Jumissa

Kirjoitin luonnoksiin muutamia postauksia, joiden joukossa on mm. Lapsimessut, Kaksplussan blogiworkshop, lasten kanssa leipomista ja lastenhuonehifistelyä. Kamerassa on vielä kuvia tämänpäiväisestä Marimekon tilaisuudesta, jonne tallentui Marimekon 2014 uutuuksia. Yritin kirjoittaa postauksia valmiiksi, mutta jotenkin nyt ei mikään irtoa. Olen tietyllä tapaa jumissa, hieman ristiriitaisissa tunnelmissa ja väsynyt. Eilen suoraansanottuna itkin koulussa. Silloin kun oma elämä tuntuu olevan kriisissä, niin tekisi mieli vain kirjoittaa blogiin kaikkea höttöä ja iloista pintaliitoa, jotta kukaan ei vain huomaisi pinnan alla kuohuvia asioita. Varsinkin siirtoni jälkeen kävijämäärien lisääntyessä sitä miettii entistä enemmän, että mikä on vastaanotto. Uskallanko avautua. Mitä tulee vastaan... Ja vielä toitotin, että mikään ei tule blogissani muuttumaan siirron jälkeen. Olenko pelkkä turha marisija, joka ei jaksa mistään olla iloinen. Tai jos julkaisen pelkkiä kuvia hauskoista tapahtumista ja hymy naamalla, niin olenko vain pelkkä ylipirteä esittäjä, jonka blogista on kadonnut sisältö?

Viikonloppu oli tietyllä tapaa rankka. Olen yhdellä osa-alueella elämässäni kriisissä. Sellaisessa kriisissä, että pienetkin asiat katkovat kamelin selkää entistä enemmän. Olin eilen vielä ihan varma, että nyt teen tietyllä tapaa sille pisteen. Tänään olen vain ristiriitaisissa tunnelmissa. Kun hallussa ei ole kristallipalloa, joka kertoisi, että mikä päätös olisi kaikkein parhain, niin sitä on vähän hukassa. Ei ole helppo tehdä isoa päätöstä. Kukaan ei voi luvata, että se auttaa asiaan. En tiedä nyt itsekään, että mikä ratkaisu on oikea. Vielä kuitenkin päätin etsiä toivoa ja valoa tunnelin päästä. On ollut huojentavaa jutella ystävien kanssa, etten ole yksin. Samoja tunnelmia, kokemuksia ja fiiliksiä on ollut aina muillakin. Jopa anoppi on tukenut ja auttanut.

Joten anteeksi, että tulette varmaan saamaan nyt höttöä. Minulla on kuvia Lapsimessuilta, Kaksplussan tunnelmista, sämpylöiden leipomisesta lasten kanssa, lastenhuoneesta ja pojan lempparipaikasta olohuoneessa. Kuitenkin halusin avata omia ajatuksiani, vaikka en tiedä saako tästä mitään irti. En tiedä tosin itsekään, että mistä pidän kiinni. Toisaalta kaikki on hyvin, mutta toisaalta nyt on aika rankkaa. Olen tänään itkenyt ilosta ystäväni puolesta, kun sain olla mukana yhdessä ihanassa tilanteessa. Olen nauranut vatsani kipeäksi Kaksplussan bloginaisten kanssa. Odotan kovasti viikonloppua, jolloin pääsen näkemään ystäviäni. Saan myös yhden vapaaillan ja aion nukkua pitkälle aamuun. Elämä on. Elämä kantaa. Nyt on näin. Huomenna ehkä paremmin.

15 kommenttia

  1. :( Tsemppiä ja iso virtuaalihali :)

    VastaaPoista
  2. Olen tykästynyt blogiisi tämän pienen hetken kun olet täällä ollut, vaikutat mielenkiintoiselta, vaikka juttelisit perus muksu/työasioita yms. Keep going!:)

    VastaaPoista
  3. Hei Eevi!
    Onneksi olkoon blogisi siirrosta ja uudistumisesta! Huippu juttu!

    Kyllä ne asiat järjestyy. Elämä kantaa kuten sanoit. Usko niin, sillä silloin tapahtuu, tavalla tai toisella, juuri se mihin uskot.

    <3

    VastaaPoista
  4. Kuule höppänä. Koitetaan vähän avata niitä jumeja tänään. <3

    VastaaPoista
  5. Höh, kuulostaa kurjalta. Voimia <3

    VastaaPoista
  6. Tällanen kaikkien kliseiden äiti; voimahalaus! Ja hyvää viikonloppua, pääsiäispyhiä, toivotaan valaistuksia ja valoa.

    VastaaPoista
  7. Ihana, PeNa! Voimahalaus vastaanotettu!

    VastaaPoista
  8. Niinhän tämä vähän on, mutta päivä kerrallaan. Kiitos! <3

    VastaaPoista
  9. Ihanasti avattiinkin. <3 Ja avataan joku päivä se viinipullo ja terassikausi. :-D

    VastaaPoista
  10. Kiva, Kamomilla, että löysit vielä tänne! <3
    Asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella. Niin jaksan aina uskoa. :-)

    VastaaPoista
  11. Heippa! :-)
    Tulipa hyvä mieli tästä. Iso kiitos!!

    VastaaPoista
  12. Ei hätää <3 Elämä kantaa. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus <3.

    VastaaPoista
  13. […] jatkamaan kirjoittamalla parisuhteen kestävyydestä blogiin. Ei mennyt kauaa, kun aloin olla oman tieni päässä. Siitä en kuitenkaan voinut kirjoittaa blogiin täysin rehellisesti ja avoimesti. Koulussa […]

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!