Täällä asun mie!

beevi_sydamenasialla_kaksplusuusi (21)

beevi_sydamenasialla_kaksplusuusi (1)

beevi_sydamenasialla_kaksplusuusi (3)

beevi_sydamenasialla_kaksplusuusi (15)

 

Heippa, kaikki Kaksplussalaiset ja vanhat lukijani!

Tämä on ensimmäinen postaukseni täällä Kaksplussalla, mutta blogitaivaltani on takana 2,5 vuotta. Ei varmaan kertaakaan postauksen kirjoittaminen ole jännittänyt näin paljoa. Edes aamupala ei ole vielä maistunut!

Mutta, jännityksestä huolimatta tervetuloa kaikki lukemaan Sydämen asialla-blogiani, jonka takana istuu yksi (nykyään) punapäinen äiti, vaimo ja kätilöopiskelija. Olen kauan käyttänyt bloginimeäni Eevi, jotka käytän näin jatkossakin, heippa vaan.  Lapseni, 5-vuotias Mimmi ja 2-vuotias Tuisku, kulkevat myös bloginimillä. Jos joskus puhun täällä Ukosta, niin silloin on kyseessä mieheni.

Vaikka nimet ovatkin keksittyjä, niin blogin muu sisältö ei. Täällä pääset lukemaan toisen vuoden kätilöopiskelijan matkaa kohti valmistumista. Takana on kohta 1,5 vuotta opiskelua ja jäljellä vielä tuplasti enemmän, eli 3 vuotta. Yhteensä kätilöksi opiskelu kestää 4,5 vuotta ammattikorkeakoulussa. Tarkoituksena on pistää muistiin opiskelujen varrella otettuja kuvia, mietteitä ja antaa tietoa siitä, mitä se kätilö oikein opiskelee ja puuhaa ennen valmistumistaan. Mitä pidemmälle opintoni etenevät, niin sitä enemmän  tulevaa ammattia koskevia asioita tietenkin tulee eteen. Kätilöt valmistuvat  samalla sairaanhoitajiksi, joten varsinkin alussa opinnot ovat enemmän sairaanhoitajaopintoja. Mutta näistä lisää varmasti jatkossa!

Opiskelijastatukseni lisäksi olen kahden lapsen nuori äiti. Kotona pyörii 5-vuotias tyttö, Mimmi, joka aloittaa ensi syksynä eskarin! Tyttömme päätti yllättää vanhempansa, kun hän ilmoitti tulostaan minun vielä olevan 18-vuotias. Aikamoiseen kasvuprässiin esikoisemme meidät silloin laittoi, mutta hyvin siitäkin selvisimme - ja selviämme. Mimmi laittoin silloisen bilehileen ruotuun, teki minusta äidin ja Ukosta isän.  Valmistuin parturi-kampaajaksi äitiyslomani ensimmäisenä päivänä ja synnytin 19-vuotiaana kauniin ruskeasilmäisen tytön. Synnäriltä vein kotiin kauneimman vauvan ikinä ja kipinän kätilön ammattiin.

Vaikka ensimmäinen lapsi tulikin ilman mitään tilausta, niin poikamme päätti odotuttaa itseään toista vuotta. Nuoresta iästämme huolimatta päätimme näyttää toiselle lapselle vihreää valoa Mimmin ollessa 1-vuotias. Tässä välissä ehdin kuitenkin aloittaa kesken jääneen lukion aikuislukion puolella, koska silmissä siinsi kätilön ammatti. Lopulta juuri kirjoitusten alla tulin raskaaksi, kirjoitin oksennusämpäri vieressäni ja olin taas maha pystyssä valmistujaispäivänä.  Ja koska perheen parrankasvattaja kuuluu kalustukseen, niin mainittakoot, että hän vei minut vihille pojan ristiäisissä 2012.

