Jos sitä ei lue kalenterissa, sitä ei tapahtunut








Olen kalenterien orja. Kaikki perheen menot, tapaamiset, koulujutut, työvuorot, tarha-ajat, lääkärit ja laskujen eräpäivät löytyvät kalenteristani. Niille löytyy jopa värikoodeja. En osaa hyödyntää puhelimeni kalenteria, koska minun täytyy pystyä hahmottamaan aika ja suunnittelu paperiversiolla. Minulla on ollut kalenteri käytössä niin kauan kun jaksan muistaa. Joitain vanhoja saattaa jopa löytyä laatikoista. Mieheni on taas päinvastainen tapaus. Hän unohtaa helposti sovitut menot ja tarhasta hakuajat (kuten minäkin), jos en ole niitä kirjoittanut valmiiksi ylös, mutta hän ei silti itse omista kalenteria. Siksi olenkin taas tälle vuodelle hankkinut perhekalenterin, jonne merkitsen koulu- ja tarha-ajat, kuka vie ja kuka hakee lapset, lääkärit ja harrastukset. Olen painottanut, että täältä löytyy kaikki ja muista katsoa kalenteria. Jotta ei vaikka tapahdu niin, että kuukausi etukäteen kerrottu päivän ohjelma unohtuu, ja joka tuleekin sitten ikävän yllätyksenä päivää ennen - vaikka se lukee ylhäällä.

Löytyykö muitakin kalenterien mestareita?


12 kommenttia

  1. Meidän huushollissa yhteiset menot hoituvat Lumioiden yhteisellä Kohtauspaikka-appsilla, joka on superkätevä. Siellä on mm. myös muistiinpanot jemmassa olevista lastenvaatteista ja kengistä, josta on helppo kaupassa tarkistaa, mahtaako jotakin vaatetta olla jo kotona.

    Sen lisäksi mä kirjoitan kymmenen vuoden kalenteriin kerran viikossa viikon jokaisesta päivästä jotakin kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on hyvä idea - kirjoittaa jokaisesta päivästä jotain pientä. :-)

      Mun kaverilla on myös miehensä kanssa älypuhelimissa sellaiset yhdistetyt kalenterit.

      Poista
  2. Mun mies on mallia ei-muista-mitään. Kyllästyin vastailemaan aina uudelleen ja uudelleen viikon menoja koskeviin kysymyksiin. Leikkasin kivan muotoisen palan liitutaulutarraa ja laitoin sen näkyvälle paikalle. Siinä on nyt "luukku" joka päivälle, sunnuntaisin aina merkataan seuraavan viikon menot siihen ja sitten viikon mittaan lisäillään. On muuten helpottanut kovasti! Ja mieskin on jo oppinut siihen kirjoittamaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi liitutaulutarra seinällä on tosi hyvä idea! Mie haluaisin eteiseen maalata jonkun pienen alueen liitutaulumaalilla ja kirjoittaa siihen vaikka kauppalistaa tms. :-)

      Poista
  3. Ei hitto, mulla on samanlainen postaus odottamassa... :D Eli joo, kalenterin orja tässä hei! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Odotan postaustasi innolla. ;-)

      Poista
  4. Tuollaista perhekalenteria minäkin olen usein miettinyt hankkivani. Se on kiva! Nyt kun lapset on jo vähän isompia, harrastuksineen, kyläilyineen, synttäreineen jne, toi ois hyvä vaikka jääkaapin ovessa. Minä rakastan omaa kalenteriani, jota selailen koko ajan ja se on melkein aina mukanani. Siellä minullakin on kaikki ylhäällä tallessa. Mies pitää kännyssä omaansa. Minulla on kalenterissa liimattuna lasten kuvia,jumppa/liikuntamerkinnät yms kaiken tärkeän lisäksi. Ai niin ja aarrekarttakin, jonka tein kesällä, on liimattuna kalenterini kanteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun kalenteri kuulostaa todella ihanalta ja rakkaalta! <3

      Poista
  5. Mä olen jo vuosia sitten todennut että sairastan varhaiselämän dementiaa.. ilman kalenteria mistään ei tulisi mitään! 3 lasta, iltapainotteinen työ.. lasten viennit ja haut harrastuksiin ym. aarrgh! Kaiken huippuna juuri sain kohtauksen kun tajusin että to laitan vanhojentansseihin valmistuvalle sukulaistytölle ripset ja sitten olinkin buukannut pe illan töitä!! Kun kaiken järjen mukaan pitäisi aivojen sanoa automaattisesti että "olet siellä yleisössä!!". En sitten ollut kirjoittanut sitä kalenteriin.. voi elämä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, etten kärsi yksin hatarasta päästä. Juuri noiden tuplabuukkausten takia se kalenteri on elintärkeä. :-)

      Poista
  6. Ihanaa, että on muitakin muinaisjäännöksiä, jotka turvautuvat paperiseen kalenteriin. Mä olen ihan samanlainen: menot ja muut tärkeät asiat on kirjoitettava ehdottomasti kynällä paperiseen kalenteriin. Olen kokeillut kännykän kalenteria, mutta se vaan ei ollut mun juttu! Mies käyttää sähköistä kalenteria ja tuskailee, että nyt meidän kalentereita ei voi synkronoida, mut ei voi mitään. Paprukalenterista en luovu. Ja samoin, vanhoista on hauska selailla, että mitä sitä onkaan tapahtunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi miehellä on niin vanha puhelin, että ei tarvitse synkronoida mitään. Valokopiot vaan mun paperisista versioista, niin sillä pärjää. Paperiversio on vain se paras tapa! Siitä en luovu. :-)

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!