(Vappu)VIIKKO 18/52

eevi_sydamenasialla_viikko18522 eevi_sydamenasialla_viikko18524 eevi_sydamenasialla_viikko18525 eevi_sydamenasialla_viikko1852 eevi_sydamenasialla_viikko18526 eevi_sydamenasialla_viikko18523

52 viikon kuvaprojekti, mihin oikein jäit? Kaksi viikkoa olen jo missannut lahjakkaasti, mutta yritys on hyvä saada kasattua tarpeeksi yhteiskuvia koko vuodelta. Kun viime vappu meni ylioppilaslakki päässä Helsingin (Annalle "HESAN") keskustassa luokkalaisteni kanssa, niin tänä vuonna virtasi kaupan halvin sima ja pakastemunkit. Huomenna on vapaapäivä juuri sopivasti keskellä ensimmäistä harkkaviikkoa. Olen vielä tehnyt pelkkiä aamuvuoroja, mutta olen ollut osastostani ollut niin innoissani kuin vain ihminen voi olla. Ihmismieli on mielenkiintoinen ja sen murtumiseen voi vaikuttaa niin moni asia, niin vaikeat asiat lapsuudesta asti kuin yllättävä trauma. Olen ihan vakuuttunut, että jos en tekisi kätilön hommia, niin voisin työskennellä psykiatrisella osastolla.

Kotona taas lapsilla on menossa vuosisadan sisarusriidat. Kahden tulisieluisen vanhemman lapset eivät ole puusta kovin pitkälle pudonneet. Nahistelu voi alkaa jo tarhamatkalla, poika hannaa vastaan ja tyttö pistää metakaksi. Kuka on välillä tyhmä, matkija tai puree. Itku tulee pitkästä ilosta ja ainakin kerran joku vuodattaa krokotiilinkyyneleitä. Pojan narisemiskynnys on aika alhainen juuri nyt ja likka saattaa hermostua ennen aikojaan. Tämä vaihe voisi jo pikkuhiljaa hellittää. Mutta jos lapset tulevat yhtään isäänsä ja tätiinsä, niin tulevaisuus voi olla hyvinkin myrskyisä. Itse olen ainut lapsi, joten en tiedä millaista on olla sisaruksena. Yllättävän haastavaa se välillä näyttää olevan. Joskus lasten on vain annettava itse selvittää erimielisyydet, mutta jos näen, että homma menee fyysiseksi tai ratkaisuakeinoa ei löydy, niin on mentävä väliin. En henk.koht. jaksaisi olla erotuomarina 24/7, mutta hyvää tekee kummallekin yrittää löytää itse sopu ja pyytää anteeksi - kuten myös antaa anteeksi.

Nyt kun allergiakausi ja osaston pienet homeongelmat ovat pistäneet oman energiatason matalammaksi (ei mennyt kuin se kolme päivää), niin ylimääräisiä riitoja ei aina jaksaisi olla selvittämässä. Minusta olisi ihanaa vain puuhata yhdessä, pelata tai köllötellä sohvalla. Onhan tietty niitäkin, mutta ne hetket tuntuvat olevan joskus enemmän poikkeuksia kuin sääntöjä. Tänään mukavaa oli kuitenkin hetki ruokapöydässä, jossa kaikki veti sokeruhumalan ja herkuttelujen päätteeksi pelattiin erä Jatsia. Aika simppeliä, mutta liian harvassa. Pöydässä herkutteli Paavo Pesusieni (pojan mukaan Paavo Pesupallo) ja prinsessa, jolla oli pieni avain ison valtakuntansa oveen. Olohuoneeseen nousi maja (joka sortui muutamaan otteeseen), mutta jossa piipahti äitikin makoilemassa.

Huomenna siis toivottavasti relataan, koska pää on täynnä räkää ja silmät tuntuvat turpoavan päästä. Jos huomenna sataa vain vettä, niin taidan vetää verhot tiukasti kiinni ja puhaltaa lisää ilmapalloja tuvan täyteen.

Kuinka teidän vappu on sujunut?

 

4 kommenttia

  1. Odota vain - kyllä tulee vielä aika, jolloin jälkikasvu vetää yhtäköyttä. Hyvää vappua koko perheelle. :)

    VastaaPoista
  2. Sun viime postauksen innoittamana syvennyin omien SH-opintojen aikaiseen päiväkirjaan suljetulta psykiatriselta osastolta, 15 vuoden taakse. Omassa työpaikassa (ei kuitenkaan psykiatrisella) tykkään opiskelijoista, koska yritän kaikin keinoin välttää laput silmillä työskentelyä "meillä on aina tehty näin"-meiningillä :D
    Itse olin opiskelijana pohtinyt syvällisestikin, mutta olin aristellut yhtään kyseenalaistaa mitään osaa tavoissa ja toiminnoissa. Jokaisessa yksikössä on jatkuvasti kehitettäviä painopisteitä ja toivon todella, että ohjaajasi avulla kehityt ammatilliseen kukoistukseen ja vastaavasti työyhteisö saa sinulta "uusia tuulia" :) uskoisin, että kätilönäkin tulet kohtaamaan mielenterveysongelmia, joten ehdottoman hyödyllinen työssäoppiminen.

    VastaaPoista
  3. Eiköhän tästä päästä eteenpäin, kunhan lapset kasvavat! :-)

    VastaaPoista
  4. Iso kiitos kommentistasi! :-)) Tulin siitä todella hyvälle mielelle. Ja kiva kuulla, että postaukseni oli inspiroinut sinua.

    Mulla on todella mukavat ohjaajat, jotka ovat kehoittaneet myös kyseenalaistamaan ja kyselemään miksi joku asia tehdään juuri niin. Tämän ensimmäisen viikon päällimmäisin tunne on: "TÄTÄ LISÄÄ!!" Tämä harjoittelu varsinkin antaa osviittaa siihen, että näitä mielenterveysongelmia voi tulla vastaan vaikka synnärillä. Tässä oppii suhtautumaan niihin ennakkoluulottomasti ja oppii tunnistamaan tiettyjä oireita. Ihannehan olisi, että synnytyksen jälkeisen masennuksen huomaisi helposti ja sillä voisi pelastaa edes yhden perheen. :-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!