VIIKKO 52: 6/52 ja lounasvieraat














Meidän piti matkustaa tänään siiderisämpylät ja salaattitarpeet mukanamme Annalle, jossa piti tavata myös ihana Elli perheineen. Annan lapset tulivat sitten kuumeeseen, jota treffit järjestettiin meillä ja aamulla pistin hätäseen kattilaan porisemaan (oikeasti) maailman parasta bataatti-kookoskeittoa. Vaikka tänään piti olla astetta isommat perhetreffit kyseessä, niin aika hyvä aamupäivä saatiin pystyyn pienemmälläkin porukalla. Parasta näissä tälläisissä treffeissä on se, että olemme tutustuneet mukavasti koko perhe keskenään. Meidän mies, joka kaipaa selvästi samalla aaltopituudella liikkuvien miesten seuraa, tulee hyvin juttuun Ellin miehen kanssa. Minun kuplivan luonteeni ja miehen vähän varautuneemman luonteen yhteensovittaminen tuntuu joskus yhtä hankalalta kuin hammaslääkärissä käynti. Siksi on ollut onnenpotku tutustua lapsiperheeseen, jonka tapaamista odottaa meillä koko perhe! Tänään tuossa mietin kaiken hulinan keskellä, että kuka olisi uskonut meidän kahden perheen tulevan niin hyviksi ystäviksi. Ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien (joka oli muuten meillä yli vuosi sitten) olemme olleet jokaisella kerralla aivan kuin olisimme tunteneet aina. Jos ei olisi ollut blogia, niin eipä oltaisi nyt tässä.

Tämä jatkuva oravanpyörä koulun ja kodin välillä pistää ainakin meillä perheen sisäisen dynamiikan välillä todella lujille. Jos meillä ei olisi tälläistä yhteistä tuttavaperhettä, jota tavata aina välillä, niin olisi todella ankeaa. Muutenkin tässä talven aikana on tullut taas käytyä vuoristorataa, että nämä aurinkoiset päivät ja aurinkoiset perhetreffit pelastavat vajoamasta siihen perus pakertamiseen laput silmillä. Perhetreffien loppumisen jälkeen kämppä on hiljainen, maha täynnä herkkuruokaa (ja jälkkäriä) ja kesälle heitetty ilmaan yhteinen lomasuunnitelma. Sydän kevyempänä voi taas ottaa tulevan viikon vastaan. P*skan määrä on vakio, mutta ystävien tuoman onnen määrä rajaton.



ps. Tällä viikolla saimme ensimmäistä kertaa otettua yhteiskuvan valoisassa ja suht rauhallisin mielin. Mitä nyt juuri ennen pojan päikkäriaikaa, joten kuvien ottaminen oli vähän hektistä. Mutta, me tehtiin se! Tuli kivat kuvat.


6 kommenttia

  1. Ihana tilanne tuollainen ystäväperhe!
    Meillä on hiukan sama tilanne, että mies on hiljaisempi ja syrjään vetäytyvämpi, kun minä taas äänekäs ja sosiaalinen, joten me kaipaamme vielä tuollaista perhettä.

    Tuo keitto kuulostaa hyvältä, mahtaisko ohjetta herua? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy pistää pystyyn blogitapaaminen sosiaalisille blogimammoille ja niiden hiljaisille miehille. :-D

      Voin laittaa ohjeen vaikka tänne postauksena. Alunperin keitto-ohje on Viiden tähden vegaani -kirjasta. ;-)

      Poista
  2. Jälleen semmoinen hyvänmielen postaus, että suunpielet veti väkisinkin ylöspäin :D
    Tämä on sitä elämän parhautta... ♥

    VastaaPoista
  3. Jåå, jag vill också ha receptet, tack! -Malin

    VastaaPoista
  4. Åk, du kan ha receptet i nästa söndag. ;-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!