Blogiuskottava iltapala ja totuus sen takana

Pojan kahden viikon sairastelu, armoton tenttien määrä (opintopisteet, rops rops), PMS-oireet, vaakatasossa satanut räntä ja se oravanpyörässä huhkiminen ottaa välillä voimille. Vaikka en ole ollut ihan yhtä pahalla päällä kuin viime lauantaina 4,5 tunnin päivystyskeikan jälkeen, niin oli sellainen olo, että voisi vähän hyvitellä. En normaalisti koreile ruanlaittotaidoillani, koska a) niitä ei ole ja b) ei jaksa, mutta välillä on kiva edes yrittää. Muistan lapsuudestani niinkin mukavan muiston, että äidilläni oli tapana tehdä pitsaa ja korvapuusteja. Niistä on jäänyt sellainen hyvä fiilis, kun yhdessä istuttiin alas syömään. Totuushan on, että lapset katsoisivat mielummin samalla telkkaria ja äidin sormet hapuilevat älypuhelinta, kun yhdelle on saanut ruoan eteen niin pyytää toinen lisää, oma ruoka syödään viimeisenä ja nykyään tulee syötyä jopa vähän liikaa. Olen laiskuuttani sellainen, että en jaksa jääkaapiltamme asti roudata keittiön pöydälle maitopurkkeja tai juustoa, joten tuon pöytään valmiina tehdyt leivät ja kaikki. Onhan meillä tosin niin pieni ruokapöytäkin, että tänään blogiuskottavasti herkuteltaessamme mies ei olisi mahtunut joukkoon. Mitään erikoisia lahjoja ei iltapalamme vaatinut. Uunimukanas on idioottivarma, kuten kauraleipäkin, jonka nostatus on ainoa aikaa vievä asia, salaatti nyt on aina salaatti.






Rankahkon tentti- ja sairasteluviikon, eilisen upota kyntesi auton penkkiin, kun pelottaa ajaa motarilla myrskyssä ja Instagramin isoimman pyykkikasan unohtamiseksi on oikeasti kiva välillä panostaa! Poika tosin söi vain yhden kurkun ja kaikki juustot, tyttö jätti vain vähän munakasta lautaselle ja minä söin niin paljon, että sohvalla maatessani olo oli kuin raskaana olevalla. Huomenna on pakko iskeä sormet pyykkeihin kiinni ja tarttua imuriin, koska järjestän pienen illallisen eräälle ystävälleni (lue: halpaa viiniä ja tacoja). Mutta mies saapui kotiin kehuen hyvää tuoksua ja jouduin jo tarkistamaan munakkaan tilaa, että riittäähän sitä aamuksi.

Taidan tästä painua santsikierrokselle! Ensi viikolla päästään teidät loputkin piinapenkistä, koskien sitä minun suurta ja mystistä oon niin iloinen, mutta lällällää, en kerro miksi -paljastusta!

Seuraa blogia FacebookissaBlogilistallaBloglovinissa ja Instagramissa @eevisydamenasialla


Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!