Päiväni lastenvaatebloggaajana

Hyppäsin viime syksyllä pois mukavuusalueeltani ja yritin tehdä jonkinlaista lastenvaatepostausta. Nyt on jo talvi ja vuosikin vaihtui, joten ihan helppo tapaus tämä ei ollut. Huomasin vaatteita kuvatessa, että se on ihan hiton puuduttavaa. Varmasti homma olisi ollut mielekkäämpää, jos olisin kuvannut yhden vaateparin per viikko..tai per kuukausi. Sitten kävin miettimään, että blogini "imagoa" ei kuvaa lastenvaatepostaukset. Toisaalta kaikkea uutta pitää kokeilla pitääkseen bloginsa elossa, sillä kuka nyt jaksaa lukea päivästä toiseen valitusta ruuhkavuosista? En kuitenkaan raaskinut heittää työtä hukkaan, vaan pakko nämä hien ja tuskan takana olevat epämääräiset kuvat on jotenkin hyödynnettävä. Tietysti kaikki muut minua fiksummat ovat jo ehtineet ruotia lastenvaatteita ja laukoneet ihan oikeasti hyviä kommentteja, mutta antakaas kun mie kokeilen.




Meidän lastenvaatepolitiikka kuuluu sinne kysynnän ja tarjonnan lakiin. Jos me tarvitaan jotain palavasti lapsille, me nakitetaan ne joko synttäri- tai joululahjaksi tai sitten ostetaan tietty itse. Joskus voi mummit soitella ja kysyä, tarviiko lapset jotain (josta olen erittäin kiitollinen). Jos vastaan tulee joku älyttömän hyvä tarjous, niin siihen yleensä tartutaan - pitkälläkin tähtäimellä. Kun olen 19-vuotiaana odottanut esikoistamme, ei opiskelijan kuukausituloilla kauheasti mitään kallista osteltu. Kipusin ja kapusin kaikki kirpparit läpi, joista tarttui monen monta ja halpaa vaatetta mukaan. Sen verran miekin aina katson, että vaate olisi suht laadukas ja kestävä. Köyhän ei pidä pilipalia ostaa. Meillä vaatteiden tulee kestää kauan, joten jokainen vaate on ollut ostohetkellä reilun kokoinen. Olen ottanut vastaan melkein kaikki kierrosta tulleet vaatteet tai ostanut käytettynä kavereilta. Vaatteet saa tietty olla hauskan näköisiä ja lasten leikkeihin sopivia ja kestäviä. Sen verran ronkeli olen, että kulahtaneisiin, venyneisiin tai Bamse-nalle -vaatteisiin en lapsiani pue. Sukkia olen vielä ottanut vastaan käytettyinä, mutta koska en itsekään käyttäisi toisen vanhoja alushousuja, niin en lapsillenikaan sellaisia tahdo.




Olen kyllä sen Mini Rodinin vauhkokulta-aikana yrittänyt kirjoittaa postausta siitäkin, että ihan oikeastiko porukkaa haluaa ostaa 300€ talvihaalaireita ja yli 50€ vaatekappaileita lapsilleen, jotka eivät niiden rahallista arvoa osaa käsittää niin millään. Olisivat nyt edes olleet kotimaista tekoa. Ketsuppia ja mustikkaa niihin timanttipaitoihin pyyhitään, olivat ne kuinka kalliita tahansa. Eikä ainakaan mun lapset muutu yhtään sen paremmiksi käytökseltään, vaikka niiden päälle tunkisi kuinka fashiontietoisia vaatteita. Kerran kun joku kaatuu ja polven kohdalle tulee ammottava reikä, niin siinäpä on hauska sitten juuri lompakkoon loveen saaneena tehdä minirodinista pölyjen pyyhkimiseen rättejä. Meidän yhdessä talvihaalarissa on ollut jo koiranp*skaa, lapsen omaa shaipaa sen sisäpuolella (kahdesti yhden viikon sisällä) ja kauniita kuravesiläikkiä. Olisi kyllä ketuttanut, jos olisi pitänyt pestä kallista pukua yhden viikon aikana kahdesti ja ihmetellä sitten siinä, että mitä lapselle puetaan tarhaan puvun kuivumisen ajaksi päälle (jos leikitään, että kaikki rahat menivät niihin). Koska tytön viime talven haalari mahtuu vielä hädässä päälle ja pojalle ostin ystävältä rymyhaalarin aikoja sitten, ei kismitä niin kovasti pestä Prisman pukua tai budjettitalvihaalaria.




