Äidin oma harrastus

Aloitin viime syksynä uudelleen vanhan harrastukseni - teatterin. Haikeana joudun toteamaan ajan liitäneen tämän osalta jo niin pitkälle, että tänään viimeisen kerran hiomme kohtauksia huomista ensi-iltaa varten. Näyttämöllä sydän jo tykyttää sata lyöntiä kiivaammin. Vuorosanoja on pitänyt takoa lähtemättömään muistiin kaiken tenttien keskellä. En voi kuvitella, mitä tulen tekemään enää maanantai-iltaisin, kun lopulta tämä loppuu. Sen kyllä tiedän, että jos vain mahdollista, tulen jatkamaan tätä omaa harrastustani heti syksyllä!

Meillä on teatterissa aivan mieletön naisporukka! Ikähaarukka on sieltä 15-vuodesta alkaen pitkälle toiseen päähän. Kaikki aivan mahtavia naisia. Heidän kanssaan tulee kahvikupin ääressä puhuttua milloin lapsista, parisuhteesta, eroista, seksuaalisuudesta (OMG!), synnytyksistä, ilosta ja suruista. Jokainen porukkamme nainen on todella ihana ja minusta tuntuu, että kolmen näytöksen ja karonkan jälkeen tulee heitä iso ikävä. Osaan jo ennustaa, että viimeissä näytöksessä kyyneleet ovat herkässä. Onneksi vollotan muutenkin viimeisessä kohtauksessa koko ajan. Tätä tekstiä kirjoittaessa meinaa tulla haikea olo.

Jo ensimmäisenä kertana viime syksynä minulla klikkasi tosi hyvin yhteen erään porukkamme naisen kanssa. Aivan, kun olisimme tunteneet aina tai olisimme olleet edellisessä elämässä läheisiä. Kuulostaa todella kliseiseltä ja ihme fiilistelyltä, mutta totta se on. Ikäerosta huolimatta meillä synkkasi. Jokaisissa harjoituksissa olen päässyt sisään muihinkin porukkamme jäseniin todella hyvin, ja tulen varmasti pitämään yhteyttä muidenkin kanssa. Joukossamme on lahjakkaita, ihania, hauskoja ja uskottavia näyttelijöitä. Jokainen on tuonut sitä jotain omiin roolihahmoihinsa, jonka vuoksi muiden työskentelyä on ollut ilo katsoa. Tämä harrastus on senkin takia todella rakas, koska tämä on ollut ensimmäinen harrastukseni kuuteen vuoteen! Blogi tietty on harrastus sekin ja todella tärkeä. Mutta teatterissa pääsen näyttämölle, pois kotoa, opin aina uutta, antaudun annettuihin tehtäviin ja nyt olen syventänyt roolihahmoani.

Huomenna pitäisi olla kaikki hanskassa. Viimeiset vuorosanojen iskostaminen omaan kupoliin, iskujen kertaaminen ja psyykkinen tsemppaaminen alkaa nyt. Esitän huomenna perheen nuorinta siskoa, ulospäin kovin pirteältä vaikuttavaa jumppaohjaajaa, jonka poikaystävä huitelee omilla menoillaan ja purkaudun näyttämöllä muutaman kerran aika mojovasti. Kuulemma juuri kiukkukohtaukseni naurattavat muita, joka on tarkoituskin. Minulla on neljä siskoa, joista jokaisella oma elämä ja ongelmat niiden takana. Ja äiti, johon roolihahmoni on kovin takertunut - varsinkin äidin sairastuessa Alzheimeriin. Näytelmämme itkettää, naurattaa ja laittaa katsojan miettimään näytelmän teemaa. Se ei anna vastauksia mihinkään, mutta toivottavasti koskettaa kaikkia, jotka sen näkee. Viikonloppuna on jopa kaksi näytöstä, mutta ensi viikolla vain yksi.

Näinköhän sitä saa nukutuksi ensi yönä..

eevi_sydamenasialla_teatteri

6 kommenttia

  1. Moi!! Mäkin harrastan teatteria, ja se on vaan niin kivaa!! Oon alottanu sen viis vuotta sitten ja meillä oli about kuukaus sitte viimenen esitys. Nautin siitä tosi paljon ku tuntuu että tunnen teatterikaverini paremmin kuin muut kaverini :) Nyttekki harmittaa ku karonka on pian ja se tarkottaa että neljä meidän ryhmästä lopettaa :( Mut kaikki loppuu aikanaan :/ Toivottavasti nautit siitä sillä minä, joka olen ollut koulukiusattu, oon saanu niin paljon lisää itseluottamusta sen kautta. Mukavaa viikonloppua sulle!!

    VastaaPoista
  2. Hei ihana oman elämänsä elokuvatähti, olen löytänyt uuden kodin! (Ent. PENA)

    VastaaPoista
  3. Jeeeee, olet tullut takaisin! <3

    VastaaPoista
  4. Teatteriharrastus on kyllä aivan mielettömän ihanaa! Tosi kiva kuulla, että rankasta taustasta huolimatta olet saanut tästä harrastuksesta lisää itseluottamusta. :-) Break a leg, vai mites piti sanoa, kun onnea ei saisi ennen esitystä toivottaa. ;-)

    VastaaPoista
  5. :)tänäänki piti pitää esitelmä luokan edessä, hyii, mut meni iha hyvi ku aatteli et se ois teatteri ja ne oli "yleisö" :)

    VastaaPoista
  6. Hienoa!! :-)
    Toi on hyvä mielikuvaharjoitus, joka varmasti helpottaa jännitystä. ;-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!