Kaikki sopii opiskelijalle - paitsi sairas lapsi

Olisihan se eilen pitänyt jo arvata. Pojalla oli noussut pientä lämpöä tarhassa, vatsa oli kuralla ja normaalisti kupliva poika oli vaisu. Olisihan se pitänyt arvata jo silloin, kun hain pojan tarhan pihalta, joka juuri tuotiin puskasta vatsa toimineena. Meidän tämän vuoden hitti on ollut ehdottomasti vatsataudin erilaiset variaatiot: ylitoimiva vatsa, yölliset sänkyyn oksentamiset ja kaikkea siltä väliltä. Onneksi nämä ovat painottuneet vain lapsiin - tai "onneksi ja onneksi". Jos viime vuonna meitä riepotteli pojan puolen vuoden korvatulehdus ja flunssat, niin nyt on suoliston vuoro. Jos olisin normaali työssäkäyvä, niin voisin vain ilmoittaa jääväni hoitamaan lasta kotiin. Työni hoitaisi joku muu, koulua ei. Miehellä nyt on ainainen tuli hännän alla oman akateemisen uransa kanssa, joten arvonnan häviän yleensä minä - ja jään sairaiden lasten kanssa kotiin. Poikkeuksen tekevät tentit, jotka menen enemmän kuin mielelläni hoitamaan alta pois - se on vain pakko. Viime vuoden alussa meitä auttoi paljon Pyörämummi, mutta a) tyttö on juuri nyt hänen luonaan b) kukaan ei halua tulla vapaaehtoisesti hakemaan itselleen vatsanpuruja.










Tänään on siis ohjelmassa ollut katkonainen yö, klo 04.30 herätys pojan kömpiessä viereen, klo 05.30 itsensä valmiiksi laittaminen (turhaan..), klo 06.00 pojan kuumeen toteaminen, klo 06.30 paniikinomainen sähköposti juuri tänään orientaatiotunnin pitävälle opettajalle, yhden lääkelaskun missaaminen ja huomisen tentin stressaaminen. Poika oli aamulla raatona sylissäni, kunnes sai jostain oudon energiapiikin hyppiä sohvalla. Lopulta klo 09.00 poika nukahti sohvalle katsoessaan WALL-E:ta ja minä näpyttelin ryhmätyötä valmiiksi. Kello on vasta 10, kun aurinko nauraa verhojen takaa ja sisällä pitää vaan nyhjöttää. Huomenna on kätilöopintojen yksi tärkein tentti, gynekologia, johon lukeminen täytyy suorittaa pojan niin salliessa. Opiskelevan lapsen sairastelut eivät ikinä kuulu aikatauluun, koska ne ei sinne mahdu. Onneksi välillä saamme ulkopuolista apua, mutta pitäähän sitä itsekin vain pärjätä. Sohva on siis vuorattu pyyhkeillä ja matot korjattu suojaan. Poika hehkuu kuumana ja minä odotan jännittyneenä yhtä puhelua, joka voi muuttaa paljon asioita - tai sitten voin tippua korkealta vaaleanpunaisen pilven päältä. Saa nähdä, mitä jää tästä päivästä käteen: kuraa vai onnen kyyneleitä!



1 kommentti

  1. Peukkuja uutisten odotteluun, toivottavasti ovat mieluisia!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!