Kuten aikuisten vaatteissakin, niin lastenkin kuteissa tulee vastaan ekologisuus ja eettisyys. Minusta olisi ihana pukea lapset (ja itseni) kotimaisiin vaatteisiin, Ruskovillaan tai luomupuuvillaan, mutta vastaan tulee a) hinta ja b) olen yleensä pa. Oi mutsi mutsi vinkkasi kerran luomupuuvilla-merkeistä, joita voisinkin tyrkyttää isovanhemmille ja kummeille lahjatoiveina. Tästä päästäisiin hyvin myös ekologisesti ja eettisesti valmistettuihin tekstiileihin, joita tarjoaa mm. Piccu. Kelpaisivat hyvin meille! Kaikki alennetut tuotteet edellä mainnituissa ovat tietysti mieleeni, sillä silloin voin budjettiimme sopien hankkia edes jotain parempaa päälle, kuin H&M:n riistotyöllä tehtyjä vaatteita (ok, uutinen on vanha, mutta minnes ne olot ovat muuttuneet?). Tietenkään kukaan ei pakota ostamaan vaatteita juuri vaikka H&M:ltä (meilläkin niitä vaatteita löytyy niin äidiltä kuin lapsilta), mutta kehen voi enää luottaa, sillä Marimekkokin jäi kiinni epämääräisestä tehtaastaan.




Kuviin olen nähtävästi merkannut jokaisen vaatteen merkin. Sieltä siis löytyy niin Prismasta ostettua, H&M:ää, lastenvaatekutsuilla sokerihumalassa ostettuja vaatteita (tai käytettynä ostettuja) ja muutama tarjoushaukkalöytöjä nettikaupoista. Jos vaate näyttää kivalta, se tuntuu laadukkaalta (oikeasti tai huijausta), se on sopivan hintainen ja sille on tarvetta, niin se ostetaan. Kaikki hyvät ja kauan kestävät ostokset ovat plussaa ja toivottuja. En kuitenkaan ostele maniapäissäni vaatteita, niuhota niistä ihan hirveästi, ole kateellinen toisten lasten vaatteista, syyllistä muiden ostotottumuksia tai pyörittele silmiäni silles mitä muut lapselleen pukee päälle. Minullakin on yksi laatikko, jonne olen kerännyt ne rakkaimmat ja muistoja täynnä olevat vauvanvaatteet tai tuliaiset ulkomailta. Pojalla rakkain vaate on ystäväni tekemä haalari. Tilasin häneltä taas uuden pojalla ja nyt myös likalle. Ne tulevat varmasti olemaan käytetyimmät vaatteet! Enkä niitä tohdi kyllä koskaan antaa eteenpäin, en vaikka maksettaisiin.




Tulihan tästä nyt joku postaus aikaiseksi. Vaatteet ovat kivoja, mutta bloggaajana en jaksa niistä ihan hirveästi jauhaa. En kuitenkaan sano ei koskaan, sillä en haluaisi joutua syömään sanojani ehkä joskus. Sitä arkea ja tuntemuksia eivät ne vaatteet muuta, mutta voivat piristää, kuten minäkin lohtushoppaajana sen tiedän. Tyttä jo osaa valita ne lempparivaattensa ja yhdistelee niitä juuri niin kuin haluaa. Hän ei välitä paljon se vaate maksoi ja onko se mitä merkkiä. Nykyään tyttö saa myös valita itselleen vaatteita, kunhan se osuu tiettyyn hintahaarukkaan. Pojalla ei nyt ole sen enempää väliä mitä päällensä laittaa, mutta sukissa hän on tarkka! Haha!



