Plussajuhlat ja voimauttava aamupala

Eilinen ilta sisälsi Instagramissa monta #kaksplusbileet-kuvaa duckface-parodioineen, Campari-drinkkeineen, nyyttäriherkuilla ja naurulla höystettynä. Juhlimme ystäväni Annan blogin siirtymistä Kaksplussalle. Kahdeltatoista yöllä jännitimme, joko blogi näkyy uudessa osoitteessa ja onnittelimme hienosti menestynyttä bloggaajaa. Otimme hauskoja kuvia ja nauroimme milloin millekin aivopierulle. Sain viettää illan hyvässä seurassa, lapset turvallisesti isän kanssa kotona ja minä blogiuskottavien yökylätavaroiden kanssa Annan sohvalla. En ole itsekään montaa yötä viettänyt viimeisen viiden ja puolen vuoden aikana pois kotoa (ja ilman lapsia). Ilta oli unohtumaton, joka jatkui kahdeksaan asti nukuttuun aamuun, yhteen Siskonpeti-jaksoon peiton alla ja jo brunssiksi muuttuneeseen aamupalaan. 



Annan kanssa söimme aamulla puoliksi todella hyvää mudcakea, uunimunakasta ja minä ainakin join hiipivän rapelon siivittämänä paljon nesteitä, haha! Aamu oli hiljainen ja täynnä tunteita. Jaoimme äitiyden kipeitä hetkiä, niitä, joista puhuminen ei aina ole helppoa. Raotin omia kipupisteitäni, lapsuuttani, avioliiton ihanuutta ja kamaluutta, kasvamisesta (teini)äitinä ja kuuntelimme toisiamme. Kuten siinä Siskonpedin viimeisessä jaksossa sanottiin, olimme juuri tässä, tässä hetkessä. Puhuimme, kuinka blogiin on joskus paljon helpompi jakaa ne iloisilta vaikuttavat kuvat päivän hetkestä, kuin jakaa se viimeisin riita miehen kanssa, joka on päättynyt sohvalla itkemiseen tai lasten kiukuttelusta, jossa itsellään on pinna palanut pahimman kerran.

Vaikka välillä tuntuukin, että haluaisin juuri tänne kirjoittaa vertaistuen toivossa avioliiton kipupisteistä, opiskelevan äidin olemattomasta rahamäärästä tilillä, toisinaan harmaalta tuntuvasta arjen tunnelista, niin se ei aina ole niin helppoa. Eiväthän nekään vallitsevia hetkiä elämässäni ole, mutta olemassa ovat kuitenkin. Siksi taisteltuani lasten kanssa nukkumaanmenosta ja toisen naaman ärsytyskertoimen suurentuessa on helpompi vain kirjoittaa siitä hetkestä päivällä, kun ei v*tuttanut. Sillä tavalla saa huijattua myös aivoja, jotta päällimmäisenä päivästä ei jää mieleen se, mikä ei sujunut hyvin.






Tänään kuitenkin olen aivan rehellisesti tyytyväinen päivääni, onnellinen ystävistäni, kiitollinen lapsistani ja elämäntilanteestani. Vaikka näissä kuvissa komeileekin vain ruoka, niin tunnelma oli aivan katossa!



1 kommentti

  1. Pääasia on, että niitä negatiivisiakin tunteita ja fiiliksiä pääsee purkamaan. Jos ei blogissa, niin muutoin. I'm here, if U need me. Anytime <3 <3

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!