Tyttö, joka teki minusta äidin



 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

eevi_sydamenasialla_mimmi (9)

 

eevi_sydamenasialla_mimmi (10)

 

Kesällä tulee esikoisellemme täyteen 6 vuotta! Olen ollut kohta 6 vuotta pienen tytön äiti, vaikka omassa mittarissani ikää on vielä/vasta 25 vuotta. Tein postitiivisen raskaustestin ollessani vielä 18-vuotias. Testin,  joka jäi koko päiväksi pesukoneen päälle, kun itse itkin hysteerisesti vessan lattialla. Lopulta muistan päässeeni olohuoneen sohvalle ja soitin lapsuudenystävälleni puhelun: olen raskaana, apua!  Loppuillaksi taisin jäädä makaamaan sohvalle. Juuri syksyllä yliopiston aloittanut mieheni sai kuulla pommin sopivasti viikonlopun kynnyksellä. Ehdin täyttää 19, kun ensimmäinen kolmannes oli takana. Tuon virstapylvään jälkeen vatsani, raskauteni, tarkoitusperäni ja yksityisyyteni oli julkista kauraa puitavaksi. Silloin spekulointi sattui ja kolhaisi itsetuntoa, enää se on pelkkä muisto vain. Nyt siitä uskaltaa puhua suoraan, jopa täällä blogissa. Eihän minulla ole kuitenkaan mitään hävettävää. Olin tuleva äiti, en vankikarkuri.

Olen käynyt tytön raskauden aikana läpi omaa äitisuhdettani ja sitä, että mitä on olla äiti. Sain lapsuudessa laihahkot eväät ehjään ja hyvinvoivaan perheeseen liittyen, joten jouduin käymään läpi nuoren iän tuomia haasteita ja lisäksi jotain muutakin. Kun vielä 18-vuotissynttäreilläni juhlin koko viikonlopun humalassa ja toisena päivänä krapulassa ja humalassa, niin 19-vuotissyntymäpäivilläni vietin sen kertoen kahdelle muulle ystävälleni raskaudestani raskauspahoinvoinnin kourissa. Ei ollut helppoa kasvaa äidiksi ja kävellä koulun käytävillä teiniäiti-leima otsallani. Kun nyt siitä aiheesta tehdään tv-ohjelmia, niin kuusi vuotta sitten siitä tehtiin mehukkaita juoruja illanistujaisissa. Välillä koin olevani hyvin yksin.

Kaiken tuon takana on kuitenkin kaunis, kiharapäinen ja ruskeasilmäinen tyttö. Ihana, itsepäinen, mielikuvitusta täynnä, nopeasti syttyvä ja hellästi halaava Mimmi. Tyttö, joka teki minusta äidin. Tyttö, joka kasvatti minusta vahvemman ihmisen. Hän teki minusta ylpeän ja kunnianhimoisemman. Hänen takiaan lähdin vuoden kotiäitiyden jälkeen takaisin suorittamaan lukioni loppuun. Olin jo valmistunut ammattiin, mutta tähtäsin oman synnytyskokemukseni jälkeen ammattikorkeakouluun opiskelemaan kätilöksi. Siihen tarvitsin hyvät pisteet ja ylioppilaslakin. Kun vielä ammatti-lukiossa matematiikan opettajani sanoi minulle, että en tule ikinä suorittamaan lukiota loppuun, saatikka pääsemään matematiikkaa läpi - niin aikuislukiossa matematiikan opettajani kannusti minua niin paljon, että lopulta kirjoitin Laudaturin. Jos olisin lähtenyt suoraan lukion viimeiselle vuodelle ammattikoulusta (enkä tullut raskaaksi), niin olisin selvinnyt sieltä nipin napin - en ehkä sitenkään. Äidiksi tuleminen ja vuoden aikana kypsyminen kotona lisäsi vain kunnianhimoani. Halusin näyttää tytölleni (ja vähän maailmalle), että minähän pystyn tähän!

Välillä sitä unohtuu kaiken tämän kiireen keskellä ajattelemaan vain huomista kauppalistaa tai stressiä, mutta pysähtyminen vanhojen kuvien pariin pistää taas muistamaan. Tuo ihana tyttöni teki minusta äidin.Tämän äidin, joka olen nyt. Tämän äidin, joka haluaa vain parasta lapsilleen. Tämän äidin, joka yritti ensin olla kuin kaikki muut ja suorittaa äitiyttä, mutta joka nyt sanoo piut paut sellaiselle. En voisi olla ylpeämpi äiti.  Olen kasvanut kuuden vuoden aikana kestämään äitiyden tuomat kielletyt tunteetkin, kun ensin ajattelin, että teniäitinä saisi olla väsynyt, ärsyyntynyt, kettuuntunut tai olisin heti huono äiti. Olen kasvanut näiden vuosien aikana pisteeseen, jossa hyväksyn äitiyteni juuri tälläisenä kuin se on minulle annettu. Enhän voisi parempia lapsia pyytää (vaikka ehkä välillä vähän rauhallisempia, saako pyytää? Ei? Okei.. :-D ). Olen välillä hyvin lyhytpinnainen ja kipakka äiti, mutta niin olisin vaikka olisin tullut äidiksi vasta kolmekymppisenä.