Mitä tykkäsitte tästä postauksesta? Oliko ihan turhaa lätinää vuoden 2014 ekaksi postaukseksi? Onko teillä joku oma vankka mielipide lastenvaatteista tai osaako joku vinkata lisää (edullisia) luomupuuvillaisia merkkejä?


14 kommenttia

  1. Ei olekin yllättävää, kun sanon komps! ;-) Meidän lapset vaatetaan pitkälti ketjujen vaatteisiin. Ciraf-merkillä on paitsi kivan näköisiä, mutta myös kestäviä vaatteita.

    Itse en ymmärrä, mitä tekee vastasyntynyt tietyn hypetysmerkin untuvatakilla tai teknisellä haalarilla? Tai miksi ylipäätään maksaisin lasten vaatekappaleista saman hinnan kuin aikuisten vaatteista? Kun käyttöaika lasten vaatteissa on lyhimmillään viikko-kaksi, pisimmillääkin vuosi ja mä käytän nyt jo neljättä talvea samaa takkia.

    Onhan meilläkin tiettyjä kalliimpia vaatteita esim. Blingolta tai Noshilta, joilla molemmilla on vaatteita kasvunvaralla eli sama vaate menee kaksi vaatekokoa. Niitä käytetäänkin urakalla.

    P.S. Jos harkitset lasten vaatteiden myyntiä, mä voisin ostaa molemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne saa tulla penkomaan! Meillä on paljon myytäväksi ja ilmaiseksi kiertoon annettavaksi vaatteita ja kenkiä!! ;-)

      Ehkä niitä teknisiä haalareita tarvitsee vauvoille, jos käy kuten meille kävi tytön ollessa 6kk. Mies heitti lumipalloja koirille ja juoksi suoraan selkääni päin. Tyttö lensi suoraan naama edelle lumihankeen. :-( :-D

      Meillä esim toi ystävän tekemä haalari on ollut käytössä yli vuoden. Omista vaatteista löytyy monenkin vuoden takaa vielä käytössä olevia vaatteita. :-)

      Komps, komps, sisko! <3

      Poista
  2. Ihana kirjoitus. Ja voi kun teillä on kauniita lastenvaatteita. <3

    VastaaPoista
  3. Ajattelin vaan sanoa TERVE, löysin jostain blogiisi ja selailinkin sitä jo sieltä täältä, kivalta näyttää, :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, TERVE Jonsku! :-)
      Lämpimästi tervetuloa. Kerrohan sitten myöhemmin, miltä blogi vaikuttaa.

      Poista
  4. Ihana postaushan tämä oli! Kuvat varsinkin olivat aivan ihastuttavia, jäin ihan täysin kiinni tuohon tokavikan kuvan ruskeaan ankkapaitaan :D Tuli jopa sellainen "pakko saada, pakko saada" fiilis, haha! (Voit toki kertoa mistä löysit ;)).

    Mussa asuu varmaan joku potentiaalinen lastenvaatehifistelijä, mutta kotihoidontuella ei kauheasti voi rellestää, ja onhan sitten ne muutkin periaatteet. Meillä lähinnä se, että vaatteista kasvetaan niin nopeasti ulos, etten näe ostossa mitään järkeä. Ei se jälleenmyyntiarvokaan kovin hirveästi lohduta, jos täysi hinta pitää itse maksaa. Tosin ei se Hennes/Seppälä/Kappis linjakaan ole minua viime aikoina vakuuttanut, joten ostan sieltäkin nykyään aika nihkeästi. Lindexillä on toisinaan aika kivoja ja kestäviäkin vaatteita. Onneksi on alennusmyynnit ja lahjaksi toivon minäkin tiettyjä merkkejä ;)

    VastaaPoista
  5. www.blaa.fi

    On muuten suomalainen merkki. ;-)
    MiniMintistä sen alunperin ostin.

