Kaksplussan takana

beevi_sydamenasialla_blogiworkshop (3) beevi_sydamenasialla_blogiworkshop (6) beevi_sydamenasialla_blogiworkshop (7) beevi_sydamenasialla_blogiworkshop (8) beevi_sydamenasialla_blogiworkshop (19) beevi_sydamenasialla_blogiworkshop (21) beevi_sydamenasialla_blogiworkshop (23) beevi_sydamenasialla_blogiworkshop (26) beevi_sydamenasialla_blogiworkshop

Kuten jotkut jo Päivin Uskola-blogista ovatkin jo lukeneet, oli Kaksplus järjestänyt meille aiemmin maanantaina blogiworkshopin. Kyseessä oli siis meille bloggaajille järjestetty tilaisuus, jossa tavattiin tietysti toisiamme, juotiin aamuhiprakka (ne tarjos!), tutustuttiin mediamyyntiin ja otettiin uusia kuvia blogiin. Mulla tulee olemaan varmaan valkoiseksi photoshopatut hampaat, kun sellainen virnistys kameraan tallentui! En tiedä, voiko likaista tukkaa photoshopata.. Muutenkin kameran edessä poseeraaminen tuntui oleva oma haaste, mutta kai siitä ihan kiva tulee.

En ole vielä kertaakaan tavannut Kaksplussan bloggaajia livenä Annaa (jota ystäväksi jo kutsutaan) ja Emiliaa lukuunottamatta. Oli aivan mieletön munkki, että minulla oli vapaapäivä juuri tuolloin, joten pääsin meininkiin mukaan. Tosin jouduin siirtymään sen jälkeen koululle kirurgian tenttiin. Siirtymiseni  Kaksplussan perheblogeihin tuli aika hyvään saumaan, koska Kaksplus järjestää näitä tapaamisia vain pari kertaa vuodessa. Oli mukava tavata muita kasvotusten, koska kaikki vuorovaikutus on tapahtunut vain sähköpostien ja Facebookin kautta.

Olin varannut itselleni myöhästymisvaran, mutta löysinkin heti oikeaan rakennukseen. Olen jo puolentoistavuoden aikana nauranut itselleni ja landeulelleni, että tarvitsen Helsingissä aina reittiopasta ja kännykän karttaa! Ehkä valmistuttuani osaan jo suunnistaa vähän paremmin. Vartin etuajassa istuin Otavamedian aulassa hermostuneena, kunnes Demi saapui paikalle. Emme ole koskaan tavanneet, mutta silti minut valtasin pienestä jännityksestä ja aamuhärdellistä johtuen jumalaton puheripuli. Kun mun suu aukeaa, niin sieltä sitten juttua riittää. Heti aamupalalla nautittu skumppa ei ainakaan lieventänyt asiaa. Demistä jäi ihana mielikuva - ystävällinen ja mukava luonnonlapsi siinä mahtavassa villissä tukassaan.

Mukana oli myös Johanna, jonka blogiin olen tutustunut hänen siirryttyään Kaksplussalle. Johanna oli livenä myös todella lämminhenkinen ja hänen kanssaan uskalsi heti puhua. Vaikka olen todella kova puhumaan, niin olen myös pohjimmiltani hirveän ujo. Mietin välillä ihan tosi kauan, että mitä muut minusta ajattelevat, kuulostiko nauruni taas tyhmältä ja änkytinkö. Tässä porukassa ja muutaman rohkaisevan jälkeen olin Päivin sanoin porukassa kuin kala vedessä.

Niin, sitten on se Päivi. Nainen, jonka kanssa haluaisin ehdottomasti viettää illan viinipullon kanssa. Kaikki hänessä huokuu jotain kovin ihmeellistä, että hän saa minut nauramaan ja tuntemaan oloni tervetulleeksi. Päivi on livenäkin rempseä, huumorintajuinen ja hauska. Ihanan aito, kuten muutkin porukasta. Uskolaa olen lukenut jo ennen Kaksplussaa ja olin innoissani, kun hän paljasti pääsevänsä tänne bloggaamaan.

Myös jo jonkin aikaa seuraamani Mitä mä tekisin-blogin takana hääräävä äiti oli aamulla mukana. Vaikka blogissaan hän on anonyymi ja mystinen, niin tapaamisessamme hän oli kaikkien muidenkin tapaan mukava ja iloinen tuulahdus. Tykkään todella paljon hänen postauksistaan ja ideoistaan. Jos ei löydy omasta takaa motivaatiota, niin Mitä mä tekisin tarjoaa kaikenikäisille kivaa puuhaa!

Mutta ei unohdeta Kaksplussan pientä powerhousea, toimituspäällikköä Kaisa Pyykköä. Kaisa tuli heti halaamaan, kun hän haki meidät aulasta. Olin ensin todella jännittynyt, koska en ihan tiennyt, uskalsinko olla kuinka paljon oma itseni. Ehdin jo pelätä, että kohta tulee potkut, kun sanoin heti alussa sanan v*tuttaa ja join 2,5 lasia skumppaa, josta tulin oikeasti vähän hiprakkaan. Onneksi hän paljastui ihan samanlaiseksi kuin me muutkin. Rento, hauska ja tavallinen äiti, joka osaa nauraa väsynyt äiti -vitseille.

Mutta millainen kuva minusta jäi? Vaikea sanoa, mutta toivottavasti mukava ja ystävällinen. Minulla oli nimittäin todella ihana päivä. Harmi, että kaikki eivät päässet paikalle. Taidetaan tytöt (ja onhan täällä myös yksi isä!) tehdä niin, että kohta järjestetään piknik ja/tai oma skumppapäivä. ;-)

Lopuksi haluan vain sanoa, että olen kovin onnellinen, kun saan olla tässä porukassa. En olisi ikinä uskonut pääseväni blogini kanssa tähän pisteen, mutta tässä sitä vain ollaan. Kiitos, että saan olla täällä. Ja ihanaa, että tänne on löytänyt muutama uusi lukija vanhojen tuttujen joukkoon. Vaikka edellinen postaus olikin vähän surullisemman sävyinen, niin kaikesta huolimatta elämässä on iloisia ja ihastuttavia asioita. Tämä on niistä yksi. Tämä minun blogi, porukka sen takana ja nämä blogikollegat. Eipä kai tässä voisi enempää toivoa.

2 kommenttia

  1. Hihiii! Kuullostaa kivalta ja mä oon kade, että oot tavannut Päivin. ;) Tuo sun toive viettää ilta Päivin ja viinipullon kanssa vois varmaan toteutua, mutta mä voisin lisätä siihen vielä itseni ja muutaman pullon lisää. Hehheh! ^_^

    VastaaPoista
  2. Päivi on ihan mahtava! :-)
    Mutta tämä suunnitelma kuulostaa ihan tosi hyvältä!!!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!