Tyttöni näyttää aivan isältään kiharapilvensä ja ruskeiden silmien kanssa, mutta on yhtä tulinen, malttamaton ja sähikäinen kuin äitinsä. Hän ystävystyy tarhassa helposti ja ottaa kaikki halukkaat lapset mukaan leikkeihin. Tarhatätien mukaan hän osaa vetää hyvin leikkejä olematta liian pomottava. Kotona hän rakastaa askarrella ja lukea tarinoita. Tytön huoneessa on välillä lääkärinvastaanotto, kynsisalonki tai eläinhoitola. Hän kysyy, ihmettelee ja kuuntelee tarkkaan. Hän on minun ensimmäinen kaksi plussaa, jota ilman en voisi kuvitella olevani. Toivottavasti luet tämän joskus isompana. <3

ps. Olen kirjoittanut aikaisemminkin tuntemuksistani raskaudestani tässä postauksessa, kannattaa käydä lukemassa. Mimmin synnytyskertomus löytyy myös blogista, kuten pohdintaa teiniäitiydestä postauksessa Teiniäitihän se minäkin olen (pahoittelen postauksen huonoja kuvia, johtunee siirrosta!).

Seuraa blogia Blogilistalla, Bloglovinissa tai Facebookissa. Löydyn myös Instagramista @eevisydamenasialla

17 kommenttia

  1. Ihan teksti! Osasin itse samaistua kirjoitukseesi! Itse olen ollut 17v kun aloin poikaa odottamaan, täytin juuri 18v kun hän syntyi! Koulu jäi kesken, suoritin sen vuoden päästä loppuun, kiitettävillä numeroilla! Nykyään olen juuri täyttänyt 26v ja meillä on mieheni kanssa kolme ihanaa lasta! Molemmilla vakituiset työpaikat, omakotitalo! Ja meidän esikoinen täyttää kesällä huimat 8-vuotta! Muutenkin kaikki asiat aivan loistavasti! Ja tuntuu kivalta olla saanut näyttää niille epäileville ihmisille että kyllä me ollaan pärjätty aivan loistavasti, vaikka lapset ollaankin nuorena saatu! ;)

    VastaaPoista
  2. Kivoja kuvia Mimmin vauva ajalta :) Huikeeta että oot kirjottanut matikasta L:n, vaikka oot saanut kuulla mollausta ettet tule onnistumaan, reiluja opeja :/ Oot kyllä supernainen :D!

    VastaaPoista
  3. Itku pääsi tätä tekstiä lukiessa. Niin kauniisti kirjoitat teidän ihanasta ja kauniista Mimmistä <3 isoimmat kyyneleet putosivat pädin ruudulle kuitenkin äidiksi kasvamisen tunteista lukiessa, jotka kuulostivat ah, niin tutuilta. Olemme käyneet pitkän tien molemmat ja olen todella ylpeä sinusta, sielunsiskoseni!!

    VastaaPoista
  4. Ihana teksti <3 Sai mut nyyhkyttämään bussissa :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos! <3
    Pakko myöntää, että itsellänikin pisti palan kurkkuun. :'-)

    VastaaPoista
  6. Kiitos! <3
    Toi matematiikka on ollut työn ja tuskan takana. Ensimmäisen opettajan kanssa arvosanat oli 5, 4 ja 4. Sitten siirryin toisen opettajan tykö aikuislukioon. Lyhyestä L oli mulle enemmän kuin lottovoitto! :-)

    VastaaPoista
  7. Kiitos, kun kerroit oman tarinasi! Hieno taival sinullakin takana, vaikka nuori olet ollut sinäkin. :-) Ei se nuorella iällä lapsen saanti tarkoita sitä, että siitä suoriutuisi yhtään huonommin kuin muut. Hyvä me!

    VastaaPoista
  8. Ihana Eevi olet ja kyllä mun täytyy sanoa että samaistun näihin sun nuoruuden juttuihin :) Tulen vetämään sua hihasta koulussa jos nään, ainakin syksyllä tulee pyörittyä siellä enemmän. Onnea KaksPlussaan! :)

    VastaaPoista
  9. Käydäänkö ne samaa koulua?! Tule ihmeessä moikkaamaan, kivaa! :-))
    Ja kiitos kivasta kommentista!

    VastaaPoista
  10. Hahah! Kyllähän me käydään, olen oikein konkari kun niitä nurkkia jo hävettävät viisi vuotta asuttanut ;) Eipä sitä pk-seudulla muuta paikkaa ole suomeksi kätilöksi opiskella, tosin tein hyppäyksen th-puolelle inhimillisemmän työajan toivossa...

    VastaaPoista
  11. Oi, sitten tulet heti vetämään hihasta tai tukasta, kun mut näet!! :-P

    VastaaPoista
  12. 3 kuva ylhäältä on maailman kaunein äiti-lapsi-kuva, ihan oikeasti.

    Rakastan persoonaasi ja havaintojesi syvyyttä, t. fani jo aiemmasta blogista

    VastaaPoista
  13. Apua, mie ihan punastuin!! <3
    Ihana kuulla, että tykkäät. Ja toivottavasti tykkäät olla matkassa mukana jatkossakin. :-))
    Ihanan päivän alun annoit minulle. Sinulle myös ihanaa tiistaita!

    VastaaPoista
  14. […] tyypeistä sen takana Kaksplussan blogi-workshopin jälkeen. Kirjoitin henkilökohtaisen tekstin äitiydestä ja tytöstäni. Blogissa saatiin taas lukea kätilöopinnoista ja nähtiin laboraatioista kuvia. Blogissa nähtiin […]

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!