    Kiitos pitkästä kommentista! <3
    Olen kanssa sellainen alehaukka ja pyrin hankkimaan laadukkaat vaatteet kaikki alennetuin hinnoin. Ja jälleenmyyntiarvoa minäkin mietin esim haalareissa ja joissain kengissä. Jos vain olisi enemmän rahaa jolla mällätä, niin kyllä minäkin ostelisin Minirodinia tms. :-D

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Tattista vaan! ;-)
      Pistän toiveesi korvan taakse ja yritän toteuttaa toiveesi.

      Poista
  7. Heh, huomasin vasta nyt tämän sun postauksen :D Vähän samasta aiheesta omassa blogissa.

    Mun mielestä tässä oli hyvää juttua :) Merkkivaatefiksaationi myötä oon myös alkanut ihan uskomattomaksi tarjoushaukaksi, mitä en ennen todellakaan ollut. En myöskään tahdo täyttää kaappeja vaatteilla, joten ne kaikki vaatteet siellä kaapissa on tarkoin valittuja. Okei, eipä se kohta kotihoidontuella olevalla varaa olisikaan niitä Mini Rodinin ihania mekkoja ihan kymmenittäin hamstratakaan. Ja hamstrausta vältän!

    Mutta koska kyseessä kuitenkin on vain vaatteet, en niistä (ainakaan alkushokin jälkeen) yöunia menetä. Tytär just ylpeänä piirsi joululahjapuseronsa hihaan tussilla, poika pyöri tänään koiranshaibassa talvitakissaan. Sama poika myös esim. leikkeli Marimekon paidasta kuvioita irti, ja tykkää repiä housun polvet rikki. Ne on vaan vaatteita, niin en jaksa kamalasti nipottaa. Ostetaan niitä taivaspisteitä sitten just siitä luomupuuvillasta ja ehkä vähän H&M:n vaatteita eettisemmistä valmistuspaikoista (ja joo, niitäkin vaatteita muutamia löytyy).

    Tosin lastenvaatteet nykyään maksaa aika lailla itsensä, sitä mukaa kun myy pientä voi taas ostaa uutta ja sopivaa tilalle. Ja eipä tässä kotiäidin elämässä juuri muita menoja olekaan, kaikki on pientä :D Tai sitten se totuus on, että olen kaikessa muussa kulutuksessa vain ihan armottoman pihi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, tulipa hyvä ja pitkä kommentti! Kiitos! :-)

      Meilläkin kaikki vaatteet on oikeasti käytössä, joku muutama voi joskus kaapin pohjalta löytyä tytöltä, jota ei ole käytetty vähään aikaan. Pojalla taas jokikinen vaate on käytössä alvariinsa ja joskus tulee ihan pula, jos ei ole muistanut pyörittää pyykinpesukonetta. :-D

      Mie jo eilen Kattelin Aarrekidin alelaaria ja haaveilin yhdestä vaatekappaleesta per lapsi. Tarjouksia, tarjouksia..

      Mutta ne tosiaan ovat vain vaatteita. Tietysti meidän 5v voi jo kapinoida jotain vaatetta vastaa ja omat suosikit/inhokit voivat löytyä. Pääasia meidän perheessä on, että niissä on mukana olla ja leikkiä. Vaatteissa saa rymytä ja mellestää, eikä haittaa, jos joku menee rikki tms. Onneksi nykyään löytyy niin ihania, värikkäitä ja lapsellisia vaatteita, että löytyy paljon valinnanvaraa. Mie niin toivon, että meidän neiti ei halua heti ala-asteelle mentäessä pukeutua kuin aikuiset. Se se vasta karseeta onkin, jotkut vaateketjut tyrkyttävät aikuismaisia vaatteita pienille lapsille..

