Leipominen lasten kanssa - oikeasti kivaa!

beevi_sydamenasialla_leivotaan (4) beevi_sydamenasialla_leivotaan (15) beevi_sydamenasialla_leivotaan (16) beevi_sydamenasialla_leivotaan (21) beevi_sydamenasialla_leivotaan (26) beevi_sydamenasialla_leivotaan (35) beevi_sydamenasialla_leivotaan (63)

Sen lisäksi, että olen ollut huono askartelemaan lasten kanssa, olen myös ollut huono leipomaan heidän kanssaan. Asiasta on ollut huono äiti -fiilis, mutta asiaa ollaan korjaamassa (mm. yhdessä leivottujen joulupiparien ja korvapuustien leipomisen avulla). En ole aina ollut mikään jauhopeukalo itsekään, vaan vielä parikymppisenä yhdessä Pyörämummin kanssa yritettiin leipoa epätoivoisina sämpylöitä. Niistä tuli jotain epämääräisiä kasoja pellille, taikina jäi sormiin kiinni ja ei olisi ollut puhettakaan että niitä sämpylöitä olisi voinut halkaista. Pikkuhiljaa leipomistaito on karttunut ja nyt syntyy helposti sämpylät ja korvapuustit, mutta älkää herranjestas pyytäkö mua leipomaan kakkua!

Silloin kotiäitipäivinä tuntui vain helpommalta pyöräyttää suurin osa sämpylöistä tai pullista itse, kun ne oli lopulta oppinut tekemään. Tyttöhän on osannut pienestä pitäen leipoa siististi ja hänelle on ollut paljon helpompi iskeä oma kasa taikinaa eteen. Tuntuu, että toistan itseäni, mutta 2-vuotias vauhtipoika on eri maata. Nykyään olen ottanut sen asenteen, että kaikki lattialla (+sohvalla, vaatteissa, tukassa ja varpaanväleissä) olevan jauhon ja taikinan saa kyllä pois. Tänä suurena leipomispäivänä olin ajoissa hakemassa lapsia tarhasta vehnäjauhojen ja hiivapaketin kanssa. Taikinasotaan piti vain ryhtyä avoimin mielin, vähemmän neurottisemmin syntyvästä sotkusta ja nauttia siitä, kun lapset nauttivat.  Annoin tippuneen jauhon vain olla lattialla, survoin kaikki käytetyt astiat tiskariin ja pyyhin tasot vasta jauhoisen ruokailun jälkeen. Poika maisteli leipoessaan vähän taikinaa ja jauhoja, tyttö teki tuttuja autosämpylöitä ja annoin kaiken mennä omalla painolla.

Olen joskus ollut jotenkin niin kireänä tälläisissäkin tilanteissa (huonosti nukutut yöt, hormonit ja vauvavuosi - antakaa anteeksi), että oli ihana huomata voivansa olla ihan rauhassa ja nauttia siitä, että lapsilla oli kivaa tehdä omiaan taikinasta. Hienosti selviydyn koulupäivästä, yksin lasten kanssa leipomisesta ja sen kaiken jäljen siivoamisesta. Mies tuli vasta illansuussa kotiin ja kiitteli hyvistä sämpylöistä. (Tässä vaiheessa tulee niin mieleen Siskonpedin Äiti koneella) Eihän se elämä täydelliseksi muutu yhtien sämpylöiden leipomisen lomassa, mutta tää oli oikeasti tosi kivaa - ja hyvää. Jos joku olisi sanonut minun olevan tätä mieltä joskus aiemmin, niin olisin pyöritellyt silmiä. Maaliskuun Kaksplus-lehdessä (kannessa Olga Temonen) oli helppo ohje cakepopsien tekoon, joita ajattelin seuraavaksi tehdä lasten kanssa. Se varmaan vaatii himppusen enemmän kärsivällisyyttä, mutta mikä jottei!

Leivotteko te paljon yhdessä lasten kanssa? Mikä on teidän yhdessä tehty bravuuri? :-)

Ps. Parhaimmat sämpylät leivotaan täysmaitoon ja oikeaan voivaan (pojan mukaan) eli voihin. Tykkään myös käyttää makeutta antamaan siirappia tai hunajaa. Taikinan ollessa suht valmis, lisään vasta silloin sulaneen voin joukkoon. Joissain ohjeissa sanotaan, että alustusvaiheessa, mutta itse tykkään laittaa lopussa.

 

2 kommenttia

  1. Mä leivoin eilen 1,5v:n ja 3,5v:n kanssa cakepopseja! Kivaa meillä oli :) Taikinan pitää olla tarpeeksi viileää, joten odottelua vähän oli välillä, mutta eipä se haitannut. Yllätyin myös kuinka hienosti 1,5v. osasti dippailla popseja suklaaseen ja laitta nomppareilleja päälle. Olin ihan varma että siitä ei tule mitään. Mutta tulipas! :) Ei saisi tehdä omia olettamuksia...

    VastaaPoista
  2. Kunnon taikinaterapiat :D! <- Heinähattu ja vilttitossu leffassa menivät vähän erilaiseen taikinaterapiaan, suosittelen muuten ko. elokuvaa :) Meilläkin kotona lapsuudessa leivottiin yhdessä äitin kanssa pullaa ja sämpylöitä :)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!