52 VIIKKOA: 11/52 ja tälläinen viikonloppu

Tämä viikonloppu on mennyt kyllä aivan bipolaarisissa tunnelmissa. Eilisen perusteella tästä viikonlopusta ei olisi pitänyt tulla enää mitään. Poika on sairastanut koko viikon. Perjantaina sain kummankin lapsen vihdoin tarhaan, mutta tätien mukaan poika oli ollut vain vaisu ja ylävartaloon oli ilmestynyt punaista näppylää. Perjantai-lauantai yö meni kymmenisen kertaa herätessä. Kuumetta ei enää ollut, mutta joku oli vialla. Aamulla annetut kipulääkkeet eivät auttaneet mihinkään ja itku vain jatkui. Kahdeksan jälkeen miehellä meni hermo ja sitten lähdin varaamaan aikaa kunnallisen päivystykseen. Ajattelin, että kyseessä on joko se tukossa oleva korva, allergia tai virus. Niinhän ne lääkärisetäkin arveli 4,5 tunnin päivystyksessä olon jälkeen. Saimme allergialääkettä ja siihen reseptin, PMS-oireissa kärsivän äidin, väsyneet lapset ja todella huonon viikonlopun alun. En edes minä tulevana hoitajana sano itku kurkussa olevalle äidille, että "Tämä on päivystys. Voi vähän kestää!"

Päivystyksessä olo yksin kahden lapsen kanssa ei ole herkkua. Varsinkaan, kun poika itki kirjaimellisesti kaksi ensimmäistä tuntia. Lopulta allergialääkkeen jälkeen poika nukahti potalle verikoetta otettaessa. Pissanäyte jäi nyt saamatta, mutta siinä vain kaksi leipää aamulla syöneenä minua ei kiinnostanut yhtään. Poika rauhoittui ja niin näyttävät näppylätkin. Yökin, kop kop, meni aika mukavasti. En yhtään ylläty, jos kahden astmaatikon ja allergikon vanhemman lapsi kärsisi samoista oireista. Harmittaisi enemmänkin.
Maanantaina tosin soitan päiväkirurgian puolelle ja vaadin korvalääkäriämme poistamaan tukkeutuneen putken, joka luultavasti aiheuttaa paineellaa pojan lisäkiukkua.

Lauantain jälkeen tuli sununtai. Tämä päivä pelasti koko viikonlopun! Saimme rakkaita vieraita luoksemme. Olen pitänyt tyttöä pari viikkoa jännityksessä Robinin keikan suhteen, mutta tänään sen aamulla vihdoin paljastin. Ystäväni ja hänen poikansa (tytön oma boyfriend) ottivat likan mukaan keikalle, jossa todellisen fanin tapaan oli mukana oma Robin-kyltti. Mies tekaisi sosekeitot, kun taas minä tein (taas) pannaria. Tänään oli kaikin puolin hyvä päivä, joka pyyhki eilisen ketutuksen pois. Herkuteltiin, juteltiin, naurettiin ja vain oltiin. Illansuussa kävimme koko perhe vielä ulkona ja pulkkakin pääsi takatalven ansiosta töihin. Voin sanoa, että näiden tavalliselta kuulostavien perhepäivien fiilistely on paljon mukavampaa, kuin riitojen, mielensä pahoittamisen ja turhanpäiväisen mäkättämisen purkaminen. Ainakin tässä tapauksessa sitä mielummin keskittyy siihen toiseen päivään viikonlopusta, jolloin toista jopa viitsi halata, lapset olivat (rasavillimäisiä) mussukoita ja päiväkahvin juominen junaradan keskellä oli nautinnollista.




ps. Alla viikon yhteiskuva. Kuvaan tuli hauska värisuora! Pidin lapsia sylissäni (enkö olekin vahva?), ja varsinaisista kuvista kotialbumiin tuli aika hauskoja. Poika tosin puntusi itseään Fröbelin palikoita katsomaan, mutta jokaisessa kuvassa hymyilee ainakin kaksi tyyppiä!


Seuraa blogia BlogilistallaBloglovinissaFacebookissa ja Instagramissa @eevisydamenasialla


2 kommenttia

  1. Kuulostaapa ikävältä viikonlopulta. :/
    Nuo tytön korkkiruuvit on ihan mahtavat! Mä jotenkin salaa toivon, että meidänkin tytölle tulisi kiharat, kun isällänsä vääntää, jos olisi pidemmät. Mutta saa nähdä, kun vielä ne on niin lyhkäiset, että mitä vaan voi vielä tapahtua. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli huono lauantai, mutta sitäkin parempi sunnuntai. :-)

      Nämä korkkiruuvit eivät ole vielä tässä. Tukka on vähän märkä, joten kuivuessaan lisää tukka on entistä enemmän kiharalla. Noi on aika ihanat! <3

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!