      Poista
  8. Pakko myöntää että itselle vaatteen ulkonäkö on melko tärkeää. Nykyisin lasten vaatteista on niin paljon tarjontaa, että ostan ainoastaan omaa silmää miellyttäviä. Mutta vaatteet on tarkoitettu käyttöön , jos ne menee leikeissä pilalle niin ei haittaa. Itsekkään en noita kalliita merkkejä osta, koska niihin ei varaa ole. En oikein itse ymmärrä että lapsilla pitää olla rymyvaatteet erikseen. Meillä on kaikki vaatteet rymyvaatteita oli ne minkänäköisiä tai hintaisia tahansa. Koskaan ei tarvitse jotai leikkiä lopettaa ettei vaatteet likaannu/kastu/hajoa. Ulkovaatteista olen valmis maksamaan jopa 200€, jos sen hetkinen rahatilanne sallii. Itse haluan panostaa tässä asiassa laatuun. Minulle on tärkeä, että ulkovaate oikeasti toimii, suojaa sateelta, tuulelta ja kylmältä, On hengittävä ja kestävä. Olen valmis maksamaan vähän enemmän myös kuosista tai muotoilusta, mutta silti pidän aina mielessä että vaatteet on tarkoitettu lapsen leikkiin ja hyvän ulkopuvun on tarkoitus mahdollistaa leikit kaikenlaisissa sääoloissa, ei olla mikään esittelykappale.

    Olisi kyllä ihana panostaa vaatteissa luonnonmateriaaleihin ja eettiseen valmistukseen, mutta meillä suurinosa vaatteista hankitaan kirpputoreilta ja meilläpäin melkein kaikki kirppisvaatteet on näitä lindex/h&m/kappahl tavaraa. En ole perehtynyt näihin suomalaisiin merkkeihin mitenkään tarkasti, mutta itse en luota useinakan tavaran eettisyyteen. Vaikka vaate olisi tehty suomessa, mutta entä kankaat, langat ja muut työtarpeet (esim. kuminauhat, ompelukoneet, napit ym...). Toki on etu että edes yksi työvaihe on toteutettu ettisesti. Välillä tuntuu että jotkut ratsastaa vähä sillä, että korostettaan tuotteen eettisyyttä, kun se on tehty suomessa, vaikka se ei olisikaan koko totuus. Varmasti on myös niitä, jotka panostavat oikeasti tuottee eettisyyteen ja varmistavat että kaikki materiaalit on myös kotimaisia tai muuten eettisiä. Itse kuitenkin ajattelen, että tuotteen alkuperästä ei voi koskaan olla täysin varma. Nykyään on niin yleistä käyttää ulkomaista työvoimaa. Onko oikein mainostaa että tuote on kotimaassa tehty jos jonkin osa siitä on tuotettu jossain muualla. Ja tosiaan en ole mitenkään perehtynyt asiaan, ehkä näihinkin on jokin laki että mitä saa kotimaiseksi sanoa ja mitä ei, mutta itse olen silti vähän skeptinen. Enkä nyt tarkoita, että ettisyyteen panostaminen olisi huonoa/mahdotonta. Ehkä haluisn vaan saada ihmiset ajattelemaan vähän pidemmälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentistasi! Sanoit ääneen sen, jota olen itsekin koska pohtinut: sana "kotimaisuus" vaatteissa on ristiriitaista, koska juurikaan ei voi tietää kaikkien tuotteiden alkuperää. Ja toinen mielenkiintoinen juttu on, että en ainakaan itse löytänyt lyhyen etsinnän jälkeen Mini Rodinin vaatteiden valmistumaata. Eli kallis hinta ja "luomupuuvilla" ei aina ehkä merkitse sitä kaikkein ekologisemmin ja eettisemmin tuotettuja vaatteita. Missähän kaikki minunkin vaatteet on tehty? Ja kuka ne on tehnyt?

      Näitä asioita voisi pohtia yön pikkutunneille asti. Pääsisiköhän silti mihinkään ratkaisuun? Täytyy varmaan alkaa itse ompelemaan ja siten taata edes joidenkin tuotteiden kotimaisuus ja eettisyys. :-)

      Kiitos tosi hyvästä kommentista! Hyvää viikonloppua!

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!