Näistä ajoista tuntuu olevan jo ikuisuus, sillä tähän väliin on ehtinyt mahtua yksi karsea vauvavuosi pojan kanssa, muutto uudelle paikkakunnalle ja vuosi sitten tammikuussa aloitetut kätilöopinnot. Tällä hetkellä arki koostuu katkeran suloisista tarha-aamuista, tahtotaaperosta, hyvin tietoisesta leikki-ikäisestä (kehen lie tullut), kellotetuista aikatauluista ja arjen tahkoamisesta eteenpäin. Elämä ei ole aina kiiltokuvamaista, joten sunnuntaibrunsseja shampanjan kanssa (ellei joku tarjoa), vaalenapunaista hattaraa (paitsi Lintsillä) tai kauniin puhdasta kotia miehen tuominen kukkapuskineen ei ole tarjolla. Täällä vallitsee aito ja maanläheinen ilmapiiri. Vertaistukea kaipaavat valitukset ja itseironia - tai ainakin huonot vitsit. Kaikki edellä mainittu voidaan tietysti tilannekohtaisesti kumota, mutta tarkoituksena on antaa realistinen tilannekatsaus yhdestä perheestä ja sen elämästä.

Tietysti toivon, että viihdytte matkassa. Palautetta saa antaa ja kertoa omia kokemuksiaan. Koska hyppään suoraan tuntemattomaan ja näkyvämpään blogikotiin entisestä piiristä, niin jännittää niin jumalattomasti. Pidemmittä puheitta: Kaksplus, tässä mie nyt olen. Nyt menen keittämään kahvia ja hikoilen koko päivän!

Vielä fiksailen Bloglovinin seurantamahdollisuuksia, mutta kokeilkaa ainakin blogini Facebook-sivuja, Blogilistaa ja tietysti löydyn myös Instagramista @eevisydamenasialla


 

14 kommenttia

  1. Eevi, ihanaa, että olet löytänyt uuden kodin! Onnea tälle(kin) blogitaipaleelle!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus ja tosi nätti ulkoasu!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, kätilöopiskelija. Itse olen sh-opiskelija, wannabekätilöopiskelija. Onko sinulla siis joku aiempi blogi, jossa on myös noita kätilöjuttuja?

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Krisse! ;-)
    Mukavaa, että viihdyt.

    VastaaPoista
  5. Heippa, Riitta!
    Täällä Kaksplussalla löytyy kaikki vanhat postaukseni, joita olen koskaan kirjoittanut. Voit etsiä kätilöaiheisia postauksia avainsanoilla: kätilö, koulu ja opiskelu
    Oletko hakenut nyt opiskelemaan kätilöksi? :-) Onnea hakuun, jos olet! ;-)

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Demi! Aika hienoon joukkoon olen päässyt. Vaikutatte kaikki tosi mukavilta! <3

    VastaaPoista
  7. Täällä <3 Onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  8. Jes! <3 Mahtavaa! Muistat sitten mitä sovittiin. ;-)

    VastaaPoista
  9. Hei, tervetuloa Kaksplussalle! Tykkään tosi paljon sun kirjotustyylistä ja myös aiemmat (siirretyt) postaukset vaikuttivat kiinnostavilta! Jään ehdottomasti seurailemaan blogiasi! :)

    VastaaPoista
  10. No heippa ja kiitos sinulle! :-)
    Kiva kuulla. Kehuja on aina kiva kuulla ja näistä tulee aina tosi hyvä mieli. Toivottavasti kommentoit myös jatkossa. :-)

    VastaaPoista
  11. Onpa sinulla mukava blogi! Jään seurailemaan mielenkiinnolla nyt kun sen löysin!

    Minulla taas kävi ihan päinvastoin, synnytykseni hoidettiin niin ala-arvoisesti, että melkein jäi toinen lapsi hankkimatta ja kätilöksi en voisi ikimaailmassa ruveta. Toivon sydämestäni, että sinusta tulee parempi kätilö kuin se tuhokaksikko, joka minun synnytykseni hoiti! Sanottakoon lievennykseksi nyt kuitenkin, että minua on hoitanut myös muutama mukava kätilö.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!