Kun ne sen kerran olivat ihanasti yhdessä

Yksi ilta tapahtui mahdottomuus. Tai ainakin se tässä arjen pyörityksessä ja kahden nahistelevan lapsen tuoksinnassa tuntuu mahdottomuudelta. Lapset makasivat vierekkäin sohvalla, katsoivat televisiota ja tyttö silittä veljeään. En hennonut häiritä, vaan katsoin eteisestä hiljaa näitä kahta. Tietysti kuvakin oli pakko ottaa, jotta muistaisin tämän hetken. Yleensä nämä kaksi ovat toistensa kimpussa jollain tavalla, eikä aina fyysisesti (onneksi). Veikka on tyhmä ja siskon kiusaamisesta tulee halpaa huvia. Toinen aina pilaa leikit ja koskaan ei saa olla rauhassa (omista huoneistaan huolimatta). Sisko käy itkemään herkästi krokotiilin kyyneleitä ja veli huutaa siskolleen, että irti hänen vaunuistaan. Isällä menee ensin hermot ja joskus tulee itsellääkin seinä vastaan. Yleensä riidan väliin tarvitaan äiti, jonka jaettu syli kelpaa kaikesta huolimatta kummallekin. Aikaisina tarha-aamuina ei kuitenkaan jaksa kuunnella kahden riitelyä, varsinkin jos on kiire. Silloin kyllä tuntuu, että siinähän tappelette, äiti lähtee nyt kouluun, soronoo.

Joten, kun mies yhtenä iltana käski minun olla hissukseen ja katsoa mitä olkkarissa tapahtuu, niin ne aamuiset känkkäränkät, komentamiset ja sisarusten väliset riidat unohtuu. Kaikesta huolimatta, nämä kaksi rakastavat toisiaan aivan mahdottoman paljon! Tulee itselleekin sellainen olo, että olisipa ollut sellainen elämäntilanne lapsena, että oma sisko tai veli olisi ollut hyvä olla vierellä. Ainoana lapsena osaan siksi nauttia siitä, että olen voinut tarjota omille lapsilleni sisaruksen. Kun kuuntelen mieheni ja hänen siskonsa lapsuutta, niin aika paljon siellä on otettu yhteen. Mutta nyt aikuisina sille kaikelle nauretaan. Toivon kovasti, että meidän lapset saavat toisistaan aina turvaa, rakkautta ja ovat läheisiä aikuisinakin. En osaisi edes kuvitella toisenlaista sisarusparia meille. Meiltä löytyy hyvässä suhteessa tulisuutta, riitaa, sovittelua, rakkautta, anteeksiantoa, kyyneileitä. naurua ja huumoria. 3 vuotta ja melkein 4 kuukautta ikäeroa, mutta 2 vuotta 3 kuukautta yhdessäoloa ja sattumuksia. Paljon vielä edessä!





2 kommenttia

  1. Oli kyllä aika ihanaa! <3

    Ja hei, kiitos pitkästä postista! Mulla on tarkoituksen vastata sulle vielä tässä.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!