräyttää aina silmiään, kun tulee meille käymään. Mutta enää en anna sen häiritä. Jos ei täällä viihdy meidän järjestyksessämme, saa olla tulematta. Samoin ajattelen ystävistä ja kavereista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koti olisi vieraiden tullessa kuin sikolätti. Vaikka kuinka siivoaisin, huushollin kaksivuotias pitää kyllä huolen siitä, että tavaroita löytyy mitä yllättävimmistä paikoista.

    Ja kaikista parasta on siivoaminen on ilman miestä ja lapsia. Rauhassa, omassa järjestyksessä, ilman, että kukaan keskeyttää. :-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!